1. kuva - Poikapennun poskesta otetaan solunäytettä DNA-testiin.
2. kuva - Isäehdokkaan Zeuksen posken sisäpuoli on näytteen otto vuorossa.
3. kuva - Tyttöpennulle asennetun tunnistussirun toimivuutta tarkistetaan.
Ja pennut nyt jo 7 viikkoisia. Tällä viikolla elettiin ratkaisevia aikoja, kun pennut emonsa kanssa olivat DNA-testissä. Mukana oli myös toinen isäkandidaatti, Zeus. Toisen isäehdokkaan tiedot ovatkin jo testattuna.
Näytteen otto oli kivuton ja sujui kaikilta hyvin. Papereita täytettiin ja näytteet läksivät tutkittaviksi. Tuloksia saadaan noin viikon kuluttua. Ompas aika jännää...
Pennuille laitettiin tunnistussirut. Siksi olin joutunut päättämään, mille nimille rekisteröin ne, koska nimet piti jo laittaa papereihin mukaan. Pojasta tuli Keijupuiston Choco Charmeur, ja tytöstä Keijupuiston Petite Fleur. Olin tarkkaan suunnitellut että laitan niille ranskalaisperäiset nimet, koska isä ehdokas (jota pidän jo isänä) Zeus on tuotu Ranskasta. Olisipas aika metkaa, jos isä olisikin supisuomalainen Pablo!!!
Pennut ovat nykyään todella taitavia jo liikkumaan. Ne leikkivät ja puuhaavat koko valveillaolonsa ajan. Juostaan, painitaan, äristään ja purraan kaikkea mitä eteen sattuu. Pientä kykyä valintoihin jo on havaittavissa, aika hyvin ne osaavat pureskella niille annettuja, luvallisia leluja. Olen jo vähän antanut niiden opetella puremaan possun häntänikama-luitakin, ne ovatkin suurta herkkua.
Nyt ei Mandi enää imetä pentuja. Vielä viime viikolla näin pariin kertaan, kun poika mussutti tissillä, mutta se lienee jo ollut hupijuttua. Alkuviikolla pennuilla oli semmoinen emon-kiusaus-vaihe, ne roikkui koko ajan Mandin kaulakarvoissa ja ärisivät ja hyppivät sen kimpussa. Ihmeellisen kärsivällinen Mandi on ollut niiden kanssa, ja se on paras näkemäni emo leikkimään pentujen kanssa.
Siinä oli vilinää ja vilskettä kun ne keksivät, että olohuoneessa pääseekin juoksemaan sohvien takakautta ympäri! Bosse-ressu oli kerran ihan pulassa, kun meillä on pystyyn nostettu tyhjä lasiakvaario yhden kukan jalustana, ja pentu oli mennyt sinne sisään eikä osannut tulla ulos. Laatikosta näkyi läpi ja pentu ei voinut millään ymmärtää, että olisi tarvinnut vain peruuttaa taaksepäin ja olisi taas päässyt ulos. Se oli ihan hädissään ja pyrki lasipuolesta läpi. Se piti auttaa sieltä ulos, mutta ei ole onneksi mennyt sinne sen jälkeen.
Pari kertaa meillä on myös käynyt pennun katsojia. Poikapennusta kiinnostuneita on kyllä ollut enemmänkin, mutta varteenotettavia vähän. Odottelemme niin kauan kuin tarvitsee, että hyvä ja sopiva koti sille löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti