Ultraäänikuvassa näkyy pikkuruinen 4 viikkoinen sikiö
Helmin tiineys varmistui alustavasti, kun se kahden ensimmäisen viikon jälkeen alkoi potea pahaa oloa. Ensin se söi kuin hevonen, mutta sitten alkoi aamuiset pahoinvoinnit. Jos se söi jotakin, tuli oksennus. Siitä arvasin, että astutus oli onnistunut.
Neljän viikon jälkeen kävimme ultraäänikuvauksessa eläinlääkärillä. Helmi oli laiha kuin luikku, mahan kohdalla oli melkein kuoppa. Olin toisaalta hyvin epäileväinen voisiko siellä kuopallaan olevassa masussa olla mitään kasvamassa. Toivoin ettei olisi vain yhtä pentua, olisi vaikka kaksi; yhden pennun tilanteessa se helposti kasvaisi liian isoksi mahtuakseen syntymään luonnollisesti.
Yllätys, yllätys, eläinlääkäri löysi Helmiltä peräti neljä sikiötä. Hän vieläpä sanoi, että "ainakin neljä" ... Eli niitä voi olla enemmänkin!
Tosi huono olo
Tavallisesti tiineellä nartuilla on ollut jonkinlainen lyhyt pahan olon jakso tiineyden puolivälissä. Pahimmillaan meidän nartuilla se on saattanut kestää viikonkin, jolloin on ollut huolestuttavaa miten emoparka saa ravintoa kun ruoka ei maistu. Tietysti kasvavat sikiöt ottavat oman osansa aina, mutta se on poissa emon elimistöstä.
Nyt Helmin paha olo kesti monta viikkoa. Sille ei maistunut mikään, ei vaikka mitä herkkuja olisin tarjonnut. Aamulla se meni piiloon nähdessään, että ruokia otetaan esille. Päivällä se käänsi päätä pois, illalla korkeintaan saattoi pari pientä palaa jotakin ottaa. Sillä oli sellainen tietty ilme, josta näki että oli oikeasti huono olo.
Pakko siis oli alkaa syöttää sitä väkisin, ettei sen kunto menisi kauhean huonoksi. Kokeilin kananmunankeltuaista, johon lisäsin hunajaa, ei käynyt. Kokeilin spagettia, joka on tavallisesti suuri herkku - ei. MIkään ei sopinut. Hankittiin eläinlääkäriltä toipilasruokaa AD-moussea, joka sisältää kaikkea mahdollista mitä koira tarvitsee. Siitä aloin tehdä velliä, johon lisäsin emonmaidonvastiketta, välillä Starter-moussesa. Sitä pienellä ruiskulla suuhun hampaiden välistä ... Onneksi Helmi suostui sitä nielemään.
Kerran tein virheen, että annoin liian paljon kerralla, se ressukka oksensi kaiken pois. Opin ettei aamulla kannattanut antaa kovin paljoa, päivällä ja illemmalla ruoka pysyi pysyi paremmin sisällä. Ruoan päälle vähän piimää neutraloimaan mahahappoja. Ja silityksiä ja hellyyttä.
Kysyin Helmin kasvattajalta, miten sen emo oli voinut tiineysaikana. Hän kertoi että silläkin oli ollut pahaa oloa, mutta loppupuolella se söi hyvin ja pennut oli syntyneet aina reippaina, pontevina ja hyvän kokoisina. Sillä oli ollut useampi pentue.
Vielä pari-kolme viikkoa
Nyt on Helmin tiineyttä kestänyt 41 pv. eli lähestyvä synnytys on jo muutaman viikon päässä. Masu on alkanut jo hieman pullistua, mutta todella vähän. Vaikka niinhän siinä aina käy, vasta loppupuolella maha alkaa kasvaa ja viime metreillä kasvu on todella huomattavaa.
Nyt pikkuhiljaa Helmi on alkanut syödä vähän paremmin. Eilen laitoin sille haudutettua kananlihaa - sitäkään se ei aikaisemmin ole syönyt - mutta yllättäen se söikin melkein kokonaisen rintafileen verran. Ripottelin joukkoon hienoksi jauhettua emonappulaa, että pääsisi sen makuun ja saisi vähän kuituja.
Tänä aamuna ei syönyt mitään, laitoin suuhun taas Nutri-Plussaa ja pari ruiskullista AD-mössöä. Helmi venytteli ja seisoi pää riipuksissa, oli selvästi paha olla, mutta nyt ei tullut oksennusta. Iltapäivällä se jo söi muutaman nappulan - kun tarjosin ne yksitellen kädestä ... Ja illalla taas kana maistui.
Kumpa se alkaisi syödä nyt jo paremmin eikä sen tarvitsisi enää kärsiä huonosta olosta.
Helmi on nyt ollut hyvin hellyydenkipeä ja se saakin paljon sylissä oloa ja silityksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti