Samalla olen etsinyt sille sopivaa urosta. Olen käynyt katsomassa jo kolmea urosta aika kaukanakin ja jutellut monien urosten omistajien kanssa puhelimessa. Urokset ovat olleet ihan hienoja, mutta jotakin toivomisen varaa on ollut, joidenkin kohdalla eniten arvelutti ujo tai arka luonne.
Viime viikolla löysin sattumalta netin kautta Kouvolassa asuvan kivan tuntuisen uroksen ja kävin sitä perjantaina katsomassa. Matkaa kertyi melkein 300km. Pidin siitä uroksesta; pieni kompakti rakenteeltaan jämäkkä ja hyväsuinen, erittäin reipas ja sosiaalinen luonne. Suurena plussana hyvä sukupuu ja väri jota halusin, suklaa. Sovimme omistajan kanssa että astutus tehdään kun Mandille tulee juoksu.
Sen löytyminen oli kyllä ihan sattuman kauppaa, kun omistajalla ei ole kennelnimeä; kuvia on kyllä heidän kotisivuillaan, mutta varsinaisesti hän kasvattaaa englanninbuldoggeja.
Viime viikolla oli jo hyvin toiveikas Mandin juoksun alkamisesta, paperilla pyyhkäistessä siihen tarttui kerran himmeästi vaaleanpunertavaa tihkua. Ajattelin että tämä on nyt esikiima ja odotin vaan milloin varsinainen juoksu alkaa.
Kunnes nyt pari iltaa takaperin näin sen äkkiä alkavan tyrkyttää itseään toisille koirille, perä edellä meni toisia kohti ja alkoi kääntää häntää. Sehän on narttujen H-hetken vankka merkki. APUA, ei mitään varsinaisia juoksun merkkejä ja äkkiä vaan hännän kääntö!!!
Aamulla kovaa kyytiä Mäntsälään progesteronitestiin. Tämä tapahtui siis toissapäivänä... Heti testin valmistuttua he soittivat minulle ja sanoivat että lähde kiireesti astuttamaan, juoksu on jo pitkällä ja toivottavasti ei ole liian myöhäistä, tänään voi vielä onnistua jos on hyvä tuuri. Progesteroni arvo oli jo yli 20, kun astutusta suositellaan jo puolta pienemmillä arvoilla. Progesteronitasolla voidaan arvioida nartun ovulaation tapahtuma-aikaa.
Soitin uroksen omistajalle, hän oli jossakin kauempana käymässä mutta sovittiin että hän lähtee kotini ja minä myös läksin Mandin kanssa ajamaan Kouvolaan. Otin Madde-pennunkin mukaan toiseen koppaan, koska en raaskinyt jättää sitä "yksin" (=toisten koirien kanssa) kotiin.
Onneksi uros oli nuori ja viriili ja astuminen onnistui hyvin. Pidettiin koiria yli puoli tuntia, kun ne olivat kiinni sen aikaa. Madde-pentu sai katsella koppansa rakosista tapahtumaa pihamaalla puiden varjossa. Perheen hieno valkoinen kissa kävi myös todistamassa häitä ja asteli pihalla arvokkaasti ympäriinsä, kävi nuuskimassa pikku-Maddea kopan ritilän läpi ja sitten asteli ylväänä tiehensä.
Kotimatkalla alkoi jo ajetut 400km tuntua, ajoin loppumatkan Porvoon moottoritietä rauhallisesti, kun alkoi aikalailla väsyttää. Selvittiin kotiin pantteri-salmiakkien voimin ja huokasin helpotuksesta.
Mandi hyppeli innolla sen illan toisten koirien selkään ja touhusi innokkaasti, vaikka varsinaisesta astumisesta se ei ollutkaan kovin innoissaan. Astumisleikkiä se jatkoi vielä seuraavanakin päivänä vähän, muuten alkoi olla jo aika rauhallinen.
Ihan uskomatonta - viime kesänäkin sen juoksu oli outo ja astutus oli samantyylistä onnenkauppaa. - Sitä vain ihmettelen, miten sillä oli viime talvena tammikuussa aivan normaali-vuotoinen punainen tiputus-juoksu, tietysti juuri silloin kun ei ollut mitään aikomusta hankkia pentuja.
Nyt sitten odotellaan tärppäsikö vai oltiinko myöhässä. Muutaman viikon jälkeen mennään ultraan ja siihen asti pidetään peukkuja - tietysti myös sen jälkeen. Pieniä suklaapatukoita toivotaan ja odotellaan =)
LIlli kipeä ja Madden rokotukset
Tämä on ollut oikea koira-tohina-viikko. Sunnuntaina huomasin 11-v Lillillä peräaukon pullistuman. Arvasin, että sillä oli anaalirauhasen kanssa ongelmia ja aloitin reippaasti antibiootin antamisen, viikonloppu kun oli. Maanantaina rauhasen fisteliaukko oli jo puhjennut ulospäin, menimme lääkäriin heti kun saimme ajan.
Lääkäri kertoi, että oli oikea ratkaisu aloittaa antibiootti ja kipulääke, kuuri jatkuu 10pv.
Lilli on onneksi parantunut hyvin ja loppuviikolla alkoi olla jo ihan normaali iloinen itsensä. Anaalirauhasongelmat on lääkärin mukaan hyvin tavallisia kesäkuumalla kun bakteerit viihtyy ja lisääntyy helposti.
Madde sai ensimmäisen varsinaisen rokotuksen pari päivää sitten. Ruotsissahan sille oli annettu jo pieni määrä rokotuksia, siellä on ilmeisesti tuollainen tapana kun yksi tuttu oli myös tuonut pentuja sieltä ja niille oli myös annettu siellä 8-viikkoisena pikkumäärät rokotetta.
Nyt Suomessa rokotusohjelmaa jatketaan normaalin käytännön mukaan, siis 12-viikkoisena ja sitten taas 16viikkoisena.
Alla kuva Maddesta 12-viikkoisena, vähän yli kilon painoisena pikku kaunottarena.
