43. PENTU SAIRASTAA

Äkillisiä käänteitä voi tulla näissä pentuasioissa ...
OLin muutamia päiviä kiinnittänyt huomiota ettei ruskea pentu kasvanut yhtä paljon kuin musta veljensä. Yritin herätellä sitä aina kun se nukahti parin imaisun jälkeen tisulle ja punnitsin sen kahdesti päivässä, että pysyisin kärryillä tilanteesta.

Eilen, torstaina heräsin aikaisin aamulla kun se yski - onneksi vielä nukuin pentueen kanssa samassa huoneessa. Pentu tosiaan yski lähes koko ajan pientä kuivaa yskää ja vaikutti aika väsyneeltä. Se ei ruvennut imemäänkään, nukkui vaan. Ja paino oli lähtenyt pieneen laskuun.
Soitin eläinlääkärille ja veimme Yaffan vastaanotolle. OLin käärinyt sen lämpimiin peitteisiin, mutta se kiemurteli sieltä koko ajan ulos, ja ulkona oli kova pakkanen. Onneksi autossa oli hyvä lämmitys.
Keuhkot kuunneltiin ja toisella puolella kuului pieneltä alueelta rahinaa. Sydän oli ok. Lääkäri arveli, että se oli ehkä saanut maitoa henkeen ja siitä oli kehittynyt paikallinen tulehdus. Pennun ruumiinlämpö oli vähän laskenut, mikä ei ollut hyvä juttu, koska se kertoi elinvoiman heikkenemisestä.
Se sai antibioottipistoksen ja kuurin kotiin viikoksi (4 tippaa kahdesti päivässä - apteekissakin farmaseutti ihmetteli pikkuruista annosta, mutta ymmärsi kun kuuli että potilas oli chihunpentu) Sille laitettiin myös niskaan ihon alle hieman nesteytystä. Lääkäri kysyi halusinko kokeilla homeopaattista lääkettä ja halusin tietysti. Saimme ohjeet ruokahalua lisäävän valmisteen antamiseksi siihen asti kunnes paino alkaisi nousta.
Kotona pentu sai pesään lisätyn lämmityksen lisäksi vielä kevyen peiton ja nukkui koko iltapäivän. OLin aika huolissani, ja pysyttelinm kotona ja kävin usein katsomassa että peitto oli päällä.
Oikeastaan minun olisi pitänyt lähteä käymään Savonlinnassa vanhaa äitiäni tapaamassa, reissusta oli jo sovittu, mutta päätin siirtää matkaa. Ja vasta illalla nukkumaan käydessäni huomasin kuinka huolissani olin ollut, niska ja pää oli ihan kipeänä.

Jo illalla pentu alkoi hakeutua emon tisuille, mutta aluksi ei oikein vielä imenyt. Laitoin sille pienen määrän emonmaitovastiketta suuhun ja sormella pikkuisen hunajavettä että se piristyisi. Se tehosi ja se alkoikin pian imeä kunnolla. Kerkesin iltapäivällä ja illalla antaa sille homeopaattista valmistetta kaksi kertaa.
Yöllä heräsin katsomaan miten se voi ja siellä se olikin taas imemässä veljen kanssa.
Aamulla se oli taas oma ponteva itsensä, taapersi pesässä edestakaisin ja painokin oli jo kääntynyt selvään nousuun - vähän, mutta ylöspäin.
Vielä jatkuu antibioottitippojen antaminen, mutta homeopaattista pilleria en enää anna ohjeen mukaan.
Nyt ehkä uskaltaa jo pikkuisen huokaista helpotuksesta...

42. KAKSIVIIKKOISET

Pentujen silmät aukesivat tasan 2 viikon ikäisinä, eilen lauantaina. Tänään ne näyttää jo katselevan ympärilleen ikäänkuin näkisivät jotakin. Ja pentulaatikossa on liikendintää, ne nostelevat päätään ja mönkivät enemmän kuin vielä viikolla.
Painot on nousseet tasaista tahtia, musta pentu on kirinyt yli 400gramman, kun ruskea on vielä noin 360g. Jossakin vaiheessa ruskeakin oli jo lähellä veljensä painoa, mutta sitten toinen taas söi ahkerammin. Molemmat ovat oikeita pullukkamahoja.
Olen nostanut niitä joka päivä pesän ulkopuolelle pehmeälle alustalle, se edesauttaa pentujen kehitystä, kun niille antaa vähän virikkeitä. Emo tulee tietysti heti pentujen luokse ja alkaa imettää niitä.
Kohta pitää virittää pentuhuoneeseen lisää autauksia, kun pennut lähtevät ulos pesästä. Joskus aikaisemmissa pentueissa on pariviikkoinen pentu löytynyt yllättäen keskeltä lattiaa ja olen ihmetellyt miten se on päässyt tuohon - kunnes olen nähnyt kuinka pentu roikkuu kiinni emon tisussa kun emo tulee pois pesästä.
Emon ruokinnassa olemme tehneet taas "aselevon". Yhtenä päivänä kokeilin jo että en tarjoillut enää sille ruokaa nenän eteen, mutta emo voitti - pakko oli lopulta puolen päivän odottelun jälkeen antaa periksi ja todeta että pakkohan emon on syödä ... eipä muuta kuin tarjoilu siis jatkuu edelleen. Eihän siinä muuta, antaa vaan jatkua, ei tuo imetysvaihe niin kauaa kestä - sitten voi vaikka olla päivän syömättäkin...

41. PENNUILLA VIIKKOSYNTTÄRIT

Ylimmässä kuvassa Jaden "utare-vaihe" näkyy selvästi. Kaksi alempaa kuvaa on otettu pentujen ollessa viikon ikäiset.

Kylläpä aika kuluu nopeasti. Nyt Jaden pennut ovat jo viikon vanhat. Ne ovat kasvaneet hyvin, molemmat ovat noin 100g suuremmat kuin syntyessään. Niiden painoa olen mitannut kahdesti päivässä, että näen kasvavatko ne tasaisesti eli saavatko hyvin ravintoa.
Jadellakin näyttää olevan jo ihan hyvä olo, kun se selvisi viidennen päivän "utare-vaiheesta" (=oma leikkimielinen ilmaisu, kun nouseva maito tekee maitorauhaset pulleiksi ja koviksi - ja kipeiksi, muistan oman vauvan saantini ajoilta). Silloin Jaden maitorauhaset turposivat, kun maito nousi ja se muistutti hetken laitumella käyskenteleviä lypsylehmiä pursuavine tisuineen. Turvotus laski nopeasti, kun pennut ovat imeneet ahkerasti. Nyt Jade pystyy syöttämään pentuja niin ettei se enää yhtään varo masua. Leikkaushaavakin on hyvin parantunut.
Nyt aletaan odotella milloin pentujen silmät aukeaa. Veikkaampa, että näillä pennuilla ei siihen mene kovin pitkään, kun niiden luomet ovat kehittyneet jo hieman erillisiksi, vaikka silmät ovat vielä kiinni.
Toinen pentu on väriltään selkeästi musta, eli black & tan valkoisin merkein. Mutta toinen on ihmeellinen värisekoitus, se näyttää jopa oranssilta, mutta sen käpälissä ja hännässä on aavistus suklaaväriä. Jaden emo on kyllä suklaa, ettei väri olisi ihme, ja myös isäkoiralla on suklaageeni. Ompa kiinnostava nähdä millaiseksi sen väri kehittyy. Se on herättänyt monissa jo ihastusta.
Jaden kanssa olen joutunut tekemään ruokinnassa niin, että syötän sitä lautaselta. Alussa kun se oli kipeä leikkauksen takia, ojensin sen kuonon eteen ruokalautasen ja pidin siinä, ettei sen tarvinnut kumartua kipeästi. Nyt ollaan sitten jatkettu samaa linjaa, ja tiedän kokemuksesta, että tästä tavasta poisoppiminen onkin kiven alla. Se on niin kivaa, kun joku työntää ruokakipon ihan kuonon eteen, ei tarvitse kuin ahmia herkut suuhun pienellä pään liikkeellä. Lattialla olevista ruoka-astioista rouva ei syö lainkaan.
Hohhoijaa. Pian alamme opetella tässä tavallista päiväjärjestystä...

