31. UUSI JUTTU: Epätietoisuutta

Kuvissa ylimpänä Jade ja Roosa-pentu, joka on hyvin ihastunut Jadeen ja menee aina sen viereen leikkimään. - Seuraavana kuva Jadesta ja sulhasmiehestä Luckystä, ja alimpana sulhosta lähikuva. Yritimme houkutella sitä nostamaan korvat ylös, mutta se piti korviaan takana.

Nyt eletään Jaden kanssa sitä tylsintä vaihetta, kun ei vielä tiedä onko se tiineenä vai ei. Astutuksesta on kulunut 2,5 viikkoa.
Seuraan kärppänä kaikkia pikku merkkejä - joo, nisät ovat kyllä paisuneet ja punertavat. Ja eilen se selvästi mietti sekä aamu- että iltaruokansa äärellä, söisikö vai ei. Onkohan sillä huono olo?

Mandin pennuista poika lähti eilen uuteen kotiin. Pennuille tuli Kennelliitosta rekisteripaperit sopivasti ennen Bossen muuttoa, että perhe sai kaikki paperit mukaansa. Iltasella tuli viestiä, että hyvin oli mennyt, Bossea oli vain vähän jännittänyt uuteen kaveriin Topi-chihuun tutustuminen.

30. Isyys selvitetty

Kuvassa Roosa, tyttöpentu on pujahtanut aikuisen Jade-nartun viereen ja yrittää saada leikkiä aikaiseksi. Roosa on ollut kovin ihastunut Jadeen heti siitä hetkestä alkaen, kun pennut alkoivat olla toisten koirien seurassa. Pentu meni heti Jaden luokse ja alkoi nuolla sen naamaa. Jade on välillä vähän ihmeissään, mutta suhtautuu kivasti pennun tykkäämiseen.
Kuluneella viikolla, kun pennut ovat jo 9-viikkoiset, saatiin DNA-testin tulokset. Odotetusti isä on Zeus, eli musta lyhytkarvainen uros. Tämä oli oikeastaan ihan selvää, koska pennut ovat niin samantyyppisiä kuin Zeus. Molemmilla on vankka, roteva rakenne ja leveä pää, pojalla kuonokin on leveä kuin isällä.
Sain nyt siis pentujen rekisteritiedot lähetettyä Kennelliittoon, rekisteritodistuksia nyt vaan odotellaan.
Poikapennulle löytyi hyvä koti. Se lähtee Hämeenlinnaan toisen chihupojan kaveriksi.
Oli ihana kun löytyi sellainen koti, jossa on kaveri!!! Ja mukava perhe muutenkin.
Tyttöpennun, Roosan aion pitää itsellä, koska se on varsin lupaava. Ulkomuoto on kaunis ja luonnekin tosireipas. Saa nyt sitten nähdä mitä tapahtuu kehityksen ja kasvun aikana, mutta siitä voi hyvinkin tulla kiva näyttelytyttö. Toivoisin ettei se jää kovin pieneksi, että voisi ehkä tulevaisuudessa tulla emoksikin - mutta se on sitten sen ajan asia.

JADE
Jade, jonka kanssa kävin Oulussa on nyt sitten seuraava jännättävä. Alkaa kohta olla pari viikkoa sulhasella käynnistä ja alan tietysti taas seurailla mahdollisia tiinehtymisen merkkejä. Olen näkevinäni, että sen nisät ovat paisuneet ja punoittavat, mikä on yleensä ensimmäinen merkki tulevista pennuista. Mutta en vielä tietenkään voi olla varma, ei auta kuin odotella.

29. UUSI TARINA ALKAA

Kaunottaremme Jade-narttu kävi sulhastelemassa ja nyt alamme seurata tapahtumia sen odotuksen tiimoilta.
Kuvissa: Ylimpänä Jade itse, keskellä Jade ja sulhanen, Lucky, alimmaisena Jade lentokoneessa pehmokopassa.

Kun Mandin kanssa pentujen tuloa valmisteltiin lähes vuoden ajan, tuli tämä Jaden astutustilanne aika äkisti eteen.
Jaden edellisestä pentueesta (=yksi pentu) on aikaa jo yli puolitoista vuotta. Sillä on ollut kaksi pentua, molemmilla synnytysklerroilla se sai vain yhden pennun.

Tutkiskelin koiriemme rekisteritietoja rokotusten ja muiden asioiden varalta, ja hoksasin että - hyvänen aika - Jadellahan on ikää jo 5 vuotta. Eikä se tuosta nuorru. Olin hiljalleen suunnitellut, että astutan sen vielä yhden kerran ensi keväänä ja odottelin sen juoksua tulevaksi koko syksyn. Silloin olisin voinut laskea summittaisesti milloin sen kevätjuoksu tulisi. Aloin jo kesällä syöttää sille enemmän proteiinipitoista ruokaa, jokaisella ruokakerralla nappuloiden lisänä myös raakaa, tuoretta jauhelihaa.
Mutta sen juoksua ei vain kuulunut. Nyt sitten huomasin, että sillähän on juoksu meneillään; vaikka olin seurannut sitä, se oli puhdistellut itsensä niin hyvin että en ollut huomannut. Laskin, että sille tulisi siis seuraava juoksu puolen vuoden päästä, vasta loppukeväällä, ja jos se saisi silloin pentuja, syntyisivät ne vasta kesällä. Ja jos asiassa tulisi jotakin viivytyksiä (kuten Mandin kanssa opin) siirtyisi kaikki vielä myöhemmäksi. - Ja olin haaveillut siitä, että saisipa Jadelta itselle narttupennun....
Siispä päätin koittaa astutusta nyt.
Kiikutin Jaden progesteronitestiin perjantaina 5.11., koska en ollut nyt ihan varma milloin juoksu oli alkanut. Tuloksena oli proge-arvo 1,8, eli juoksu on käynnissä. Uusintatestiin piti mennä maanantaina 8.11. että nähtäisiin mihin päiviin tärppipäivät sijoittuisi. OLin nimittäin päätynyt urosvalinnassa urokseen, joka asuu toisella puolen Suomea ja en voisi olla siellä kauaa.
Varmistin uroksen saatavuuden ja omistajille se kyllä kävisi. Juttelin myös alustavasti työpaikalla pomon kanssa, koska tarvitsisin 1-2 päivää vapaata töistä Oulun reissua varten. Katsoin alustavasti myös matkustuskeinoja, ja ilokseni huomasin, että lentokoneellakin pääsisi aika kohtuulliseen hintaan. Tutkin Oulun karttaa ja hotellitarjontaa, ja lentokentän lähistöllä näytti olevan sopiva pieni hotelli. Soitin sinne alustavasti ja kysyin saako heiltä päivähuonetta. Kyllä onnistuisi.
Maanantaina menimme Jaden kanssa uudestaan testiin (ajoin Helsingistä Mäntsälään aamulla ennen työhön menoa) ja tuloksena oli, että tärppipäivä olisi jo ylihuomenna10.11. - keskiviikkona.
Sitten vain äkkiä järjestelin kaikki asiat: työstä virkavapaata ja sijaisen hankinta, uroksen varaus, lentojen varaus, hotellin varaus. Aivan kuin ihmeen kaupalla kaikki järjestyi ilman minkäänlaista hankaluutta.
Keskiviikkona sitten lensimme Jaden kanssa Ouluun päivällä. Olin sopinut uroksen omistajan kanssa, että he tulevat hotellille iltapäivällä, sekin sattui sopivasti, he asuvat aivan lähellä lentokenttää ja hotellia.
Astutus onnistui ilman mutkia. Uros, Nikoli's Lucky Leader oli ollut mielessäni jo pari vuotta juuri Jadea ajatellen. Ja se osoittautui todella ihanaksi koiraksi, kaunis ja hyväkroppainen, hyväpäinen ja aivan ihana luonne! Ja näyttelyissä voitto saavutuksia sillä on pitkä ritirimpsu: VUODEN 2008 PK CHIHUAHUA,
INT (pend) & FI & SE & LV & LT & EE & BALT & RU MVA ....
Rupattelimme omistajien kanssa pitkän tovin koira-asioista, ja sitten iltamyöhällä palasin iltalennolla kotiin. Lentokoneen lähtö myöhästyi yli tunnin, eli olimme kotona vasta puolenyön jälkeen. Päivä oli ollut kiireinen, mutta antoisa.
Mandin kanssa oli saatu kokemus pitkään kestävistä valmisteluista, nyt Jaden kanssa kaikki tapahtui nopeasti, mutta helposti kuin liukuhihnalta. Jos pentuja tulisi, niiden laskettu aika olisi tammikuun alussa loppiaisen maissa.
Jännääminen alkaa taas. Ja toivominen että kaikki menisi hyvin.

28. DNA-testissä

1. kuva - Poikapennun poskesta otetaan solunäytettä DNA-testiin.
2. kuva - Isäehdokkaan Zeuksen posken sisäpuoli on näytteen otto vuorossa.
3. kuva - Tyttöpennulle asennetun tunnistussirun toimivuutta tarkistetaan.

Ja pennut nyt jo 7 viikkoisia. Tällä viikolla elettiin ratkaisevia aikoja, kun pennut emonsa kanssa olivat DNA-testissä. Mukana oli myös toinen isäkandidaatti, Zeus. Toisen isäehdokkaan tiedot ovatkin jo testattuna.
Näytteen otto oli kivuton ja sujui kaikilta hyvin. Papereita täytettiin ja näytteet läksivät tutkittaviksi. Tuloksia saadaan noin viikon kuluttua. Ompas aika jännää...

Pennuille laitettiin tunnistussirut. Siksi olin joutunut päättämään, mille nimille rekisteröin ne, koska nimet piti jo laittaa papereihin mukaan. Pojasta tuli Keijupuiston Choco Charmeur, ja tytöstä Keijupuiston Petite Fleur. Olin tarkkaan suunnitellut että laitan niille ranskalaisperäiset nimet, koska isä ehdokas (jota pidän jo isänä) Zeus on tuotu Ranskasta. Olisipas aika metkaa, jos isä olisikin supisuomalainen Pablo!!!

Pennut ovat nykyään todella taitavia jo liikkumaan. Ne leikkivät ja puuhaavat koko valveillaolonsa ajan. Juostaan, painitaan, äristään ja purraan kaikkea mitä eteen sattuu. Pientä kykyä valintoihin jo on havaittavissa, aika hyvin ne osaavat pureskella niille annettuja, luvallisia leluja. Olen jo vähän antanut niiden opetella puremaan possun häntänikama-luitakin, ne ovatkin suurta herkkua.

Nyt ei Mandi enää imetä pentuja. Vielä viime viikolla näin pariin kertaan, kun poika mussutti tissillä, mutta se lienee jo ollut hupijuttua. Alkuviikolla pennuilla oli semmoinen emon-kiusaus-vaihe, ne roikkui koko ajan Mandin kaulakarvoissa ja ärisivät ja hyppivät sen kimpussa. Ihmeellisen kärsivällinen Mandi on ollut niiden kanssa, ja se on paras näkemäni emo leikkimään pentujen kanssa.
Siinä oli vilinää ja vilskettä kun ne keksivät, että olohuoneessa pääseekin juoksemaan sohvien takakautta ympäri! Bosse-ressu oli kerran ihan pulassa, kun meillä on pystyyn nostettu tyhjä lasiakvaario yhden kukan jalustana, ja pentu oli mennyt sinne sisään eikä osannut tulla ulos. Laatikosta näkyi läpi ja pentu ei voinut millään ymmärtää, että olisi tarvinnut vain peruuttaa taaksepäin ja olisi taas päässyt ulos. Se oli ihan hädissään ja pyrki lasipuolesta läpi. Se piti auttaa sieltä ulos, mutta ei ole onneksi mennyt sinne sen jälkeen.
Pari kertaa meillä on myös käynyt pennun katsojia. Poikapennusta kiinnostuneita on kyllä ollut enemmänkin, mutta varteenotettavia vähän. Odottelemme niin kauan kuin tarvitsee, että hyvä ja sopiva koti sille löytyy.

26. 6 viikkoa ikää

Kyllä aika kuluu nopeasti. Nyt pennut ovat täyttäneet jo 6 viikkoa ja kumpikin painaa vähän yli kilon.
Nyt ollaan jo joka päivä ulkona vähän kerrallaan, koska säätila on vielä aika leuto. Tänäänkin oli lähes 10 plusastetta, vaikka eletään jo marraskuuta.
Pennut osaavat jo hyvin syödä sekä jauhelihaa että pentunappuloita. Emo kuitenkin yhä antaa niiden silloin tällöin imeä. Emolla on aina kova kiire päästä pentujen luokse kun ne ovat aidan toisella puolen, mutta pentujen luokse menon sijaan se kiirehtii heti niiden ruokakupille. Emo täytyy pitää erillään kun pennut syövät.
Muiden koirien seurassa pennut ovat päivittäin kun ovat valveilla. Nyt ne jo kaipaavat toisten seuraan, varsinkin tyttö vinkuu kuuluvasti pääsyä aidan toiselle puolelle. Ne leikkivät keskenään, välillä kuuluu pientä rähinää kun jotakin erimielisyyttä ratkotaan, mutta sitten taas leikki jatkuu sulassa sovussa. Nämä ovat kilttejä pentuja myös toisiaan kohtaan.
Laitoin kotisivuille tiedon, että poikapennulle etsitään kotia. Aikaisemminkin oli tullut jo useita kyselyjä, mutta mikään niistä ei kantanut hedelmää. En halua myydä pikku mussukkaa kotiin jossa on esim. kaksi kissaa, kaksi villiä pikkupoikaa tai rottia. Tänään soitti yksi varteenotettava ehdokas ja pyysin heitä tulemaan käymään pentua katsomassa, saa sitten nähdä miten asia edistyy.
Tällä viikolla aion viedä pentuja jo käymään ostoskeskuksessa, että ne tottuisivat hulinaan. En tietenkään anna kenenkään silittää niitä - katsoa saa mutta ei koskea - koska ne eivät ole saaneet rokotuksia.