Jaden kanssa käytiin tänään tiineysröntgenissä. Kuten ultrassa oli jo havaittu, näkyi kuvan perusteella Jaden masussa kaksi pentua. Pennut näyttävät röntgenkuvassa hassuilta, kuin kalanruodoilta, päät ovat pyöreät pallukat.
Pidän röntgenissä käyntiä tärkeänä siksi, että silloin tietää varmuudella montako pentua pitää tulla ulos, kun synnytys alkaa. Kuvasta voi myös päätellä vähän ovatko pennut tasakokoisia, tai ovatko ne ehkä isoja, mikä ennustaa ehkä hankaluuksia synnytykseen.
Kävimme röntgenkuvassa Eläinklinikka Hertassa, joka on Helsingin Itäkeskuksen lähellä. Se on ollut meille varsinainen luottopaikka, monta narttua on siellä leikattu hankalan synnytyksen takia, ja monta pentua on siellä pelastettu henkiin. Siellä on iltaisin päivystyskin klo 20-22, mikä on hyvä tietää kaiken varalta, kun koiran synnytykseen varaudutaan.
Olen kerran ollut mukana chihuahuan synnytyksessä, jossa perheen emäntä oli vielä surutta työssä kun narttu alkoi synnyttää. Muut perheenjäsenet kutsuivat minut apuun yli puolen tunnin ajomatkan takaa, kun heillä ei ollut kenelläkään mitään kokemusta koiran synnytyksestä. Synnytys ei edistynyt ollenkaan, ja odottelimme siellä pitkän illan. Kun tulin siihen tulokseen, että nyt pitää kyllä lähteä lääkäriin, oli heillä täysin selvittämättä mikä eläinlääkäriasema kenties päivystäisi. Oman paikkakunnan eläinlääkäri kyllä päivysti, mutta he eivät ottaneet tätä narttua sinne, oli jotakin muuta. Koira oli alkanut ponnistaa jo monta tuntia sitten ja ponnistukset olivat loppuneet, eli kyseessä oli polttoheikkous.
Minä jouduin soittelemaan ympäriinsä pääkaupungin eläinlääkäriasemille, Hertassa oli juuri jokin leikkaus meneillään eikä sinne päästy. Lopulta toinen päivystävä asema lupasi ottaa meidät vastaan. Ajoimme sinne ja jouduimme taas odottamaan, kun sisällä oli joku muu tapaus.
Aamuyöllä chihuemoa alettiin leikata ja hämmästyin, kun vastasyntyneet pennut tuotiinkin minulle hoidettavaksi. OLin Hertassa tottunut, että siellä on mukana kaksi eläinlääkäriä, toinen leikkaa ja toinen sekä avustaa, että hoitaa pentujen ensihoidon. Nyt syntyi kaikkiaan kuusi chihupentua, mikä on chihulle todella paljon. Eipä ihme, että emon kohtu väsyi kun oli liian tiukilla.
Pennut ja emo selvisivät kaikki hyvin operaatiosta, mutta minä olin aivan uupunut. En yhtään kestä valvomista. Emon perhe istui odotushuoneessa ja ihasteli kun yhä uusi pentu tuotiin hoidettavakseni.
Pääsin myöhään aamuyöllä nukkumaan. Aamulla yhdentoista aikaan perhe soitti minulle ja sanoi, että he vain täällä odottavat milloin pennut alkaa imeä. Eläinlääkäriasemalla ei oltu neuvottu yhtään miten pentuja pitää hoitaa, kun emo on vielä tokkurassa eikä pysty niitä hoitamaan. Ei auttanut muu kuin ajaa sinne taas puoli tuntia itsekin tokkurassa, ja neuvoin heille kädestä pitäen pentujen hoitosysteemit. Vaikka en olisi jaksanut, en voinut jättää koiria pulaan.
Sitten laskin, että olin käyttänyt heidän auttamiseensa etukäteen + synnytyksessä + jälkeenpäin noin 20tuntia, eikä minulla ollut asiaan osaa eikä arpaa, ei edes pentujen isäkoira ollut minun urokseni. Olin vain luvannut auttaa tuttuja.
Tämän jälkeen päätin, että en lähde kenenkään vieraan koiran synnytykseen auttamaan ilman, että sovin etukäteen pienestä vaivannäön korvauksesta, koska mitä tahansa voi sattua. Synnytyksen avustajalla on suuri vastuu, jos koiran omistaja ei tiedä synnytyksestä hölkkäsen pöläystä.
Toivottavasti meillä sujuu Jaden kanssa hyvin, kun loppuviikon H-hetki koittaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti