Ensimmäisessä kuvassa Siru-chihu, jonka synnytys on käynnissä.
Toisessa kuvassa Jade-chihu, jonka synnytystä odotellaan 2 viikon kuluttua.
Ystäväni Aninan Siru-chihun synnytys oli tosiaan käynnissä silloin kun odottelin soittoa viimeksi kirjoittaessani. Anina soitti illalla, että tilanne näyttää kehittyvän, ja läksin matkaan. Koira ponnisti alussa hyvin lupaavasti, piti välillä hengähdystaukoja ja ponnisti taas. Sikiöpussi alkoi pian näkyä ja tuli supistusten edistyessä enemmän näkyviin. Kello oli noin 11 maissa illalla, kun ponnistukset alkoivat. Siru ponnisteli sisukkaasti kerta toisensa jälkeen, mutta sitten sen ponnistukset muuttuivat lyhyemmiksi ja voimattomiksi. Sikiöpussi roikkui peräpäästä, mutta mitään muuta ei tullut ulos. Kokeiltiin sen kävelyttämistä, jotta supistukset voimistuisivat, mutta se ei auttanut. Kokeilin varovasti sormella sen synnyttimien sisältä tuntuiko jo pennusta päätä tai käpäliä, mutta siellä ei ollut mitään tulossa.
Kun Siru oli ponnistellut pari tuntia ilman että pentua olisi syntynyt, läksi ystäväni viemään Sirua klinikalle.
Eläinlääkäri neuvoi minulle joskus, että jos ponnistukset ei tuota tulosta parissa tunnissa, alkaa olla vaara, että pentu menehtyy hapenpuutteeseen synnytinkanavan puristuksessa. Siru emäntineen ajoivat klinikalle ja minä ajoin kotiin nukkumaan ja toivottelin onnea. Kello oli tuolloin 2 yöllä. Olin aika huolestunut selviäisikö se syntymässä ollut pentu elossa.
Aamulla vaihdettiin heti tekstareita ja iloisia uutisia siellä olikin - kaikki kolme pentua oli selvinneet eloon. Se ensimmäinen pentu oli tosin synnyttyään ollut jo aika harmaana, mutta elvytyksen jälkeen se oli kuitenkin vironnut, ja kaksi muuta oli sitten syntynyt sen perään. Kaikki oli vieläpä sujunut ihan luonnollista tietä, kun Sirulle oli vain ensin annettu oksitosiini-hormonia voimistamaan supistuksia. Hieno juttu!!! Kaksi tyttöä ja yksi poika.
Polttoheikkous on melko yleinen vaiva koirien synnytyksissä. Olen ollut mukana mm. samojedinartun synnytyksessä, jossa ensin syntyi pari pentua ihan ongelmitta, mutta sitten ei tapahtunut enää mitään. Silloinkin emo vietiin klinikalle, siellä sille annettiin oksitosiinia ja loput pennut syntyivät vaikeuksitta. - Ponnistusten alkamisen ajankohta kannattaa varmistaa ihan tämän riskin takia, ettei pentuja turhaan menetettäisi.
OMA CHIHUMME JADE kasvattaa mahaansa, ja se onkin jo aika pullukka. Narttu on lyhytrunkoinen ja pienehkö, joten pennut pullistavat sen mahaa aikalailla. Olen antanut sille ruokaa jo kolmessa erässä, mutta varmaan joudutaan vieläkin pienentämään annoksia ja antamaan ruokaa tiheämmin, kun kasvavat pennut painavat lisää mahalaukkua. Olen lisäksi antanut sille 0,4ml Antepsin-närästyslääkettä iltaisin ruiskulla suuhun. Tämä estää närästystä ja Jaden on helpompi olla aamulla, ja se syö paremmin. Tämä on eläinlääkärin neuvoma keino, Antepsin on ihmisille tarkoitettua mietoa, nestemäistä närästyslääkettä. Joskus nartuilla on tiineyden loppuaikoina vaikea olla vatsahappojen takia, ja silloin ne saattavat syödä tosi huonosti. Kokemukseni mukaan tämä hoito auttaa emoa syömään paremmin, jolloin se itse ja pennut ovat terveempiä kun synnytys koittaa.
Meillä on vielä pari viikkoa H-hetkeen. Kumpa kaikki sujuisi hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti