Yläkuvassa on tyttöpentu,
alhaalla kaksi kuvaa pojasta.
Pentujen suhteen pitää nyt tehdä päätöksiä. Rekisterinimet on jo melkein varmasti valmiina. Kunhan mikrosirut on laitettu pääsemme tekemään virallisen rekisteröinnin kennelliittoon.
Kerrotaan nimet sitten...
Tyttöpentu jää varmuudella kotiin. OLen aivan ihastunut siihen ja sen reippaaseen luonteeseen - ja tietysti sen ihanaan tumman kaakaon väritykseen. Meillä synkkaa, se mönkii heti syliin, kun istun lattialla niiden kanssa. Kyllä poikakin tulee mielellään syliin, mutta ei heti rauhoitu siinä olemaan vaan touhottaa aina jotakin. Ehkä minä suorastaan vähän varon kiintymästä poikapentuun, koska se pitää kuitenkin saada toiseen kotiin.
Poika on selvästi vähän vilkkaampi. ULkona se kyllä oli ensimmäisillä kerroilla vähän pelokkaampi, kun tyttö mennä viipotti heti hirmu kyytiä nurmikolla. Se oli vähällä molskahtaa kotipihan vesialtaaseen, kun ei ymmärtänyt varoa pitkien heinien takana olevaa vesielementtiä. Onneksi sain sen napattua kiinni ennen kuin se ehti kastua. Muut koirat ovat aivan innoissaan pennuista myös ja pennut muista koirista.
Pojan suhteen alan nyt tehdä toimenpiteitä sille kodin löytämiseksi. Laitoin facebookiin kuvia ja ihan selvällä suomenkielellä tekstin: "etsii kotia", samoin kotisivuille.
Toivoisin löytäväni sille kodin jossa harrastettaisiin näyttelyitä, koska se on hyvin lupaava pentu. Sillä on hyvä vankka rakenne, hyvä pää, hampaita 6+6 (tähän lasketaan etuhampaat) ja temperamenttinen luonne. Tietysti ei voi tässä vaiheessa vielä mitään varmaa sanoa, että siitä tulisi menestyjä näyttelykehissä, mutta kaikki hyvät mahdollisuudet olisi, jos kehitys menisi suotuisasti.
Haaveilen että löytyisi sellainen koti, jossa koira asuisi tietysti kodissa, perheen kanssa. Yksi tuttu kennelinomistaja jo kyseli pentua, oli kovasti kiinnostunut, mutta en halua sen joutuvan kennelolosuhteisiin vain toisten koirien kanssa elämään. Kun se nyt synnyinkodissa tottuu ihmisten seuraan ja "hellään huomaan" olisi kauhea ajatella sen elävän koirakennelissä.
Kaikkein tärkeintä tietysti olisi, että koira ja omistaja sopisivat hyvin toisilleen. Eli minä painotan kodin etsinnässä paljon sitä, että ostajakandidaatilla ja pennulla "synkkaa". Sitä varten olen hyvin tarkkana kun päästän ostajakandidaatteja edes kotiin pentua katsomaan... No, kieltämättä monta kertaa onkin sitten mennyt vähän pidempään ennen kuin se oikea koti on löytynyt...
Kysyjiä
Illalla (huom, lauantai-iltana klo 20) yksi nainen soitti ja kysyi tätä pentua. Hän oli nähnyt kuvan kotisivuillamme ja alkoi puhua miten heille oli jo tulossa pentu toisen koiran kaveriksi, ja lapsille joululahjaksi, mutta kyllä lapset nyt ovat pettyneitä, kun sieltä ei tullutkaan heille sopivaa pentua. Hän ei yhtään kertonut heidän koirakokemuksestaan eikä olosuhteistaan, jutteli vain siihen malliin kuin olisi ollut ostamassa kaupan hyllyltä tavaraa.
En jaksanut kauheasti lirkutella, vaan neuvoin suoraa päätä soittelemaan muille kasvattajille. Ja sitten sanoin että ehkä ei kannata ihan ensimmäiseksi kertoa kasvattajille että lapsille on luvattu koiranpentu joululahjaksi, koska kasvattajat ei välttämättä pidä sitä hyvänä lähtökohtana.
OLin varmaan aika töykeä vastoin tapojani, mutta se että ihminen soittaa touhottaa lauantai-iltana ja paasaa vain omasta näkökulmastaan asiaa, sai jotenkin niskakarvat pystyyn.
Kyllä niitä on ollut monenlaisia kysyjiä ... jotenkin sieltä vaan sitten pitää yrittää seuloa jyvät akanoista. Kuvittelen, että minulle olisi kertynyt joltisenkin verran ihmistuntemusta; olen työskennellyt toimittajana, psykiatrisena erikoissairaanhoitajana(mielenterveystoimistossa), opettajana, lisäksi olen saanut omaksua pitkiä terapiakoulutuksia.
Toivon hartaasti että osaisin taas tällä kertaa valita oikean perheen tälle pennulle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti