26. JADE PULLUKKA

Jade ja sen pömppö vatsa on liikuttavan näköinen yhdistelmä.
Jaden odotus lähenee loppuaan, enää on viikko jäljellä H-hetkeen. Sen vointi on ollut oikein hyvä, ruoka maistuu, samoin uni. Sylissä se tykkäisi olla vaikka kaiken aikaa ja käpälä haroo heti pyytämään lisää, jos silitykset loppuu.
Kovasti se tuntuu pitävän vitamiinipitoisista kasviksista, ja olenkin antanut välipaloiksi sille pikku paloja keitettyä parsakaalia, mandariinipaloja tosi pieninä nokareina, samoin paprikapaloja. Nyt on ruokaa annosteltu jo neljään kertaan päivässä, ja aina maistuu. Päivän viimeisin, illallisena jauhelihaa jonka seassa on hiven porkkanalaatikkoa (riisiä,porkkanaa), tuntuu olevan erityisen herkkua, se ahmaisee iltaruokansa vauhdilla.

Olen jo etsinyt kaupoista pahvilaatikkoa, jonka voisin valmistaa Jadelle sopivaksi pentuelaatikoksi. Meidän iso pentulaatikko, joka on palvellut jo monta pentuetta, on liika iso pikku-Jadelle, se kun on normaalipainoltaan vain vähän yli 2 kiloa.
Ensi tiistaina vien Jaden sitten tiineysröntgeniin. Sitten nähdään tarkalleen montako pentua siellä on tulossa, ja miten isoilta ne näyttävät.

ROOSA-pentu on todella reipas pikku koira. Olimme eilen koirakylässä Paulan ja kolmen chihun luona ja Roosa oli siellä tosi reippaasti, vaikka tapasi koirat ensimmäistä kertaa. Paulan Neela yritti ensin vähän äristä Roosalle, mutta Roosa ei ollut moksiskaan, katsoi vain ja ihmetteli että mitäs tuo meinaa, sen häntä ei laskenut senttiäkään. Sitten ne nuuskivat ja leikkivät ihan kuin ei mitään alku-epäluuloa olisi ollutkaan.

25. Siru sai pentuja

Ensimmäisessä kuvassa Siru-chihu, jonka synnytys on käynnissä.
Toisessa kuvassa Jade-chihu, jonka synnytystä odotellaan 2 viikon kuluttua.

Ystäväni Aninan Siru-chihun synnytys oli tosiaan käynnissä silloin kun odottelin soittoa viimeksi kirjoittaessani. Anina soitti illalla, että tilanne näyttää kehittyvän, ja läksin matkaan. Koira ponnisti alussa hyvin lupaavasti, piti välillä hengähdystaukoja ja ponnisti taas. Sikiöpussi alkoi pian näkyä ja tuli supistusten edistyessä enemmän näkyviin. Kello oli noin 11 maissa illalla, kun ponnistukset alkoivat. Siru ponnisteli sisukkaasti kerta toisensa jälkeen, mutta sitten sen ponnistukset muuttuivat lyhyemmiksi ja voimattomiksi. Sikiöpussi roikkui peräpäästä, mutta mitään muuta ei tullut ulos. Kokeiltiin sen kävelyttämistä, jotta supistukset voimistuisivat, mutta se ei auttanut. Kokeilin varovasti sormella sen synnyttimien sisältä tuntuiko jo pennusta päätä tai käpäliä, mutta siellä ei ollut mitään tulossa.
Kun Siru oli ponnistellut pari tuntia ilman että pentua olisi syntynyt, läksi ystäväni viemään Sirua klinikalle.
Eläinlääkäri neuvoi minulle joskus, että jos ponnistukset ei tuota tulosta parissa tunnissa, alkaa olla vaara, että pentu menehtyy hapenpuutteeseen synnytinkanavan puristuksessa. Siru emäntineen ajoivat klinikalle ja minä ajoin kotiin nukkumaan ja toivottelin onnea. Kello oli tuolloin 2 yöllä. Olin aika huolestunut selviäisikö se syntymässä ollut pentu elossa.

Aamulla vaihdettiin heti tekstareita ja iloisia uutisia siellä olikin - kaikki kolme pentua oli selvinneet eloon. Se ensimmäinen pentu oli tosin synnyttyään ollut jo aika harmaana, mutta elvytyksen jälkeen se oli kuitenkin vironnut, ja kaksi muuta oli sitten syntynyt sen perään. Kaikki oli vieläpä sujunut ihan luonnollista tietä, kun Sirulle oli vain ensin annettu oksitosiini-hormonia voimistamaan supistuksia. Hieno juttu!!! Kaksi tyttöä ja yksi poika.

Polttoheikkous on melko yleinen vaiva koirien synnytyksissä. Olen ollut mukana mm. samojedinartun synnytyksessä, jossa ensin syntyi pari pentua ihan ongelmitta, mutta sitten ei tapahtunut enää mitään. Silloinkin emo vietiin klinikalle, siellä sille annettiin oksitosiinia ja loput pennut syntyivät vaikeuksitta. - Ponnistusten alkamisen ajankohta kannattaa varmistaa ihan tämän riskin takia, ettei pentuja turhaan menetettäisi.

OMA CHIHUMME JADE kasvattaa mahaansa, ja se onkin jo aika pullukka. Narttu on lyhytrunkoinen ja pienehkö, joten pennut pullistavat sen mahaa aikalailla. Olen antanut sille ruokaa jo kolmessa erässä, mutta varmaan joudutaan vieläkin pienentämään annoksia ja antamaan ruokaa tiheämmin, kun kasvavat pennut painavat lisää mahalaukkua. Olen lisäksi antanut sille 0,4ml Antepsin-närästyslääkettä iltaisin ruiskulla suuhun. Tämä estää närästystä ja Jaden on helpompi olla aamulla, ja se syö paremmin. Tämä on eläinlääkärin neuvoma keino, Antepsin on ihmisille tarkoitettua mietoa, nestemäistä närästyslääkettä. Joskus nartuilla on tiineyden loppuaikoina vaikea olla vatsahappojen takia, ja silloin ne saattavat syödä tosi huonosti. Kokemukseni mukaan tämä hoito auttaa emoa syömään paremmin, jolloin se itse ja pennut ovat terveempiä kun synnytys koittaa.
Meillä on vielä pari viikkoa H-hetkeen. Kumpa kaikki sujuisi hyvin.

24. JADEN ODOTUSTA

Jaden masu on jo selvästi pullea. Vielä on kolme viikkoa H-hetkeen, mitenkähän pulleaksi se vielä ehtii kasvaa.
Kaikki on mennyt hyvin, Jade voi hyvin, ruoka maistuu ja silmä on kirkkaana, eli sillä on hyvä olla. Kovasti hellyydenkipeä se kyllä on, illat viettää sohvalla sylissäni ja silittää pitäisi koko ajan.
Voi, kumpa kaikki sujuisi hyvin!!!! Tänään tilasin jo tiineysröntgeniin ajan 5.1.2011 - haluan varmistua minkä kokoisia Jaden pennut ovat synnytyksen lähestyessä.

Tänään olen keskittynyt neulomaan Lillille pukua pehmeästä vauva-langasta, kun sille pitää saada lämmintä ylle. Lilli sairasti kolme viikkoa sitten keuhkokuumeen, johon antibiootti onneksi tepsi, tosin sitä piti antaa tuplavahva annos. Kuuri kesti kolme viikkoa. Tulehdus parani, mutta nyt pitää Lillin kanssa olla kovin varovainen, pikku nuhakin saattaa olla vaikea paikka. Keuhkokuvissa oli vieläkin epämääräisiä jälkiä, eli keuhkoissa on yhä jotakin ylimääräistä, arpeutumia tai muuta.
Olen neuloessa odotellut puhelua, kun ystäväni Aninan chihutyttö Siru on saamassa pentuja ja olen luvannut mennä sinne auttamaan kun H-hetki koittaa. Anina on valvonut sen kanssa jo kolme yötä (=siis ei ole nukkunut hyvin) ja odottanut milloin hommeli alkaa. Tänään Siru ei aamulla enää syönyt ruokaansa, mikä on yleensä merkki synnytyksen lähestymisestä. Neulominen on hyvä tapa käyttää aikaa odotellessa. Toivottavasti sielläkin sitten menisi kaikki hyvin - synnytys on aina jännittävää, kun mitä tahansa voi sattua.

33.Ultraääni tutkimus

Kuvassa Jade ultra-äänitutkimuksessa, ja kahdessa alakuvassa monitorilla näkyvät pikku pyörylät, joissa on koiranpennun sikiöt, molemmista eri kuva. Tutkimuksessa vatsanpeitteen päällä liikuteltavalla anturilla tutkitaan aluetta, ja sisäelimiä näkyy monitorilla. Tutkimus on kivuton - tästä oli kovasti huolestunut eläinklinikalla ollut pikkupoika, joka tuli katsomaan mitä tutkimushuoneessa tapahtuu.

Ja nyt se sitten varmistui, mitä Jaden aamupahoinvoinnista jo epäiltiin - kyllä Jade odottaa. Kävimme eilisiltana ultrassa ja Jaden masua katsottiin ultra-äänilaitteella. Kuvissa näkyi kaksi alkiota, toisesta tarkasti jopa sydämen syke ja vilkkaasti liikehtivä olemus. Eihän kuvasta maallikko vielä kunnolla saa selvää, mutta jonkinlainen pallukanmuotoinen "pesä" siinä näkyy ja sen keskellä pieni olento.