Nimien etsintä
Yksi hauska vaihe pentujen saamisessa on keksiä niille nimiä. Tässä on jo keksitty monenmoista, on Musta-Pekkaa, Laku-Pekkaa, Foxtrottia ja Kullankaivajaa, sekä kutsumanimiä; Mustia, Huugoa, Affea, Toffoa ja vaikka sun mitä. Jossakin vaiheessa pentujen kasvaessa niiden luonne alkaa tulla paremmin esiin ja nimivalintakin osuu sitten helpommin kohdalleen.

40. PENTUE VOI HYVIN

Yläkuvassa näkyy Jaden ilmeestä, että kipeetä on... Alakuvassa se on jo pystynyt käymään pitkälleen ja nukkuu.
Jade ressulla on ollut hankalaa näinä kuluneina päivinä. Sen leikattu masu on selvästi ollut tosi kipeä. Eilen, kun leikkauksesta oli kulunut yksi päivä, sillä oli ihan onneton olotila, se läähätti ihan valittavalla äänellä eikä pystynyt olemaan muuten kuin istumassa. Siinä sitten vielä kaksi pikkupentua mennä mönkii mahalle imemään ja tökkii käpälillään. Kärsivällisesti se on antanut pentujen imeä ja hoitanut niitä.
Onneksi Jadelle annettiin koirien kipulääkettä, ja olen antanut sitä ohjeen mukaan. Selvästi siitä on ollut apua. Tänään, kahden päivän kuluttua se on pystynyt jo käymään pitkälleen ja nukkumaan. Ja antibiootti menee tietysti ettei mitään tulehduksia tulisi. Jadelle on onneksi maistunut ruoka hyvin, se on saanut toipilaille suunniteltua AD-täysravinto hyytelöä, joka on erityisesti leikatuille ja toipilaille koirille. Lisäksi se on innolla juonut emonmaidon vastiketta. Onneksi sille ei ole tullut mitään ripulia, vaan vatsa toimii muuten hyvin. Eilen jouduin kyllä pesemään sen peräpään, kun kakkaa oli tarttunut karvoihin ja vuotoakin oli vähän tullut, puhdasta pitää olla ettei pennut saa likaa.
Pentujen paino ei ole laskenut kuin muutaman gramman silloin ensimmäisen vuorokauden aikana. Musta pentu alkoi heti sen jälkeen nostaa painoaan, ruskea pentu oli vähän unelias ja nukahti pian tissille päästyään. Herättelen sitä aina välillä imemään, onneksi senkin paino on nyt alkanut nousta paremmin. Ja tietysti osansa on sillä, että emon maito nousee paremmin nisiin vasta kolmantena päivänä eli vasta huomenissa.
Olen itsekin nukkunut vielä nämä yöt patjalla pentuhuoneessa, että kuulisin jos jotakin yllättävää tapahtuu. Alkaa kyllä tehdä mieli jo omaan pehmeään, ihanaan moottorisänkyyn...

39. KAKSI POIKAPENTUA SYNTYI

Nyt on odotus Jaden kohdalla ohi - ja jännittävää se olikin.
8.1 aamulla varhain syntyi Jadelle kaksi urospentua, jotka olivat hämmästyttävän suurikokoiset, 155g ja 145g.
Ilmankos pikku Jaden masu oli viime aikoina, kuin puhkeamaisillaan oleva ilmapallo!

Jaden synnytys alkoi käynnistyä 58.vuorokauden iltapuolella, perjantaina. Noin klo 11 aikaan se alkoi kiihkeästi raapia petiään ja lopulta kulki ympäriinsä levottomana. Sehän oli ollut päivällä haluton syömään, ja olin arvellut ettei se vielä olisi ennakkomerkki synnytyksen lähestymisestä, mutta olihan se. Se pyysi illalla ulos ja tyhjensi itsensä perusteellisesti. Kannoin sen piharappuja alas ja takaisin, kun sen maha ei enää antanut myöten portaissa kulkemiseen.
Arvasin, että nyt valvotaan yö. Välillä Jade torkkui, kuten minäkin. Ja sitten se taas heräsi ja raapi intomielisesti. Se kulki kaikissa mahdollisissa huoneen petipaikoissa ja raapi ja raapi. Ja taas vähän nukuttiin. Ja taas raavittiin. Muut koirat seurasivat touhua aitauksen takana.
OLin päättänyt, että annan sen yrittää synnyttää, koska luonnollinen synnytys olisi aina parempi niin pennuille kuin emollekin. Mutta päätin myös, että jos tulisi mitään pulmaa, pientäkään, suunnistaisin heti klinikalle. Tuntui että miten se mahtaisi selvitä, kun mahakin oli niin valtavan iso.
Aamuyöhön asti vuoroteltiin nukkumisen ja raapimisen välillä. Varhain aamulla noin klo6 aikoihin Jade alkoi läähättää kovasti ja pian näin kuinka se alkoi ponnistaa. Ponnistukset seurasivat toisiaan harvanlaisesti. Sitten alkoi näkyä vesipussi, eli pennun sikiökalvo ja sen sisällä lapsivesi. Vesipussia tuli ulos vähän lisää ja pian se roikkui peräpäästä kuin osittain tyhjennyt, nesteen täyttämä ilmapallo. Sitten ponnistukset lakkasivat.
Soitin eläinlääkärille, joka oli luvannut, että saa soitella. Läksimme puoli 8 aikoihin ajamaan eläinklinikka Herttaan, sinne on meiltä noin puolen tunnin matka. Siellä oltiin jo laitettu paikat valmiiksi. Eläinlääkäri tutki vielä Jaden ja totesi, että kyllä nyt pitää leikata. Se nukutettiin, ja puoli 9 aikaan kaksi kimeää elämänhuutoa kuului peräjälkeen. Pennut syntyivät peräkkäin, minuutin välein.
Olin viereisessä huoneessa ja jännitti kovasti, että pennut olisivat kunnossa... Istukat oli olleet jo vihreät, mutta muuten kaikki meni hyvin. Onneksi ehdimme ajoissa ja kaikki meni hyvin. En uskaltanut hetkeen kysyä tuliko tyttöä vai poikaa, olin toivonut tyttöpentua todella hartaasti. Ja kaksi poikaahan siellä sitten oli.
Pennut tuotiin heti minulle ihailtavaksi, ne oli kääritty lämpimään pyyhkeeseen ja hoidettu valmiiksi, napanuorat sidottu, kuivattu ja hierottu. Mitattiin niiden painot ja hämmästeltiin kuinka isoja ne olivat.
Hertassa on aivan loistava osaaminen keisarinleikkauksissa. Mukana leikkauksessa on kaksi eläinlääkäriä, joista toinen leikkaa ja toinen hoitaa syntyneitä pentuja. Tämä järjestely on hyvin turvallinen, koska leikkauksissakin voi tulla vastaan monenlaisia odottamattomia asioita, samoin pentujen syntymässä.
Kerran yksi meidän pennuista oli jopa pienessä muovilaatikosta rakennetussa happikaapissa, kun hengitteli vähän huonosti synnyttyään! Silloin keisarinleikkaukseen piti turvautua, kun emo oli sairastanut monta viikkoa kohtutulehdusta yhden pennun kuoltua kohtuun. Leikkauksen avulla saatiin muut pennut pelastettua, niin etteivät ne saaneet tartuntaa.

Jade oli nukkumassa vielä leikkauspöydällä, kun vein pennut sen viereen ja laittelin pentuja vähän harjoittelemaan imemistä. Yhdestä tisusta tirisi vähän maitoa ja molemmat sai maistella siitä.
Sitten Jade pääsikin heräämishuoneeseen ja istuin sen vieressä. Se heräteltiin pian ja se nousi tokkurassa, mutta kärppänä katselemaan että missäs nyt ollaan. Pennuistahan se ei ymmärtänyt mitään, ja tämä on ihan normaalia kun pennut on syntyneet keisarinleikkauksella. Läksimme kiireesti kotiin että ehdimme pois, ennenkuin klinikalle tuotaisiin päivystystapausta, jotakuta ripulia sairastavaa lemmikkiä - ettei vain saataisi tartuntaa.

Kotiin päästyä olimme tyytyväisiä, että kaikki oli sujunut näin hyvin ja pennut saatu elossa ja hyväkuntoisina ulos elämään.
Mutta nyt se työ vasta alkoi. Emohan on leikkauksen jälkeen pitkään ihan tokkurassa, eikä ollenkaan ymmärrä mistä tuollaiset vikisevät pienet karvatassut on ilmestyneet.
Pentuja pitää hoitaa. Tavallisesti emo huolehtii niiden nuolemisella vatsan toiminnasta ja pisun ja kakan puhdistuksesta, ja yleensä hyväkuntoiset pennut alkavat imeä itse melko pian.
Mutta leikatun nartun pentuja pitää hoitaa niin kauan, kunnes emon vaistot kunnolla heräävät. Pentujen peräpäätä on puhdistettava, ja niiden suoli ja rakko ei edes toimi ilman stimulointia.
Pyyhin pienellä pumpulilla pentujen pyllyä ja molemmat saivat aikaan hienot pihkakakat ja pisut. Jatkossa pennut alkavat äännellä tietyllä tavalla, kun niillä on virtsaa tai ulostetta tulossa, silloin niitä pitää pyyhkiä.
Tuttipullo on toinen apukeino. Koiraemon maidonvastike on hyvä apu, ja pennut oppivat nopeasti imemään kaikkein pienimmästä pakkauksessa olevasta tutista.
Syötin niitä noin parin tunnin välein, ja putsailin aina välillä kun niiden piippaus-ilmoitus kuului.
Emolla oli alussa ihmettelevä ilme, kun näytin sille pentuja. En kuitenkaan pakottanut sitä imettämään, koska sen maha oli varmasti tosikipeä. Kerran kun se oli jo alkanut nuolla pentuja, sattui toisen pennun heilahteleva jalka sitä mahaan ja se pakeni kiireen vilkkaa, kun haavaan sattui. Sehän oli saanut jo klinikalla aamulla kipulääkettä ja antibioottia, mutta seuraavan kerran kipulääkettä sai antaa vasta seuraavan vuorokauden puolella.
Illalla emo jo katseli huolestuneena kun pennut vikisivät, mutta ei tullut niiden luokse. Nostin pentuja emon luokse, että se sai nuolla niiden pympylää ja vatsaa. Tuttipullosta ne imivät pieniä määriä maitoa kerralla, osasivat kyllä hyvin imeä ja pysyivät tiukasti kiinni tutissa.
Iltamyöhällä kävimme syötön jälkeen nukkumaan. Pennut nukkuivat jo kolmisen tuntia kerralla kun maha oli täynnä - tai en tiedä miten täynnä, mutta ainakin kun olivat sinne jotakin saaneet.
Kahden maissa heräsin yöllä kun pennut taas ääntelivät. Aloin lämmittää valmiiksi tehtyä maitovastiketta. Nyt emo tulikin pentujen petin luokse ja meni sinne sisään pentujen viereen. Se asettui sinne niiden viereen kuin olisi aina ollut siinä ja alkoi nuolla niitä. Pennut mönkivät emon mahalle eikä se lähtenyt tällä kertaa enää niitä karkuun. Lamppu oli syttynyt - "MINULLA ON PENTUJA!"
Minähän huokaisin helpotuksesta. Olin tiennyt, että näin kävisi ennen pitkään, mutta olin valmistautunut syöttämään niitä tuttipullosta pitempääkin. Tarkkailin tovin sängyn vierellä ettei mitään yllättää sattuisi. Katsoin pitäisikö pentuja opettaa imemään, mutta molemmat löysivät tiensä itse. Maidonvastikkeen annoin emolle ja se joi sen halukkaasti. Muutenkin se oli voinut hyvin ja syönytkin kevyttä toipilasruokaa.
Aamulla kun heräsin lattialla olevalla paltjalla aivan pentusängyn vieressä, asetelma oli edelleen sama, kaksi pontevaa pikkuista imemässä emoa. Loistavaa.
Nyt sitten alkaisi seuraava vaihe. Pentujen painoa pitää tarkkailla, että näkee saavatko ne tarpeeksi ravintoa. Tavallista on että syntymän jälkeen niiden paino hieman laskee, kun emolla ei ihan heti aina ole maitoa kovin paljoa.
Mittasin pennut ja niiden paino oli ensimmäisen vuorokauden aikana tippunut vain muutaman gramman.
Myös emo on voinut hyvin. Sen voinnin tarkkailu on yhtä tärkeää kuin pentujenkni. Emo ei käynyt pissalla eilen ollenkaan ja tänään aloin olla jo vähän huolestunut, olihan mahassa käyty sen kohdussa joka on virtsarakon vieressä. Mutta onneksi sekin huoli poistui kun emo kävi lorottamassa pitkänt pisut sanomalehdelle ja kipitti kiireesti takaisin vauvojensa luokse.

38. Milloin H-hetki koittaa

Kuvassa näkyy miten Jaden masu on kuin ilmapallo.

Eiliseen asti Jade söi ruokaa melko hyvin, mutta eilen sen ruokailu alkoi tökkiä - tänään on ollut jo tosi vaikeaa. Sen masu on varmaan niin iso ettei vatsalaukkuun enää mahdu paljon mitään. Säälittää kun se röyhtäilee ja nieleksii, selvästi näkee kuinka kitkerää vatsahappoa tulee ylös ruokatorveen. Olen antanut pieniä annoksia Antepsinia ruiskulla suuhun, samoin juottanut sitä - sekin pitää tehdä ruiskulla kun ei se oikein ryhdy juomaankaan.
Onneksi on keksitty koirien toipilasruoka AD, jossa on kaikki mahdolliset ravintoaineet ja joka on hyytelömäistä ja herkullisen maksamakkaran tuoksuista. Eilen Jade söi sitä vielä ihan itse, tänään olen joutunut pistämään AD-paloja sen suuhun, painan hyytelön hampaiden taakse kitalakeen ettei se voi sylkäistä sitä pois, vaan se pitää niellä.
Tuo syömättömyys ei johdu nyt siitä että synnytys olisi alkamassa, vaan sillä on vain niin vaikea olo. Se yrittää käydä lepäämäänkin sillä tavalla, että ylävartalo olisi vähän korkeammalla, ettei väkeviä mahahappoja tulisi ruokatorveen. Sillä on istuessa helpoin olla ja on säälittävää katsoa kun se yrittää vaan jaksaa istua, vaikka silmät lupsaa ja väsyttää kovasti.
Tämä syömisen vaikeus on ollut usein nartuilla pulmana, kun ne on viimeisillään. Olen kuullut, että muun rotuisilla on sama juttu (ja ihmisillä, allekirj. todistaa). Kun sain eläinlääkäriltä neuvon käyttää pieniä määriä Antepsinia, se helpotti huomattavasti tilannetta. Kuten tällä kertaa Jaden kanssa - nyt se onneksi on hyvässä ravitsemustilassa, kun ruoka on maistunut tähän asti.

Tänään on siis tiineyden 58. vuorokausi. Koiran tiineys on keskimäärin 58-63 vrk pituinen. Eli meillä on nyt menossa se kaikkein jännittävin odottelu, milloin synnytys alkaa.... Olen mittaillut sen lämpöjä, koska vuorokautta ennen koiran synnytyksen alkua sen ruumiinlämpö laskee kokonaisella asteella. Jaden lämpö on pysynyt ihan normaalilukemissa, ainakin niinä hetkinä kun olen mitannut...

Ensi yön nukun sen kanssa jo pentuhuoneessa. Laitan pari patjaa lattialle sängykseni, siten kuulen jos jotakin alkaa tapahtua. Toivottavasti kaikki tapahtuisi päiväsaikaan, kun yöllä sitä on aina niin tokkurassa. Mutta yleensä ne kyllä synnyttää yöllä, ja vielä just viikonloppuna....nytkin on perjantai.
Onneksi tuttu eläinlääkärimme lupasi, että saan soittaa hänelle jos jotakin hankaluutta ilmenee, se on suurenmoinen turva.

VOIH - toivottavasti kaikki menee hyvin...

37. JADE RÖNTGENISSÄ

Jaden kanssa käytiin tänään tiineysröntgenissä. Kuten ultrassa oli jo havaittu, näkyi kuvan perusteella Jaden masussa kaksi pentua. Pennut näyttävät röntgenkuvassa hassuilta, kuin kalanruodoilta, päät ovat pyöreät pallukat.
Pidän röntgenissä käyntiä tärkeänä siksi, että silloin tietää varmuudella montako pentua pitää tulla ulos, kun synnytys alkaa. Kuvasta voi myös päätellä vähän ovatko pennut tasakokoisia, tai ovatko ne ehkä isoja, mikä ennustaa ehkä hankaluuksia synnytykseen.
Kävimme röntgenkuvassa Eläinklinikka Hertassa, joka on Helsingin Itäkeskuksen lähellä. Se on ollut meille varsinainen luottopaikka, monta narttua on siellä leikattu hankalan synnytyksen takia, ja monta pentua on siellä pelastettu henkiin. Siellä on iltaisin päivystyskin klo 20-22, mikä on hyvä tietää kaiken varalta, kun koiran synnytykseen varaudutaan.

Olen kerran ollut mukana chihuahuan synnytyksessä, jossa perheen emäntä oli vielä surutta työssä kun narttu alkoi synnyttää. Muut perheenjäsenet kutsuivat minut apuun yli puolen tunnin ajomatkan takaa, kun heillä ei ollut kenelläkään mitään kokemusta koiran synnytyksestä. Synnytys ei edistynyt ollenkaan, ja odottelimme siellä pitkän illan. Kun tulin siihen tulokseen, että nyt pitää kyllä lähteä lääkäriin, oli heillä täysin selvittämättä mikä eläinlääkäriasema kenties päivystäisi. Oman paikkakunnan eläinlääkäri kyllä päivysti, mutta he eivät ottaneet tätä narttua sinne, oli jotakin muuta. Koira oli alkanut ponnistaa jo monta tuntia sitten ja ponnistukset olivat loppuneet, eli kyseessä oli polttoheikkous.
Minä jouduin soittelemaan ympäriinsä pääkaupungin eläinlääkäriasemille, Hertassa oli juuri jokin leikkaus meneillään eikä sinne päästy. Lopulta toinen päivystävä asema lupasi ottaa meidät vastaan. Ajoimme sinne ja jouduimme taas odottamaan, kun sisällä oli joku muu tapaus.
Aamuyöllä chihuemoa alettiin leikata ja hämmästyin, kun vastasyntyneet pennut tuotiinkin minulle hoidettavaksi. OLin Hertassa tottunut, että siellä on mukana kaksi eläinlääkäriä, toinen leikkaa ja toinen sekä avustaa, että hoitaa pentujen ensihoidon. Nyt syntyi kaikkiaan kuusi chihupentua, mikä on chihulle todella paljon. Eipä ihme, että emon kohtu väsyi kun oli liian tiukilla.
Pennut ja emo selvisivät kaikki hyvin operaatiosta, mutta minä olin aivan uupunut. En yhtään kestä valvomista. Emon perhe istui odotushuoneessa ja ihasteli kun yhä uusi pentu tuotiin hoidettavakseni.

Pääsin myöhään aamuyöllä nukkumaan. Aamulla yhdentoista aikaan perhe soitti minulle ja sanoi, että he vain täällä odottavat milloin pennut alkaa imeä. Eläinlääkäriasemalla ei oltu neuvottu yhtään miten pentuja pitää hoitaa, kun emo on vielä tokkurassa eikä pysty niitä hoitamaan. Ei auttanut muu kuin ajaa sinne taas puoli tuntia itsekin tokkurassa, ja neuvoin heille kädestä pitäen pentujen hoitosysteemit. Vaikka en olisi jaksanut, en voinut jättää koiria pulaan.
Sitten laskin, että olin käyttänyt heidän auttamiseensa etukäteen + synnytyksessä + jälkeenpäin noin 20tuntia, eikä minulla ollut asiaan osaa eikä arpaa, ei edes pentujen isäkoira ollut minun urokseni. Olin vain luvannut auttaa tuttuja.

Tämän jälkeen päätin, että en lähde kenenkään vieraan koiran synnytykseen auttamaan ilman, että sovin etukäteen pienestä vaivannäön korvauksesta, koska mitä tahansa voi sattua. Synnytyksen avustajalla on suuri vastuu, jos koiran omistaja ei tiedä synnytyksestä hölkkäsen pöläystä.

Toivottavasti meillä sujuu Jaden kanssa hyvin, kun loppuviikon H-hetki koittaa...