26. 5 viikkoa ikää

Jihuu - pennut - jo viisi viikkoa. Ne ovat oppineet paremmin jo syömään, neljä-viisi kertaa päivässä annan niille liotettuja pentunappuloita, joiden seassa on Starter-purkkiruokaa ja raakaa jauhelihaa. Nam, ne osaavat selvästi arvostaa tuota sekoitusta. Emolta käydään välillä ottamassa huikat maitoa ja sitten taas vähän leikitään. Ja paljon nukutaan.
Pentujen liikkuminen on tullut varmemmaksi, hyppelytkin onnistuvat jo ilman kaatumista. Ne leikkivät kahdestaan ja painia nujuavat. Ja nyt niiden päiväohjelmaan jo kuuluu välillä oleilu perheen muiden koirien seurana. Toiset suhtautuvat niihin vaihtelevasti; Jade ja Lilli ovat aivan innoissaan, Bella käy niitä nuuskimassa ja heiluttaa ystävällisesti häntää, mutta vanharouva Pipsa, 10v, ei yhtään välitä pennuista. Kun se näkee että pennut tuodaan keittiöön, se poistuu hiljalleen takavasemmalle, saattaa istahtaa kolmannelle tai neljännelle yläkerran portaalle etteivät pennut ulotu sinne asti.
Pennuilla on nyt viisiviikkoisina meneillään vahva leimautumisvaihe. Koitan totuttaa niitä kaikenlaisiin normaaliin elämänmenoon liittyviin asioihin. Lapsia pitäisi jostakin keksiä kyläilemään.
Vieraitakin on jo käynyt. Taru kävi toissapäivänä pentujen luona kylässä, hänellä on täsmälleen samana päivänä syntyneet pennut kotona. Ne ovat samanikäiset, mutta pienemmät - todella vaikea olisikin varmaan löytää isompia kuin nämä kaksi. Viisi viikkoa ja yli 800grammaa...
Sophia, Zeus-isäkoiran emäntä (oletan että Zeus on pentujen isä), kävi myös eilen pentuja katsomassa. Pennut olivat vieraitakin kohtaan oikein reippaita. Illalla tuli myös oma tyttäremme Marianne kylään yöksi, ja pennuilla oli taas uusi ihastelija.

Olen lisännyt kotisivuillemme pentujen kuvat ja tiedon, että tyttö on varattu. Tämä on saanut aikaan sen, että poikapentua on alettu kysellä. Olen vastannut muutamille kyselijöille, että odottelen vielä pentujen kasvamista ja kehittymistä ennenkuin alan varailemaan, niiden luonteetkin näkyy paremmin vähän vanhempana.

Pentujen suussa on pieniä naskalihampaita. Molemmilla on täydet 6+6 etuhammasta, purennnatkin näyttäisi tässä vaiheessa olevan ihan ok. Ja viimein - viimein - löysin molemmille kutsumanimet jotka tuntuvat istuvan - Bosse ja Roosa.

Olen tilannut pennuille jo ajan DNA-testaukseen, se on 9.11. Pentujen ja emon kanssa lähtee samalla myös isäkandidaatti Zeus. Toisen isäkandidaatin dna-tiedot onkin jo tallennenttu. Pitää alkaa kehitellä rekisterinimiä, tulosten jälkeen pennut voi sitten rekisteröidä.

25. Syntymäpäivä - 1 kk

Hui miten aika kuluu nopsaan. Pennut on jo kuukauden vanhat! Ne ovat juuri ihanimmillaan; taapertavat jo kovasti ja yrittävät leikkiä, mutta silti vielä pyllähtävät välillä nurin. Niiden liikkuminen kehittyy koko ajan, nyt ne jo kierähtävät nopsaan takaisin jaloilleen jos pyllähtävät ylösalaisin. Ne ovat syöneet jo jauhelihaa ja liotettuja pentunappuja, mutta ruoka pitää vielä laittaa nenän alle ja siitä se katoaa parempiin suihin. Seuraava tavoite on oppia syömään lautaselta. Olen tehnyt pennuille valkosavesta painavan ja matalareunaisen oppimislautasen, josta on helppo aloittaa.

Molemmat käyvät jo pesän ulkopuolella asioimassa. Emo huolehtii vielä jätösten siivouksesta, mutta saa nähdä miten kauan. Pennut imevät vielä, mutta emo on välillä vähän kiusaantunut niiden hampaista ja lähtee pois niiden imiessä - ehkä pennut eivät ymmärrä, että hampaat voi pistää emoa. Kulmahampaat on jo puhjenneet ja ikenen alla näkyy molemmilla hieno rivi tulossa olevia pieniä etuhampaita, molemmilla 6+6 - nyt ainakin siltä näyttää.

Pennut liikkuvat jonkun verran pesän ulkopuolella ja painivat ja leikkivät kömpelösti. Ne ovat alustavasti tutustuneet perheen muihin koiriin, joita olen käyttänyt yksitellen muutaman kerran pentulaatikolla katsomassa mitä siellä on. Tästä lähtien annan niiden tutustua toisiin koiriin vähän enemmän. Kaikki narttumme ovat pennuista kovasti kiinnostuneita, samoin pennut niistä. Pennut alkavat heti tutkia mahan alta maitohanojen toimivuutta, kun niiden luokse tulee vierailija.

Ja nimien keksiminen on työlästä - pojalle se löytyi helposti, tuntui vain että Bosse on sille sopiva kun se on vähän tuollainen possukka/pullukka. Mutta tytölle on niin monta nimiehdotusta, että en osaa päättää millä nimellä alkaisin sitä kutsua. Minni? Ehkä... Rekisterinimet on kyllä jo keksitty, mutta se on sitten yllätys.

Tilasin jo pennuille ajan eläinlääkärille DNA-testiin. Meidänhän pitää tehdä ne testit vielä ennenkuin ne voidaan rekisteröidä. Olen kyllä melko varma, että isäkoira on musta Zeus, koska pennut ovat niin sen näköisiä, lyhyestä turkistaan, ja varsinkin leveästä kuonostaan - toiselle isäehdokkaalla kun on kapeampi kuono ja pitkä karva. Testit otetaan marraskuun 9.päivänä.

24. Hampaita tulossa

Pennut ovat vilkastuneet, ne leikkivät jo keskenään ja emon kanssa, liikkuvat vähän myös pesän ulkopuolella. Liotettujen nappuloiden syönti sujuu jo melko hyvin, kunhan ne laitetaan sormella ihan pennun kuonon eteen. Kun olen syöttänyt niitä, on ikenissä tuntunut pieniä hampaanalkuja, vielä puhkeamatta, mutta tulossa. Onkin jännittävää minkälainen hammastilanne niillä tulee olemaan. Parasta olisi jos etuhampaita olisi kuusi ja kuusi (siis ylhäällä 6 ja alhaalla samoin. Usein maitohampaita on saman verran kuin tulevia pysyviäkin hampaita, siksi hampaiden tulo on erityisen kiinnostavaa.
Tällä viikolla pentujen kehitystehtävän on ollut liikkumaan oppiminen.Samalla ne ovat opetelleet syömään kiinteää ruokaa. Ja yksi tärkeimmistä - ne ovat opetelleet olemaan ihmisten kanssa, niiden leimautuminen on kovaa vauhtia käynnissä.