Jadelle on alkanut ruoka maistua hyvin ja sen olo on selvästi parempi kuin viime viikon pahan olon aikaan. Sen nisät ovat pulleat ja kauniin roosanpunaiset, ja masukin on jo selvästi pikkuisen pyöristynyt. Minusta masu on pyöristynyt aavistuksen vain toiselta puolelta, mutta ultrassa sikiöt oli selvästi masun eri puolilla.
Viime tiineydessä (yli 1,5v sitten) Jadella näkyi ultrassa kolme sikiötä, mutta valmiiksi niistä kehittyi vain yksi. Kaksi muuta hävisi kuin tuhka tuuleen, eli hajosi ja imeytyi elimistöön jälkiä jättämättä. Tämä on koirilla tavallista.

Nyt toivomme kovasti - peukut ja varpaat pystyssä - että tällä kertaa molemmista kasvaisi ihka elävä, terve koiranalku.

Synnytykseen on nyt vajaa kuukausi, H-hetki koittaa tammikuun ensimmäisen viikon lopulla.
Jade on jo saanut syödäkseen penturuokaa, jota olen antanut puolet annoksesta kahdesti päivässä. Nyt pikkuhiljaa lisään penturuokaa niin että sen ruoka koostuu vain siitä ja lisänä se saa joka kerta raakaa, tuoretta jauhelihaa sekä asidofilus piimää. Muutaman kerran viikossa annan doil-kalaäljyä. Jadella on nyt selvästi enemmän ruokahalua, pitää lähiaikoina jakaa sen ruoka-annokset kolmeen osaan ja antaa viimeinen annos iltamyöhään. Sillä on taipumus lihomiseen, pitää olla tarkkana ettei se liho ylimääräistä, mutta saa kuitenkin tarpeeksi ravintoa.
Ulkoilun kanssa on nyt vähän huonoa, koska ulkona on aika kylmää. Jade käy pikaisesti pihalla asioilla ja kipittää kiireesti sisälle. Leikin sen kanssa iltaisin, että se saisi kuitenkin liikuntaa.

Pennun opetus

Roosa-pentu on nyt kolme kuukautta ja huomenna se saa ensimmäisen rokotuksen. Sen veli Bosse on lähettänyt meille terveisiä, että voi hyvin ja on tosihyvä kaveri Topi-chihun kanssa.
Roosan kanssa olemme käyneet muutamia kertoja jo kodin ulkopuolella, että se alkaisi tottua "suureen maailmaan". Kerran se oli mukanani töissä (työskentelen koulussa) ja kerran käytiin kylässä, kerran oli Roosalla toinen pikkuchihu vieraana. Nyt alan käyttää sitä enemmän eri paikoissa ja alan pikkuhiljaa opettaa sitä pannan pitämiseen. Se ei tykkää pannasta yhtään, ja vielä enemmän se inhoaa kun laitetaan pukua. Olen totutellut sitä näin pikkuhiljaa pukuun, kun ei ole pakkasilla kiirettä ulos lenkkeilemään. Roosa on kyllä käynyt ulkona ja ollut ihan innoissaan, mutta nyt sillä on vaihe, jolloin se juoksee kovaa vauhtia jonnekin piiloon, kun huomaa minun pukevan talvitakkia itselleni.
Olin eilen seuraamassa Messukeskuksen suurta koiranäyttelyä, chihuja oli todella paljon sekä lyhyt- että pitkäkarvaisia. Katselin vähän mallia: - Roosan kanssa pitää aloittaa näyttelyharjoitukset pikkuhiljaa ja leikin varjolla, että se pitäisi niitä puuhia kivana juttuna. Hampaiden katsontaa, pöydällä seisomista, eri puolilta tunnustelua, hihnassa kulkemista - ja sitten myös muiden koirien kanssa. Koirakoulu alkaa...

32. UUSI JUTTU - Jadella aamupahoinvointia

Kuvassa Jade silmät ihan lurpallaan ... uni on maistunut ja ruokaa se on vain närkkinyt tällä kuluneella viikolla. Tänä aamuna se oksensi vähän, eli sillä oli aamupahoinvointi. Voi meidän pikku Jade, kyllä se taitaa olla pieniin päin. Viikon kuluttua aion viedä sen ultra-ääni tutkimukseen.

Roosa-pentu kasvaa ja kehittyy. Se on hyvin viehättävä pieni koira. Kävimme viikonloppuna sen kanssa kylässä Hyvinkäällä, kodissa jossa ei ole toista koiraa. Roosa ensin vähän ujosteli ja ihmetteli, mutta sitten alkoi tutkia paikkoja reippaasti.
Pari iltaa takaperin Roosalla oli vieraana toinen chihutyttö, joka on täsmälleen samanikäinen kuin se. Kokoeroa oli melkoisesti, Roosa on aika paljon isompi. Iines-pentu oli reipas ja ne alkoivat heti leikkiä. Lopulta illan emäntä, Roosa, simahti kesken leikkien olohuoneen pehmopetiin.

Kunhan Roosa on rokotettu, alamme käydä enemmän eri paikoissa.