110. Joulurauhaa

Ylin kuva; Onni-pentu ja uusi paraskaveri Nuuti
päivälevolla.

Mocca ja Bambi - tytöt leikkimässä.

Mocalla oli ensimmäinen joulu, mutta se tiesi
heti mitä lahjaruusukkeille pitää tehdä.

Mocca ja Jaffa koittelee sukan kestävyyttä.








Ah, nyt on joulun tohinat jo ohitse - vaikka se on ihana juhla, niin aina tuppaa olemaan kiirus kaiken tekemisen kanssa. Nyt oli joulunpyhät vielä sattuneet viikonlopun kanssa yksiin, ettei ollut ylimääräisiä valmisteluaikoja.

Pikku-Onnilta on tullut mukavia terveisiä, se on hyvin sopeutunut ja viihtyy uuden kaverinsa Nuutin kanssa tosi hyvin. Ihanaa tämä kännykkäkuvien aika, kun voi saada puhelimeen kuvatervehdyksiä...

Kävimme pari päivää ennen joulua Mocan kanssa koirakylässä melkein samanikäisen Bambi-pennun luona Helsingin Arabialla. Ne oli tavanneet jo pikkujouluissa ja nyt leikit sujuivat helposti. Ne juoksi hippasilla ja retuuttivat leluja, lopulta Mocca nukahti autuaasti Bambin kanssa samaan petiin.

Joulu oli tällä kertaa sitten musta, eli vähäisetkin ennen joulua sataneet lumet suli kokonaan ja joulupukit sai etsiä lahjojen osoitteita pimeässä illassa.
Meillä koirat olivat joulutouhuissa mukana, ne saivat joulunamia ja leluja ja illan mittaan vedettiin sukkaa, heitettiin palloa ja käytiin ulkona riehumassa.

Jaffan piti päästä jouluaaton aattona kastraatioleikkaukseen, mutta kun olimme juuri ajaneet eläinklinikan eteen, sieltä soitettiin, että eläinlääkäri ei pääsekään paikalle. Kävin viemässä joulutervehdyksen sinne, mutta Jaffa sai lisäaikaa viikon, josko vielä se piilossa oleva palli sattuisi putoamaan paikoilleen. Muuten on uudeksi vuodeksi odotettavissa pikku operaatio - herra kun on alkanut nostaa koipea vääriin paikkoihin, mm. sohvatyynylle ihan pokkana.

Ja joulun hyvä työkin tuli tehtyä, kun Tapaninpäivänä joku soitti hädissään ja kyseli olisiko meillä imettävää narttua. Heille oli aattona syntynyt pentuja, mutta emo ei pysynyt imettämään ja nyt niillä alkaa olla jo hätä, vaikka ihmiset oli yrittäneet syöttää maitovastiketta. Kaksi pentua oli jo menehtynyt.
Onneksi olin kuullut juuri viikolla, että yhdelle tutulle oli syntynyt pentuja. Annoin hänen yhteystiedot. Muutaman tunnin kuluttua kun soitin sinne, oli uudet pennut jo tuhisemassa kokeneen emon hoivissa. Toivotaan, että ne kaikki selviävät.

109. Pikkujoulut

Alemmassa kuvassa Mocca-tyttö on isänsä Nanookin kanssa.
Ylhäällä; Mocca sai poseerata pikkujouluissa valokuvamallina.

Viime maanantaina oli chihuahua yhdistyksen pääkaupunkiseudun piiriemännät järjestäneet ihanan pikkujoulun koirille ja niiden omistajille. Tapahtuma pidettiin Vantaan Petikossa koirakoulun tiloissa ja koiria siellä oli varmaan kolme- ellei neljäkymmentä. Myös omistajat olivat tietysti mukana nauttimassa glögistä ja pipareista.

Kyllä siinä oli hulinaa ja huisketta kun, koirat saivat juoksennella vapaana isossa huonetilassa. Sai nauttia siitä miten monennäköisiä ja -kokoisia koiria chihuissa löytyy.

Mocan debyytti chihupiireihin

Menimme paikalle Mocca-pennun kanssa. Se oli joukon nuorin ja ujosteli, kun oli ensimmäistä kertaa ihan vieraiden koirien kanssa ja oli paljon uusia ihmisiäkin. Moccahan oli vasta 13-viikkoinen.

Menin pikkujouluihin kuvitellen kuinka Mocca leikkii ystäväni Mariannen lähes samanikäisen pennun kanssa, mutta ne molemat istua nököttivät mieluiten omistajan sylissä. Vieraiden joukosta kyllä löytyi mukavia lapsia joiden sylissä Mocca sai myös oleilla, näin se sai kosketusta lapsiin.

Pikkujoulujen yhteydessä oli myös koiratavaroiden kirppari, jokainen sai tuoda ylimääräisiä tavaroita myyntiin ja samalla itse hankkia toisten myymiä tavaroita.
Minä sain myytyä kauniin valkean "timantein" koristellun talutushihnan, joka oli vielä kaupan paketissa. Se oli jäänyt ylimääräiseksi. Otin mukaan myös pari koirapukua, joiden istuvuus ei ollut aivan priimaluokkaa, mutta ne ei menneet kaupaksi - ei istuneet muillekaan.
Löysin sieltä ihanan vaaleanvihreän villaisen chihupentu-puseron ja ihqu-ihanan pinkin timanttikaulapannan Mocalle.

Mainittakoon vielä, että Mocan debyytti koirapiireihin tapahtui helmikaulanauhalla varustettuna, kuten voi todeta hienosti onnistuneesta studiokuvasta.

108. Onni uuteen kotiin

Yläkuvassa Onni ja Mocca leikkivät vielä kotona aamulla.
Sitten olikin jo päiväunien aika, sisarukset vielä yhdessä.

Alakuvassa Onni on jo uuden kaverinsa seurassa.

Tänään pikku-Onni-pentu muutti uuteen kotiin. Uusi emäntä oli hakemassa ja Onnin muutto alkoi rauhallisesti - meillä ei toiset koirat paljoa huomanneetkaan kun se lähti kopassa kohti uutta kotia.
Piti toisin sanoen harhauttaa hieman, ottaa kaikki eri huoneeseen ja antaa namia purtavaksi että keskittyivät herkkuun eikä siihen, että pentu pujahti kantolaukkuun ja läksi uuteen elämään.
En huomannut, että emo-Mandi olisi erityisesti etsinyt pentuaan, jäihän sen toinen pentu Mocca-tyttö kotiin. Silti Mandi oksensi jostakin syystä iltapäivällä, mikä ei ole yhtään sen tapaista. Tosin se ei aamullakaan syönyt kaikkea ruokaansa, eli saattoi olla ihan tavallinen vatsavaiva, eikä mikään ikävöimis-reaktio.
Sain jo viestiä uudesta kodista, että hyvin menee. Sieltä tuli ihana kuvakin, jossa siellä ennestään ollut uros ja Onni-pentu makaavat vierekkeäin, pentu ikäänkuin nojaten isomman koiran kylkeen.
Ensin se oli kyllä pelännyt uutta koiraa ja kiljunut kuin syötävä, mutta oli äkkiä huomannut, että tämähän onkin kiva kaveri. Onnihan onkin ollut lahjakas kiljumaan, se vinkui vauvanakin, jos ei heti löytänyt tissille. Muiden kanssa leikkiessä se varmuuden vuoksi saattoi kiljahtaa, jos leikki kävi liian vauhdikkaaksi.
Tuntui tosi mukavalta kuulla, että asiat etenee noin hyvin. Sillä uroksella on ennestäänkin kokemusta pennuista ja se on emännän mukaan ikävöinyt toista koiraa kaverikseen. Emännän mielestä se oli tänään suorastaan onnellisen näköinen, kuten kuvakin kertoo.

Tässä on myös yksi aika tyytyväinen kasvattaja, kun pentu pääsi tosihyvään kotiin.

107. Asioilla on taipumus järjestyä

Pikku-Onni sairastaa peiton alla,seurana Mocca-sisar. Onneksi Onni parani pian.

Huhhuijaa - ompa ollut kiirettä ja huisketta. Pikkujouluja tietenkin, joku jäi väliinkin, ja muuta menoa paljon näin joulukuun alussa.

Poikapennulle löytyi erittäin mukava koti, mutta siinä kerkesi olla jo pieni mutka matkassa. Sen kaverina uudessa kodissa on aikuinen uroschihu, jonka emäntä vei leikattavaksi, siis kastraatiolaikkaukseen vähän ennen kuin pennun piti muuttaa heille. Siinä sattui joku haaveri, kun seuraavana päivänä haava alkoi vuotaa ja uros piti leikata uudestaan. Sitten se määrättiin lepoon kahdeksi viikoksi, eikä pientä pentua voitu viedä sinne, että toipilas pysyisi rauhallisesti paikoillaan.

Poikapentu on siis ollut meillä nyt ylimääräiset kaksi viikkoa. Ihana pieni olento, kaikin mokomin se on saanut viipyä. Uusi omistaja risti sen Onniksi, ja olemme kutsuneet sitä jo sillä nimellä.

Viikko sitten pennuille annettiin ensimmäinen 12-viikon rokotus ja kaikki meni hyvin. Kunnes eilen illalla, viikko rokotuksesta, olikin pikku poika kuuman tuntuinen eikä syönyt eikä leikkinyt, nukkui vaan. Sain sen illala vähän syömään jotakin ja aamulla heräsin heti tarkistamaan tilannetta. Yhä se tuntui kuumalta, mutta en ryhtynyt vielä mittaamaan lämpöä. Pentuhuoneessa oli paperilla löysä kakka ja pojan petipaikan vieressä lattialla limainen oksennuskasa.
Täytyy sanoa, että sydän pomppasi pari kertaa ylimääräistä, kun juuri tänä kesänä ja syksynä ollaan niin paljon puhuttu vaarallisesta parvo-epidemiasta.
Aamulla kello ei ollut vielä niin paljon, että olisi voinut mihinkään eläinlääkärille soitella, mutta ryhdyin keittämään riisiä. Riisin keitinvesi on tärkkelyspitoista nestettä, joka imee suolistosta epäpuhtauksia. Laitoin nesteeseen pikkuruisen sirun lihaliemikuutiota, että olisi vähän suolaa ja parempi maku, ja annoin pennulle pienellä ruiskulla nestettä vähän suuhun. Se pysyi sisällä, ja annoin sitten vähän lisää.
Pentu oppi hämmästyttävän nopeasti juomaan ruiskusta. Se nukkui ja annoin välillä sille vähän kerrallaan nestettä noin puolen tunnin välein, kun mitään oksennusta ei tullut. Sitten lisäsin nesteeseen myös Nutri-plus geeliä, ettei pennun verensokeri laskisi, kun se ei ollut syönyt mitään. Se maistuikin sille jo tosi hyvin.
Pentu nukkui muutaman tunnin, ja pääsin viimein soittamaan tutulle eläinlääkärille. Hän sanoi heti, että tämä on selvästi reaktio viikon takaiseen rokotukseen, että on ihan tyypillistä saada reaktio viikon kuluttua. Joillekin tulee reaktio ihan heti, toisille viikon kuluttua ja suurimalle osalle ei tule mitään.

Kylläpä huokaisin helpotuksesta - vaikka se vaihtoehto oli tietysti jo käynyt mielessäkin, mutta oli hyvä saada lääkärin vahvistus.
Pennulle maistui sitten jo lusikallinen Puppy-Moussea, pentujen ensiravintoa joka on hyytelönä purkissa. Sitten se taas nukkui pari tuntia, jonka jälkeen se tuli sisarensa kanssa jo samalle ruokalautaselle.

Kuume oli laskenut, tunsin sen kun kokeilin molempia yhtäaikaa masusta. Pennut alkoivat leikkiä ja sitten järsiä pientä naudan mahaliuskaa. Sellaisen annan joka päivä kaikille koirille välipalaksi, kuivattua ja "pestyä" naudan mahaa pikku viipaleina. Jotenkin se on oivallinen aine, joka pitää koiran mahan kunnossa. Olen huomannut, että satunnaisissa mahavaivoissa se on usein apuna tilanteen parantamisessa.

Illalla kaikki on nyt ihan normaalisti. Pennut ovat syöneet hyvin, molemmat, ja leikki maistuu entiseen malliin. Vielä yksi päivä on pikku-Onnilla aikaa olla synnyinkodissa.