150. Odotuksen viime metreillä

Helmin kanssa kävimme eilen röntgenkuvassa. Masussa asustaa kaksi pientä sikiötä - tai aika isoiltahan ne kyllä näytti. Tosin kuvasta on vähän vaikea arvioida kunnolla pentujen kokoa, kun näkyy vain pallopäät ja luuranka.


Pentujen pää erottuu pyöreänä pallukkana ja pään jatkona kaareva selkäranka.

Kuva tässä on otettu vähän vinosti, joten päät näyttää suuremmilta, mitä ne onkaan. Pennut on kohdussa häntäpuoli edellä, eli näyttäisivät olevan molemmat perätilassa. Toivotaan että syntyisivät helposti kuitenkin ...

Tänään on Helmillä 56.tiineysvuorokausi. Aamulla se oli hyvin onnettoman oloinen, liikuskeli levottomasti ja oli huonovointinen, ei syönyt. Pistin sille Nutri-Plussaa suuhun ja annoin sen olla rauhassa. Se hakeutui aina johonkin yksinäiseen paikkaan ja aloin jo mietiskellä jokohan se piankin synnyttää.
Helmin emo on aina synnyttänyt (kolme pentuetta) tiineyden 57.vuorokautena. Samoin oli kuulemma tehnyt sen emo, eli tässä meillä on mielenkiintoinen tapaus, tuleeko tytär emoonsa ja isoäitiin. Silloin H-hetki olisi jo huomenna.



Helmi on nyt saanut hyla-kermaa, kun ei ole tykännyt emonmaitovastikkeesta. Se on suostunut syömään vain kasvistuoreliha ruokaa ja vähän jauhelihaa, sekä välillä riisiä ja spagettia ja jotakin kasviksia. Olen yrittänyt syöttää sille myös AD:tä (eläinlääkäriltä saatava hyytelö jossa on paljon energiaa ja kaikkia vitamiineja ja kivennäisianeita, ei kuitenkaan paljoa kalkkia), että se saisi energiaa ja monipuolisesti vitamiineja ja kivennäisaineita. Kalkin saamiseksi on tarjottu maitotuotteita, ja ainoa mikä rouvalle on maistunut on siis kerma.

Pentunappuloita se yhtäkkiä söi vasta tänään, kun selvisi huonosta olostaan. Nappulat on sillä tavalla helppoja ruokia, että niissä olisi kaikki ravintoaineet mukana. Toisaalta tuoreiden ruokien maukana saa aitona kaikkia ravintoaineita - jos vaan osaa miettiä ja laskea, että kaikkea tarpeellista olisi mukana.

ILtapäivällä, siis muutama tunti sitten, Helmi raapi kovasti petiään. H-hetki lähestyy, ennemmin tai myöhemmin. On aika jännittävää, kun sillä on ensimmäinen synnytys, miten se sujuu. Uskon ja toivon että menisi hyvin, kun sen emokin on ollut hyvä synnyttäjä.

Ollaan tänään oltu Helmin kanssa pentuhuoneessa kahdestaan, muut koirat on katselleet vain aitauksen takaa. Helmi saa totutella olemaan omassa rauhassa. Kaivoin esille parin vuoden takaisin hyvän pentulaatikon, jossa Jade hoiti kahta pentuaan. Laitoin siihen pehmikkeitä ja oman vaatteeni alustaksi, että Helmillä olisi kotoisaa. Se ymmärsi hyvin, että tässä on hänen uusi petinsä, nuuski ensin huolellisesti joka nurkan ja kävi sitten nukkumaan puseroni päälle aika tyytyväisen näköisenä.
Se on saanut paljon hyvänä pitämistä ja masusilityksiä ja sama linja jatkuu, että sillä olisi oikein leppoisa ja mukava olo - silloin myös pennuilla on hyvä.

Nyt sitten peukut pystyyn, samoin varpaat. Toivotaan että kaikki menisi hyvin.

149. Masun kasvatusta

Helmin ruokahalu on parantunut viime kirjoituksen jälkeen. Kun ruoka alkoi maistua sille, kokeilin Maukas-tuoremakkaraa. Sitä saa isoissa pakastetuissa pötköissä ja Helmin suosikki on kana-vihannes.
Sulatettuun liharuokaan sekoitan pehmitettyjä starter-nappuloita ja emonmaidonvastiketta. Helmi on valitettavasti tosi taitava noukkimaan vain lihapalat ja jättämään starterit syrjään.

Kiinnostava nähdä mitä tapahtuu sen ruokailun suhteen nyt, kun jäljellä on enää viikko ennen H-hetkeä.
Helmin masu on edelleen aika pieni, vaikea kuvitella, että siellä tosiaan olisi neljä pentua tulossa. Useinhan ultran jälkeen sikiöistä häviää osa, enkä ihmettelisi jos nytkin olisi niin käynyt. Ensi perjantaina sitten nähdään röntgenkuva, siihen on nyt 4 päivää, ja aika on varattu.



Helmin pikku massu

Helmin kasvattaja kertoi että Helmin emo on aina synnyttänyt, kun tiineysvuorokausia on 57. Kysyin onko hän laskenut ensimmäisestä astutuksesta, kun toisen astutuksen jälkeenhän tulee aikaan pari päivää lisää, hän sanoi että kyllä, ensimmäisestä laskettuna.

Helmillä on nyt siis menossa 51.vrk. Jos se seuraisi emonsa mallia, olisi H-hetki ensi viikonloppuna, pääsiäisenä. Eikä minun syntymäpäiväänkään ole pitkä aika, saankohan synttärilahjaksi pikku palleroita?

148. Helmillä pahoinvointia

Ultraäänikuvassa näkyy pikkuruinen 4 viikkoinen sikiö

Helmin tiineys varmistui alustavasti, kun se kahden ensimmäisen viikon jälkeen alkoi potea pahaa oloa. Ensin se söi kuin hevonen, mutta sitten alkoi aamuiset pahoinvoinnit. Jos se söi jotakin, tuli oksennus. Siitä arvasin, että astutus oli onnistunut.
Neljän viikon jälkeen kävimme ultraäänikuvauksessa eläinlääkärillä. Helmi oli laiha kuin luikku, mahan kohdalla oli melkein kuoppa. Olin toisaalta hyvin epäileväinen voisiko siellä kuopallaan olevassa masussa olla mitään kasvamassa. Toivoin ettei olisi vain yhtä pentua, olisi vaikka kaksi; yhden pennun tilanteessa se helposti kasvaisi liian isoksi mahtuakseen syntymään luonnollisesti.

Yllätys, yllätys, eläinlääkäri löysi Helmiltä peräti neljä sikiötä. Hän vieläpä sanoi, että "ainakin neljä" ... Eli niitä voi olla enemmänkin!



Tosi huono olo

Tavallisesti tiineellä nartuilla on ollut jonkinlainen lyhyt pahan olon jakso tiineyden puolivälissä. Pahimmillaan meidän nartuilla se on saattanut kestää viikonkin, jolloin on ollut huolestuttavaa miten emoparka saa ravintoa kun ruoka ei maistu. Tietysti kasvavat sikiöt ottavat oman osansa aina, mutta se on poissa emon elimistöstä.

Nyt Helmin paha olo kesti monta viikkoa. Sille ei maistunut mikään, ei vaikka mitä herkkuja olisin tarjonnut. Aamulla se meni piiloon nähdessään, että ruokia otetaan esille. Päivällä se käänsi päätä pois, illalla korkeintaan saattoi pari pientä palaa jotakin ottaa. Sillä oli sellainen tietty ilme, josta näki että oli oikeasti huono olo.

Pakko siis oli alkaa syöttää sitä väkisin, ettei sen kunto menisi kauhean huonoksi. Kokeilin kananmunankeltuaista, johon lisäsin hunajaa, ei käynyt. Kokeilin spagettia, joka on tavallisesti suuri herkku - ei. MIkään ei sopinut. Hankittiin eläinlääkäriltä toipilasruokaa AD-moussea, joka sisältää kaikkea mahdollista mitä koira tarvitsee. Siitä aloin tehdä velliä, johon lisäsin emonmaidonvastiketta, välillä Starter-moussesa. Sitä pienellä ruiskulla suuhun hampaiden välistä ... Onneksi Helmi suostui sitä nielemään.
Kerran tein virheen, että annoin liian paljon kerralla, se ressukka oksensi kaiken pois. Opin ettei aamulla kannattanut antaa kovin paljoa, päivällä ja illemmalla ruoka pysyi pysyi paremmin sisällä. Ruoan päälle vähän piimää neutraloimaan mahahappoja. Ja silityksiä ja hellyyttä.

Kysyin Helmin kasvattajalta, miten sen emo oli voinut tiineysaikana. Hän kertoi että silläkin oli ollut pahaa oloa, mutta loppupuolella se söi hyvin ja pennut oli syntyneet aina reippaina, pontevina ja hyvän kokoisina. Sillä oli ollut useampi pentue.

Vielä pari-kolme viikkoa

Nyt on Helmin tiineyttä kestänyt 41 pv. eli lähestyvä synnytys on jo muutaman viikon päässä. Masu on alkanut jo hieman pullistua, mutta todella vähän. Vaikka niinhän siinä aina käy, vasta loppupuolella maha alkaa kasvaa ja viime metreillä kasvu on todella huomattavaa.

Nyt pikkuhiljaa Helmi on alkanut syödä vähän paremmin. Eilen laitoin sille haudutettua kananlihaa - sitäkään se ei aikaisemmin ole syönyt - mutta yllättäen se söikin melkein kokonaisen rintafileen verran. Ripottelin joukkoon hienoksi jauhettua emonappulaa, että pääsisi sen makuun ja saisi vähän kuituja.
Tänä aamuna ei syönyt mitään, laitoin suuhun taas Nutri-Plussaa ja pari ruiskullista AD-mössöä. Helmi venytteli ja seisoi pää riipuksissa, oli selvästi paha olla, mutta nyt ei tullut oksennusta. Iltapäivällä se jo söi muutaman nappulan - kun tarjosin ne yksitellen kädestä ... Ja illalla taas kana maistui.
Kumpa se alkaisi syödä nyt jo paremmin eikä sen tarvitsisi enää kärsiä huonosta olosta.

Helmi on nyt ollut hyvin hellyydenkipeä ja se saakin paljon sylissä oloa ja silityksiä.