Yläkuvassa Jaffan tapa juoda maitoa. Molemmat pennut opettelevat syömään lautaselta.
Nyt on maanantai, pennut täyttää huomenna 8.2. jo kokonaisen kuukauden. Molemmat on kasvaneet hitaasti mutta varmasti, ja kävellä taapertavat ympäriinsä kotipesän lähellä. Kumpikin pyrkii kiireesti pesästä ulos kun heräävät, ja haluaa tehdä tarpeensa nukkumapaikan ulkopuolelle. Tosin pikku vahinkoja vielä näyttää sattuvan =)
Jaffa-pentu on ottanut veljeään kiinni painon kehityksessä, enää on 40g ero. Jaffa kyllä on vähän jäljessä liikkumisessa, Pepsi hallitsee liikkeensä paremmin ja on vilkkaampi. Ehkä Jaffan sairastaminen jätti sen vähän jälkeen kehityksessä, mutta kyllä se seuraa Pepsin vanavedessä.
Pepsi oli hyvin vastahankainen kun yritin opettaa sitä syömään pentumuhennosta. Se ei halunnut että sitä pidetään kiinni, ja pyristeli vastaan kun koitin laittaa ruiskulla maitoa suuhun. Se mönki emon tisulle ja ahkeroi siellä niin että sai ilmeisesti mahansa täyteen.
Jadelle on alkanut taas tulla paremmin maitoa. Nyt vain kävi niin, että Jaffa tottui helppoon ruokaan, kun ruiskusta tulee helpommin maitoa kuin imemällä emolta. Kun se oli sairas jouduin syöttämään emonmaidonvastiketta ruiskusta ja se jäi Jaffan ruokailuun nyt "päälle".
Herättyään se saattaa imaista nopeasti emoa, mutta lähtee kohta taapertamaan ulos pesästä. Jos se näkee minut tai kuulee ääneni, se lähtee tulemaan minua kohti ja katsoa napittaa kasvoihin. Jos en heti huomaa se jopa saattaa päästää pikkuisen ulvahduksen, kuono ylös ja suu suppuun: uuuuu... Joskus se on päästänyt tuollaisen pikku ulvonnan, kun sillä on jo massu täynnä ja se on vielä sylissä. Se on kyllä aika liikuttavaa, kun se samalla katsoa napittaa silmiin. Mitähän se viestittää... Täytyy myöntää että sen syöttäminen tuntuu välillä aika työläältä, mutta eiköhän se opi muutamassa viikossa tavallisen tavan lipittää lautaselta...
Jaffa syö mielellään pentumuhennosta, mutta sitä pitää tarjoilla sormenpäästä. Yritän nyt koko ajan opettaa sitä nuolemaan lautaselta. Pepsi oppi syömään lautaselta samaista muhennosta mallioppimisen kautta: kerran se katseli vierestä kun emo söi omaa ruokaansa. Odotin niin kauan kunnes emo oli syönyt ja työnsin sitten Pepsin kuonon eteen muhennoslautasen. Se alkoikin tehdä samalla tavalla kun oli nähnyt emon tekevän ja nuoli mojovan annoksen ruokaa - minä hurrasin mielessäni, kun olin jo tuskitellut se pyristelyä. Terävä pentu.
Muutenkin Pepsi vaikuttaa aktiivisemmalta luonteelta kuin Jaffa. Se touhuaa puuhakkaasti kaikenlaista, nuuskii ja kokeilee ja taapertaa ympäriinsä. Jaffa vaikuttaa vähän laiskanpulskealta, toivottavasti sekin vielä tulee aktiivisemmaksi. Tosin sekä emo että isäkoirat ovat molemmat varsinaisia sylimaakareita, että olisikohan se ominaisuus kertynyt Jaffalle. Pepsikin kyllä tykkää kovasti olla sylissä, mutta siinäkin se touhuilee jotakin.
Hauska seurata nyt niiden kehitystä - ja hampaiden puhkeamista...Se on aina jännittävää kun/jos toivotaan pennun kehittyvän näyttelykelpoiseksi. Ainakin molemmilta ikenien alta kuultaa kaunis rivi 6+6 etuhampaita...Lähipäivinä pitää keksiä niille lisää puremista kun ikeniä kutittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti