47. Mikrosirut ja nimet

Kuvassa näkyy kuinka suuri mikrosiruneula on suhteessa chihupentuun. Onneksi pennun niskanahka on aika tunnoton eikä ne juurikaan reagoi pistämiseen.

Tänään pennuilla oli tärkeä päivä, niille asetettiin niskanahkan alle mikrosirut. Asennus sujui hyvin, vain Jaffa vähän vinkaisi, Pepsi ei ollut moksiskaan. Samalla tehtiin eläinlääkärin pentutarkastus ja molemmat ovat hyvässä kunnossa ja terveitä. Pepsin molemmat kivekset jo tuntuivat, Jaffalla tuntui vasta toinen. Toivottavasti ei nyt toistu edellisistä pentueista tuttu hankaluus, että joillakin uroksilla on jäänyt toinen kives laskeutumatta. Silloinhan koiraa ei voi viedä näyttelyyn eikä tietenkään käyttää jalostuksessa. Valitettavasti chihuahua rodussa on joidenkin tietojen mukaan uroksista peräti 30% yksikiveksisiä. Sellaisessa tapauksessa suositellaan leikkausta, ettei sisälle vatsaonteloon jääneestä kiveksestä seuraisi pahanlaatuisia muutoksia.
Pennut ovat jo kuusi ja puoli viikkoisia ja Pepsi painaa vähän yli 700g, Jaffa 660g. Painoa on siis tullut lisää hitaasti ja Jaffa on hyvin ottanut kiinni painossa isompaa veljeään. Ne ovat reippaita ja leikkivät yhä enemmän. Liikkuminen on vielä pentumaista taaperrusta mutta alkaa muuttua yhä sulavammaksi. Uni maistuu vielä suuren osan päivää.
Pennut ovat joka päivä useaan kertaan muiden koirien seurassa. Ne ovat hyvin seurallisia ja leikkivät innoissaan aikuisten koirien kanssa. Hauska seurata kuinka molemmilla on omat suosikkinsa; Pepsi tykkää erityisesti vanhasta Lillistä. Jaffa ja 5kk vanha Roosa taas viihtyvät erityisen hyvin yhdessä. Roosahan on viime syksyn pentueesta kotiin jäänyt narttu, joka on jo aikuisen kokoinen, mutta varmaan vieläkin vähän kasvaa. Se on innoissaan kun on saanut pientä leikkiseuraa.

Ja mustalle pennulle löytyi jo koti. Mukava perhe kävi sitä katsomassa lauantaina ja varasi sen perheelle lemmikiksi. Oli myös puhetta että perheen vanhempi 11-v. tytär voisi alkaa kokeilla junior-handlerinä. Tietysti toivoisin että pentu pääsisi näyttelykehiin. Oli liikuttavaa katsoa kuinka Pepsi leikittyään lopulta nukahti perheen tytön syliin.

Nyt kun mikrosirut asennettiin, piti olla jo pentujen nimet päätettynä. Se oli taas aikamoinen prosessi. Keksin monta tosikivaa nimiehdotusta ja olin jo lyönyt yhdet ideat lukkoon: nämä ne on! Mutta kuinkas kävikään - sattumalta katsoimme lauantai-iltana Suomen Euroviisu-karsintoja tv:stä ja tykkäsimme kovasti kisan voittaneesta Paradise Oskar-esiintyjästä. HAA - sain loistoidean - koirille pitää laittaa ajankohtaiset nimet; Paradise.
Mustasta pennusta tuli Peter Pan Paradise ja vaaleasta Fauni of Paradise - tietysti molempien nimien edessä on Keijupuiston-kennelnimi, ikään kuin koirien sukunimenä.

46. UUDEN OPPIMISTA

Pennut ovat jo tutustuneet perheen muihin koiriin. Molemmat olivat oikein reippaita, Jaffa tarkisti heti Bellalta löytyykö maitobaaria.

Nyt pennut ovat jo 5-viikkoiset. Molemmat ovat aktiivisia pikku palleroita, Jaffakin on tullut touhukkaaksi pikku koiraksi. Se on edelleen vähän pienempi kuin Pepsi, mutta ei paljoa.
Nyt ne ovat jo oppineet syömään lautaselta ihan itse, tosin hyvin vähän ne syö kerrallaan. Jaffa ottaa vielä silloin tällöin keinomaitoa huikat ruiskusta, muuten ne kumpikin käyvät yhä emon tisulla.
Emon maitorauhastulehdus näyttää parantuneen, se antaa pentujen yhä imeä, ja molemmilla paino nousee, hitaasti mutta varmasti.

45. TAAPEROLIIGA

Yläkuvassa Jaffan tapa juoda maitoa. Molemmat pennut opettelevat syömään lautaselta.

Nyt on maanantai, pennut täyttää huomenna 8.2. jo kokonaisen kuukauden. Molemmat on kasvaneet hitaasti mutta varmasti, ja kävellä taapertavat ympäriinsä kotipesän lähellä. Kumpikin pyrkii kiireesti pesästä ulos kun heräävät, ja haluaa tehdä tarpeensa nukkumapaikan ulkopuolelle. Tosin pikku vahinkoja vielä näyttää sattuvan =)

Jaffa-pentu on ottanut veljeään kiinni painon kehityksessä, enää on 40g ero. Jaffa kyllä on vähän jäljessä liikkumisessa, Pepsi hallitsee liikkeensä paremmin ja on vilkkaampi. Ehkä Jaffan sairastaminen jätti sen vähän jälkeen kehityksessä, mutta kyllä se seuraa Pepsin vanavedessä.
Pepsi oli hyvin vastahankainen kun yritin opettaa sitä syömään pentumuhennosta. Se ei halunnut että sitä pidetään kiinni, ja pyristeli vastaan kun koitin laittaa ruiskulla maitoa suuhun. Se mönki emon tisulle ja ahkeroi siellä niin että sai ilmeisesti mahansa täyteen.
Jadelle on alkanut taas tulla paremmin maitoa. Nyt vain kävi niin, että Jaffa tottui helppoon ruokaan, kun ruiskusta tulee helpommin maitoa kuin imemällä emolta. Kun se oli sairas jouduin syöttämään emonmaidonvastiketta ruiskusta ja se jäi Jaffan ruokailuun nyt "päälle".
Herättyään se saattaa imaista nopeasti emoa, mutta lähtee kohta taapertamaan ulos pesästä. Jos se näkee minut tai kuulee ääneni, se lähtee tulemaan minua kohti ja katsoa napittaa kasvoihin. Jos en heti huomaa se jopa saattaa päästää pikkuisen ulvahduksen, kuono ylös ja suu suppuun: uuuuu... Joskus se on päästänyt tuollaisen pikku ulvonnan, kun sillä on jo massu täynnä ja se on vielä sylissä. Se on kyllä aika liikuttavaa, kun se samalla katsoa napittaa silmiin. Mitähän se viestittää... Täytyy myöntää että sen syöttäminen tuntuu välillä aika työläältä, mutta eiköhän se opi muutamassa viikossa tavallisen tavan lipittää lautaselta...
Jaffa syö mielellään pentumuhennosta, mutta sitä pitää tarjoilla sormenpäästä. Yritän nyt koko ajan opettaa sitä nuolemaan lautaselta. Pepsi oppi syömään lautaselta samaista muhennosta mallioppimisen kautta: kerran se katseli vierestä kun emo söi omaa ruokaansa. Odotin niin kauan kunnes emo oli syönyt ja työnsin sitten Pepsin kuonon eteen muhennoslautasen. Se alkoikin tehdä samalla tavalla kun oli nähnyt emon tekevän ja nuoli mojovan annoksen ruokaa - minä hurrasin mielessäni, kun olin jo tuskitellut se pyristelyä. Terävä pentu.
Muutenkin Pepsi vaikuttaa aktiivisemmalta luonteelta kuin Jaffa. Se touhuaa puuhakkaasti kaikenlaista, nuuskii ja kokeilee ja taapertaa ympäriinsä. Jaffa vaikuttaa vähän laiskanpulskealta, toivottavasti sekin vielä tulee aktiivisemmaksi. Tosin sekä emo että isäkoirat ovat molemmat varsinaisia sylimaakareita, että olisikohan se ominaisuus kertynyt Jaffalle. Pepsikin kyllä tykkää kovasti olla sylissä, mutta siinäkin se touhuilee jotakin.
Hauska seurata nyt niiden kehitystä - ja hampaiden puhkeamista...Se on aina jännittävää kun/jos toivotaan pennun kehittyvän näyttelykelpoiseksi. Ainakin molemmilta ikenien alta kuultaa kaunis rivi 6+6 etuhampaita...Lähipäivinä pitää keksiä niille lisää puremista kun ikeniä kutittaa.

44. EMO SAIRASTAA

Kuvassa Jaffa-pentu opettelee syömään. Seuraavana Pepsi-pentu ja väsynyt emo. Pennut nukkuvat masut vastakkain ja käpälät toistensa kaulalla.

Pennut ehtivät täyttää kolme viikkoa viime lauantaina, nyt on jo tiistai. Viikonloppun teki kiireiseksi pentujen ja emon hoito. Opetin pennuille kiinteämmän ruoan syömistä. Toinen, Jaffa, tykkäsi heti Royal Caninin Starter Moussesta, se oppi nopeasti nuolemaan lämmitettyä hyytelöä sormenpäästä. Mutta Pepsi, musta pentu, ei tykännyt yhtään. Se alkoi pyristellä heti kun huomasi, että se joutuu ruokalautasen viereen. Jouduin avaamaan suun ja pikkuisen laittamaan hyytelö sen suuhun - sen se suostui nielemään. Mutta pyristeli ankarasti. Luonteiden erotkin alkavat vähitellen tulla esiin.
Viikonloppuna huomasin, että emo käveli vaikeasti. Se näytti ontuvan oikeanpuoleista takajalkaa. Tarkastin jalan eikä se aristanut mistään kohtaa. Masukaan ei ollut aristava.
Mutta Jaden ruokahalu katosi ja se oli selvästi huonovointinen maanantaina. Pennut kävivät tisuilla imemässä hyvin lyhyesti, eikä mustan Pepsinkään paino noussut paljoa, vaikka se on ollut superimijä. Ainoa johtopäätös oli, että emolla maito alkoi vähentyä, koska se kärsi jostakin.
Syötin pentuja ahkerasti ja juotin maitovastiketta pikku ruiskulla. Vaikka Pepsin vastahankaisuus syöttämiseen pysyi, sain sillekin sen verran ruokaa ja maitoa mahaan että sen paino vähän nousi. Jaffalle maistui niin hyvin, että sen paino ylitti jo 500g ja se alkoi lähestyä veljen painoa.
Tänään, tiistaina käytin Jadea lääkärillä. Sillä todettiin yhden maitorauhasen tulehdus oikealla puolen, siitä varmaan oli johtunut sen ontuminen. Se sai antibioottikuurin ja yhden pistoksen kipulääkettä.
Iltaa kohti mennessä Jade piristyi nukuttuaan iltapäivän sikeästi. Pennutkin viipyivät tisuilla jo pitempään ja Jaden ruokahalu oli palannut.

Huh, ompa tässä ollut hommaa. Nyt voisi nämä "yllätykset" riittää. Mutta hyvä että pennut ovat jo kolme ja puoli viikkoisia, ne oppivat helpomin syömään ja niillä on hyvä elopaino.
Pennut osaavat jo liikkua sekä pesässä, että vähän sen ulkopuolella. Olen mataloittanut pesälaatikon kulkuaukkoa, että ne pääsisivät helpommin liikkumaan. Niiden kävely on vielä aikamoista taapertamista, pylly heittää sinn sun tänne ja usein tulee mahalasku. Pientä hassua leikin yritystäkin on jo nähty.
Nyt niiden kehitys on nopeaa ja todella kivaa seurata. Toivotaan hartaasti ettei tule enää mitään mutkia matkaan.