Kuvassa Jaffa-pentu opettelee syömään. Seuraavana Pepsi-pentu ja väsynyt emo. Pennut nukkuvat masut vastakkain ja käpälät toistensa kaulalla.
Pennut ehtivät täyttää kolme viikkoa viime lauantaina, nyt on jo tiistai. Viikonloppun teki kiireiseksi pentujen ja emon hoito. Opetin pennuille kiinteämmän ruoan syömistä. Toinen, Jaffa, tykkäsi heti Royal Caninin Starter Moussesta, se oppi nopeasti nuolemaan lämmitettyä hyytelöä sormenpäästä. Mutta Pepsi, musta pentu, ei tykännyt yhtään. Se alkoi pyristellä heti kun huomasi, että se joutuu ruokalautasen viereen. Jouduin avaamaan suun ja pikkuisen laittamaan hyytelö sen suuhun - sen se suostui nielemään. Mutta pyristeli ankarasti. Luonteiden erotkin alkavat vähitellen tulla esiin.
Viikonloppuna huomasin, että emo käveli vaikeasti. Se näytti ontuvan oikeanpuoleista takajalkaa. Tarkastin jalan eikä se aristanut mistään kohtaa. Masukaan ei ollut aristava.
Mutta Jaden ruokahalu katosi ja se oli selvästi huonovointinen maanantaina. Pennut kävivät tisuilla imemässä hyvin lyhyesti, eikä mustan Pepsinkään paino noussut paljoa, vaikka se on ollut superimijä. Ainoa johtopäätös oli, että emolla maito alkoi vähentyä, koska se kärsi jostakin.
Syötin pentuja ahkerasti ja juotin maitovastiketta pikku ruiskulla. Vaikka Pepsin vastahankaisuus syöttämiseen pysyi, sain sillekin sen verran ruokaa ja maitoa mahaan että sen paino vähän nousi. Jaffalle maistui niin hyvin, että sen paino ylitti jo 500g ja se alkoi lähestyä veljen painoa.
Tänään, tiistaina käytin Jadea lääkärillä. Sillä todettiin yhden maitorauhasen tulehdus oikealla puolen, siitä varmaan oli johtunut sen ontuminen. Se sai antibioottikuurin ja yhden pistoksen kipulääkettä.
Iltaa kohti mennessä Jade piristyi nukuttuaan iltapäivän sikeästi. Pennutkin viipyivät tisuilla jo pitempään ja Jaden ruokahalu oli palannut.
Huh, ompa tässä ollut hommaa. Nyt voisi nämä "yllätykset" riittää. Mutta hyvä että pennut ovat jo kolme ja puoli viikkoisia, ne oppivat helpomin syömään ja niillä on hyvä elopaino.
Pennut osaavat jo liikkua sekä pesässä, että vähän sen ulkopuolella. Olen mataloittanut pesälaatikon kulkuaukkoa, että ne pääsisivät helpommin liikkumaan. Niiden kävely on vielä aikamoista taapertamista, pylly heittää sinn sun tänne ja usein tulee mahalasku. Pientä hassua leikin yritystäkin on jo nähty.
Nyt niiden kehitys on nopeaa ja todella kivaa seurata. Toivotaan hartaasti ettei tule enää mitään mutkia matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti