156. Leikkiä ja kasvua

Kesäkuun aikana tuli Zippo pennun aidot rekisteripaperitkin. Ne tulivat peräti ovelta ovelle kuriirilähetyksenä! Kasvattaja piti kuriiria luotettavampana, kuin sikäläistä postia. Rekisteröin pennun Suomen Kennelliittoon.

Kesän aikana pentu sai leikkiä ja juosta ulkona vapaasti muiden kanssa, se sai vähän massaa luiden ympärille ja vankistui. Mutta pentu kasvoi aika hitaasti. Se oli tosiaan aika pienikokoinen, kasvattaja kertoi, että sen suku on hitaasti kasvavaa ja hän arvioi, että pennusta tulisi vielä aikuisena kuitenkin parikiloinen. Toivotaan.

Zippo ja pikkupentumme Bertta ja Stella viihtyivät hyvin yhdessä. Stella (vas) läksi kesäkuun lopulla uuteen kotiin Porvooseen toisen chihun kaveriksi. Meiltä sinne hankittu Ulla, nykyään Roosa, sai siitä pikku ystävän.
Zippo ja Bertta ja muutkin nuoret koirat ovat juosseet, telmineet ja leikkineet koko kesän, sitä on ollut riemullista seurata.

Zipon lihakset ovat kehittyneet hyvin ja turkki on vaihtunut pörröisestä pentuturkista kauniiksi kasvavaksi pitkäkarva turkiksi. Alemmassa kuvassa Zippo on 5kk ja pentukarva on juuri vaihtumassa.

Kesän aikana Bertta-pentu kasvoikin Ziposta ohi. Bertasta taitaa tulla kunnon tuhti emotyyppi, odotan ehkä 2,8 kilon aikuispainoa. Mutta Zippo huolestuttaa. Se on nyt pian 7kk eikä paina kuin vajaat 1500g. Hampaat ovat juuri vaihtumassa, pari kulmuria on itsestään lähteneet ja uutta tulossa. Mutta odotetaan ja katsotaan miten pieneksi se kultanuppunen oikein aikoo jäädä. Se on niin upean luonteinen pentu, että toivon todella sen kasvavan kunnon mittoihin ja muuten kehittyvän hyvin.
Kuvassa Zippo 6kk iässä.

155. Kesä oli ihana

OLi niin lämmin ja laiskottava kesä, etten saanut mitään kirjoitettua tänne. Ei kyllä ollut mitään pentujuttua mistä kirjoittaakaan. Tai ei ollut omia pentuja syntymässä eikä odotettuna - mutta tulihan meille sentään uusi pentu ulkomailta.

OLin sanonut, että en koskaan osta koiraa Venäjältä. Vankka ennakkoluulo, joka perustui pitkälle siihen mitä olin kuullut ja nähnyt - ihmiset hankkivat itänaapurista halpoja tuontikoiria, joiden rodusta ei usein ollut varmuutta. Monenlaisia ikäviä juttuja kuulin, salakuljetettuja ja heikkokuntoisia koiranpentuja tuotiin omituisissa piilopaikoissa, myytiin halvalla ja häivyttiin.

Tämäkin totuus on monipiippuinen. Venäjällä on myös todella korkealaatuisia koirankasvattajia, rotunsa huippukoiria kuljetetaan näyttelyissä ympäri maailmaa, Euroopassa, USA;ssa ja Aasiassa.

Tällaisen kasvattajan pentuun törmäsin sattumalta netissä. Oli kyllä katsellut jo urospentuja edellisenäkin kesänä, ja olin yhden ystävän kanssa ollut hilkulla sellaisen ostaa yhteisomistukseen, mutta se pentu meni sivu suun; kun kysyimme sitä oli se juuri varattu. Upea aprikoosin värinen pitkäkarvainen urospentu.

Kyselin venäläistaustaiselta ystävältä kyseisen pennun kasvattajan mainetta, ja kuulin että oli tunnettu kunnon kasvattajana, joka tutkii koiransa ja hoitaa ne hyvin, ja käy paljon muissa maissa näyttelyissä. Pennun isä oli viime vuoden Maailmanvoittaja, jota olin ihastellut jo voiton ajankohtana nettikuvasta, tuumailin vaan että jahas, meni maailmanvoittaja Venäjälle. Upea uros.

Tähän pennun kuvaan sitten ihastuin. Olin netin kautta yhteydessä kasvattajaan, hän osasi englantia. Pentu oli hyväsukuinen, sen takana on suomalaisiakin tunnettuja jalostuskoiria. Neuvottelimme ja minä mietin pääni puhki. Pyysin lisää tietoja ja kuvia, sain pari videotakin pennusta.

Täytyy myöntää että olin aika epäileväinen, mutta kaikesta sovittuamme meni kaikki juuri niikuin kasvattaja oli luvannut. Pentu tuli 4kk vanhana Suomeen saattajan mukana lentokoneessa, olin sitä vastassa lentokentällä. Pieni pentuparka oli ihan pyörryksissä lennosta, selvästi vähän ihmeissään silmät pyöreinä, mutta se voi hyvin ja oli sellainen kuin olin kuvissa ja videossa nähnytkin. Tosin yllättävän pienikokoinen se oli. Paperit oli kunnossa, rokotustodistukset ja annettu lääkitys ekinokokkia vastaan.

Kun menimme kotiin oli pentu väsymyksestä huolimatta tavattoman reipas. Se ei pelännyt tippaakaan vaan touhusi ja heilutti kaikille häntää. Kun kotikoirat sitä nuuskivat se yritti ruveta isottelemaan ja alkoi heti hyppiä toisten selkään. Että tällainen macho täältä tulee...
Koiramme hyväksyivät sen heti.

Pentu kotiutui aivan helposti, se sai leikkikavereita meidän kahdesta omasta pennusta, jotka oli tuolloin alle 2kk ikäisiä. Tutustumisen jälkeen hyppyleikitkin unohtui, kun muita leikkejä keksittiin tilalle.

Tässä Zippo istuu 7kk vanhan Bosse-nuorukaisen kanssa