23. Silmät auki ja liikkeelle

Kolmen viikon ikäiset pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet kovasti. Viikko sitten aukeni niiden silmät ja nyt ne ovat alkaneet liikkua yhä enemmän. Olen nostanut niitä päivittäin pesän ulkopuolelle maton päälle, että niiden olisi helpompi liikkua ja poikapentu osaakin jo kävellä. Hauskasti hoippuvaa sen käynti vielä on, mutta masu on jo ilmassa. Tyttö opettelee kävelyä ja tarkkailee välillä maailman menoa. Ne on nyt tosi liikuttavia, kun ovat vielä ihan vauvoja ja liikkuminen on niin vaappuvaa. Pulleat masut tietysti osaltaan hankaloittavat jalkojen kantoa, mutta muuten nämä pennut on mielestäni etuajassa tuossa liikkumisen oppimisessa.
Emo on vähän enemmän jo kyllästynyt olemaan pelkästään pentujen seurassa, se haluaa yhä useammin, että se nostetaan aitauksen yli muiden koirien ja ihmisten luokse. Muutaman kerran se on lähtenyt liikkeelle vaikka pennut ovat vielä imemässä. Kerran poika löytyi pesälaatikon ulkopuolelta, lieneekö tullut emon mukana tisusta riippuen. Selvästi ne jo vähän hahmottavat pientä elinpiiriään, pesälaatikon ulkopuolelta pennut osaavat jo pyrkiä takaisin pesään kun alkaa väsyttää.
Tänään aloin opettaa niitä syömään kiinteämpää ruokaa. Emo on syönyt raakaa jauhelihaa ja pentunappuloita. Annoin molemmille pennuille sormen päässä aivan pienen nokareen jauhelihaa. Ne nuuski ensin sitä, sitten ne yritti ratkaista miten sen syöminen onnistuisi - kun eivät vielä osaa muuta kuin imeä - ja sitten sujautin sormella pikkuruisen lihanokareen niiden suuhun ikenen taakse. Molemmat mussutti uutta ruokaa ja sinne se hävisi, eivät sylkeneet ulos. Fiksuja pentuja! Joskus opettaminen on kiven alla, kun pennut eivät tahdo syödä muuta kuin emon maitoa.
Tänään myös huomasin eka kertaa, että emo alkaa opettaa niille sosiaalisia taitoja. Kun emo söi omaa ruoka-annostaan, yritti pentu mönkiä lautasen reunalle, silloin emo vähän murahti; "tämä on minun ruoka"...
OLisi kiinnostava tietää miten muut kasvattajat opettavat pennuille syömistä. Olen kuullut monenlaisia versioita; jotkut aloittaa mannavellillä, jotkut kermaviilillä ja liotetuilla nappuloilla - minä olen ajatellut, että koira on lihansyöjä, luonnollinen ravinto pikku pennulle olisi, että emo oksentaisi syömäänsä saalislihaa pentujen syötäväksi. Siksi olen aloittanut syöttämisen raalla jauhelihalla, tietysti sen pitää olla ensiluokkaisen tuoretta ja hyvää. - Huomenna ne saavat ehkä jo kaksi pikku murusta lihaa, koska tänään ei ole näkynyt mitään masuvaivoja.
Tästä eteenpäin ne alkavat kehittyä huimin harppauksin.

22. Pulskat pennut

Jo kaksi viikkoa on kulunut siitä kun pennut syntyivät. Aika kuluu nopeaan.
Ne ovat kasvaneet tosi vauhdilla, poika on jo yli polenkilon ja oikea "läskimooses". Tyttö on vähän maltillisemmin pulskistunut, vaille 500g sekin. Molemmilla on silmät jo vähän raottuneet ja lähipäivinä ne saavat oman ilmeensä kun silmät alkaa avatua paremmin.

Alkuun pennut ovat syöneet ja nukkuneet, syöneet ja nukkuneet. Emo on huolehtinut niiden kaikista tarpeista, puhdistanut niiden naamat ja pympylät. Montakaan inahdusta pentulaatikosta ei ole kuulunut, niin hyvin emo ne hoitaa. Olen punninnut pennut alussa kaksi kertaa päivässä ja pitänyt kirjaa painon kehityksestä, näin voitaisiin heti havaita jos ruokaa ei tulisi tarpeeksi. Siitä meillä ei ole ongelmaa...
Emokin on voinut hyvin. Viikon verran sillä oli vähän maha löysällä varmaan sen syödyn istukan vuoksi, mutta ruokaa se on kyllä syönyt hyvin koko ajan. Joskus emot ovat hyvin nirsoja ja lähes kädestä syötettäviä synnytyksen jälkeen. Tämä on ollut suuri helpotus kasvattajalle, kun emokin voi hyvin ja syö kunnolla niin että sillä riittää maito. Se tottui tiineysaikana syömään raakaa jauhelihaa ja olen jatkanut samalla ruoalla. Jauhelihaan olen sekoittanut keitettyjä riisiä, pentunappuloita ja maitokalkkipulveria ja alussa myös maitohappobakteereja vatsan vuoksi. Alussa annoin emolle pentujen keinomaitoa, josta se kovasti tykkäsi, mutta sillä meni maha aivan löysäksi siitä. Sen jälkeen se on saanut asidofilus-piimää, ja kaikki on toiminut hyvin.

Tähän mennessä pennut ovat ryömineet pentulaatikossa emon masulle ja siitä nukkumaan. Nyt alkaa olla havaittavissa pientä uteliaisuuden heräämistä ulkomaailmaa kohtaan. Ne kohottavat päätä ja tutkivat kopan seiniä ja pehmikkeitä. Pian ne alkavat opetella leikkimään ja nyt kehitys etenee huimaa vauhtia.