Tietysti tuli heti selkä kipeäksi, kun nukuin ensimmäisen yön lattialla koiran kanssa. Mandi oli eilen illalla aika rauhaton, ja koska sen tiineydessäkin oli jo 58.vuorokausi, katsoin parhaimmaksi siirtyä emon kanssa samalle tasolle, eli lattialle nukkumaan. Tosin myönnettäköön, että allani oli kaksi hyvää superlon-patjaa, mutta silti selkäni ei tykännyt muutoksesta.
Kerran yöllä heräsin katsastamaan, että Mandilla on kaikki hyvin. Se nukkui varmaan makeammin kuin minä, ja aamulla maistui ruoka - eli ei ollut synnytys ihan lähellä. Olen jo parina päivänä mittaillut sen ruumiinlämpöä, mutta ihan normaalilta on vaikuttanut.
Tänään tultuani töistä kotiin kahden maissa iltapäivällä kaikki oli ollut rauhallista, isäntä oli valvonut kotijoukkoja. Kun olin kotona, Mandi alkoi kovasti raapia petiään. Se raapi ja petasi petiään oikein olan takaa, mutta illan se oli taas ihan rauhallinen. Masua silittäessä kokeilin kerran hieman puristaa nisää, ja sieltä tuli jo pikku pisara maitoa.
Pentujen liikkeet ovat tuntuneet masussa selkeämpinä jo melkein viikon. Nyt siellä tuntuu välillä isompi muhkura, ihan kuin pennun pää tai pympylä työntyisi vatsanpeitteitä vasten. Niillä alkaa olla ahtaat paikat, kun ovat nyt viime päivinä kasvaneet kovasti.
Saapas nähdä montako päivää ja yötä tässä vielä menee. Nyt illalla Mandille ei enää maistunut ruoka ... jokohan ne yöllä syntyvät...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti