Ylimmässä kuvassa Jaden "utare-vaihe" näkyy selvästi. Kaksi alempaa kuvaa on otettu pentujen ollessa viikon ikäiset.
Kylläpä aika kuluu nopeasti. Nyt Jaden pennut ovat jo viikon vanhat. Ne ovat kasvaneet hyvin, molemmat ovat noin 100g suuremmat kuin syntyessään. Niiden painoa olen mitannut kahdesti päivässä, että näen kasvavatko ne tasaisesti eli saavatko hyvin ravintoa.
Jadellakin näyttää olevan jo ihan hyvä olo, kun se selvisi viidennen päivän "utare-vaiheesta" (=oma leikkimielinen ilmaisu, kun nouseva maito tekee maitorauhaset pulleiksi ja koviksi - ja kipeiksi, muistan oman vauvan saantini ajoilta). Silloin Jaden maitorauhaset turposivat, kun maito nousi ja se muistutti hetken laitumella käyskenteleviä lypsylehmiä pursuavine tisuineen. Turvotus laski nopeasti, kun pennut ovat imeneet ahkerasti. Nyt Jade pystyy syöttämään pentuja niin ettei se enää yhtään varo masua. Leikkaushaavakin on hyvin parantunut.
Nyt aletaan odotella milloin pentujen silmät aukeaa. Veikkaampa, että näillä pennuilla ei siihen mene kovin pitkään, kun niiden luomet ovat kehittyneet jo hieman erillisiksi, vaikka silmät ovat vielä kiinni.
Toinen pentu on väriltään selkeästi musta, eli black & tan valkoisin merkein. Mutta toinen on ihmeellinen värisekoitus, se näyttää jopa oranssilta, mutta sen käpälissä ja hännässä on aavistus suklaaväriä. Jaden emo on kyllä suklaa, ettei väri olisi ihme, ja myös isäkoiralla on suklaageeni. Ompa kiinnostava nähdä millaiseksi sen väri kehittyy. Se on herättänyt monissa jo ihastusta.
Jaden kanssa olen joutunut tekemään ruokinnassa niin, että syötän sitä lautaselta. Alussa kun se oli kipeä leikkauksen takia, ojensin sen kuonon eteen ruokalautasen ja pidin siinä, ettei sen tarvinnut kumartua kipeästi. Nyt ollaan sitten jatkettu samaa linjaa, ja tiedän kokemuksesta, että tästä tavasta poisoppiminen onkin kiven alla. Se on niin kivaa, kun joku työntää ruokakipon ihan kuonon eteen, ei tarvitse kuin ahmia herkut suuhun pienellä pään liikkeellä. Lattialla olevista ruoka-astioista rouva ei syö lainkaan.
Hohhoijaa. Pian alamme opetella tässä tavallista päiväjärjestystä...
Nimien etsintä
Yksi hauska vaihe pentujen saamisessa on keksiä niille nimiä. Tässä on jo keksitty monenmoista, on Musta-Pekkaa, Laku-Pekkaa, Foxtrottia ja Kullankaivajaa, sekä kutsumanimiä; Mustia, Huugoa, Affea, Toffoa ja vaikka sun mitä. Jossakin vaiheessa pentujen kasvaessa niiden luonne alkaa tulla paremmin esiin ja nimivalintakin osuu sitten helpommin kohdalleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti