106. Oikean kodin löytymistä odotellaan

Pennut ovat jo 9 viikkoa vanhoja. Ne ovat jo hyvin ketteriä ja reippaita ja leikkivät iltaisin hurjia hippaleikkiä olohuoneen ympäri. Ulla leikkii yleensä aina niiden kanssa, nyt myös Jaffa on kiinnostunut etenkin poikapennun kanssa leikkimisestä.
Ulkona käydään joka päivä ja useita kertoja ollaan kaikki koirat yhdessä, jotta pikkuiset oppisivat koirien kieltä ja tapoja.

Poikapennulla on ollut aika paljon kysyjiä, mutta oikeata kotia ei vaan ole löytynyt. Kahdelle kysyjälle olen jo antanut luvan tulla kotiin katsomaan, mutta näilläkin kerroilla tuli yllätysmomentteja joiden takia hanke ei ole toteutunut.

Näin syksyllä on huomattavasti hankalampaa löytää pennuille kotia, kuin kevät- ja kesäpennuille. Viime syksynä oli ihan sama juttu.
MUtta kyllä se oikea koti vielä löytyy, onneksi poikapentu saa kasvaa meillä kaikessa rauhassa ettei tarvitse kiirehtiä.

105. Ulla kehittyy

Ylemmissä kuvissa Ullan kehitystä seurataan noin kuukauden välein.
Alakuvassa Ulla vajaan 6kk iässä, se rakastaa leikkiä pikkupentujen kanssa.
Ullan takana Jaffa, vas. 2kk Mocca, ja takana Mandi ja poikapentu.

Ulla, pentu joka tuli meille heinäkuussa on nyt pian 6 kuukautta vanha. Se on kasvanut tosi nopeasti, ja oli jo 5kk iässä 2,5 kiloa. Merkillistä on että sen sisar samasta pentueesta oli noin kiloa pienempi... Ehkä selitys on että Ullan vanhemmat eivät ole mitään sukua toisilleen, edes kaukaa, siitä on joskus seurauksena hyvin erilaisia pentuja samaan pentueeseen.(Tästä syystä monet kasvattajat suosivat ns. linjasiitosta, jolloin uros ja narttu olisivat hyvin kaukaista sukua toisilleen, ja linjaus tietysti kannattaa tehdä johonkin hyvään yksilöön - tämä ei ole mikään ohje, linjasiitos, kuten muukin jalostus on monimutkaisten asioiden summaa)

Ulla ei ole saanut mitään erityistä superruokaa, vaan ihan tavallisia juniorinappuloita. Nappujen seassa on pikku määrä tuoretta jauhelihaa ja lisänä se on saanut piimää ja raejuustoa.
Ulkoilua ja liikuntaa Ulla on saanut runsaasti. Normaalien ulkoiluttamisten lisäksi se on leikkinyt lähes jatkuvasti toisen nuoren chihumme, Jaffan kanssa. Ne juoksee ja painii ja kierii maassa ja lattialla, erityisesti ne rakastaa loputonta hippajuoksua isolla aidatulla pihalla.

Jossakin vaiheessa olin hieman huolestunut, kun Ullan etujalkojen nivelet olivat aika muhkuraiset. Mutta tuo piirre on häipynyt sen kasvaessa. Jossakin vaiheessa 4-5 kk iässä se muistutti lähinnä honkkelia rusakonpoikasta, oli yhtä koipea koko koira. Nyt sille on alkanut kehittyä myös massaa luiden ympärille.

Toinen asia, josta olen ollut hieman huolissani on sen pitkulainen pään rakenne. En pidä kovin pitkäkuonoisista chihuista, ja harmittelin kun Ullan kuono vaan alkoi venyä... Nyt sen pään muoto on alkanut parantua ja pyöristyä. Olenkin etsinyt Ullan isäkoiran Trixin kuvia sen pentuajoilta ja huomasin, että ne muistuttavat kovasti toisiaan. Trixillä on nyt aikuisena erittäin kaunis ja pyöreä päänmuoto, mikä on yksi tärkeä chihuahuan rotuominaisuus.

Nyt sitten seuraan tiiviisti Ullan hammaskaluston kehitystä. Meille tullessa sen maitohammastilanne etuhampaissa oli 4+6, mutta kasvattaja vakuutti sen olevan sellaista narttulinjaa jossa pennuille kuitenkin kasvaa 6 pysyvää hammasta ylös sekä alas. Sekä Ullan emolla, että emon emolla oli ollut aluksi 4+6 ja lopulliset hampaat tuli molemmille 6+6.

Hampaiden lukumäärä ja asento on chihuilla tärkeä asia, koska rodulla on havaittu olevan hammaspuutoksia, joihin yritetään jalostusvalinnoilla saada parannusta. Sanotaan, että hammaspuutokset voisivat olla ensimmäinen merkki muistakin luuston kehityshäiriöistä.

Nyt sitten jännätään miltä Ullan suu alkaa näyttää. Valitettavasti sen alaleuka on kasvanut aavistuksen pidemmälle, eli sillä on tällä hetkellä lievä alapurenta. Toivottavasti yläleuka kasvaa äkkiä perässä, että purenta tasoittuisi.

Edellä luetellut asiat vaikuttavat ehkä hieman teknisiltä tarkastelutavoilta. Mutta jalostuksessa käytettäviltä koirilta pitää edellyttää tervettä rakennetta kaikissa suhteissa.

Sielujen sympatiaa

Ulla on ihana pieni koira!!! Sen luonne on tosikiltti ja puuhakas, se touhuaa koko ajan ollessaan valveilla. Se tykkää olla sylissä siliteltävänä ja tottelee kiltisti kun jotakin sanotaan.

Erityisen ihana se on hoitaessaan Mandin 2kk vanhoja pentuja, joiden kanssa se jaksaa kiltisti ja väsymättä puuhata ja leikkiä. Se on koiramaailman "lapsenlikka"... Ulla oli myös ensimmäinen meidän koirista, jonka pentujen Mandi-emo hyväksyi olemaan pentujensa kanssa...

Nyt sen kaunis, kermanvärinen turkki on alkanut kasvaa - oikein odotan miten kaunis siitä tulee, jos sille tulee isä-Trixin kaltainen pitkä, tuuhea turkki!!! Se on niin ihanan värinen!!! Kermanvaalea!!!

Ja meillä on Ullan kanssa tosihyvä kontakti, varsinaista sielujen sympatiaa. Kun se katsoo minua silmiin, sydämeni hymyilee!!!

104. Pennut jo 7 viikkoa

Pennut tulivat tänään 7 viikon ikään.

Keksin viimeinkin tyttöpennulle kutsumanimen
- ja suorastaan ihmettelen miten en aikaisemmin
ole tullut sitä ajatelleeksi. MOCCA.
Pennun väri on kuin mokkakahvia, tumma paahto.

Muistan kun olin katsomassa pentujen emoa Mandia kolme vuotta sitten, kun se oli pieni pentu, ihastelin yhtä sen sisarusta erityisesti juuri tuollaisen tumma-suklaa värin takia. Se pentu oli poika, ja en sitä meille hankkinut. Mutta ... että saimme nyt tuollaisen kauniin värisen pennun - ja olen niin iloinen kun se on tyttö ja kun sillä on lisäksi ne ihanat vaaleammat tan-merkit, joista sille tulee kivaa ilmettä. Ihan yksivärinen tumma koira voisi olla vähän synkän näköinen...

Pennut kasvaa ja kehittyy hyvin. Ulkona ne jo juosta vilistävät kovaa kyytiä toisten perässä. Pitää vahtia tarkasti ettei kumpikaan molskahda vesialtaaeen, joka ei ole iso, mutta sijaitsee kuitenkin siinä pihan reunalla ulkoilualueella. Kerran joku pennuistamme hypätä molskahti suoraan kylmään veteen syksyllä ja sain lämmitellä sitä pitkään sylissä ja sisällä.

Kodin etsintää
Poikapennun kyselijöistä ei ole tullut sen valmiimpaa. Onhan niitä ollut useampia, mutta ei ole sattunut kuitenkaan sopivaa - vielä. Viime viikolla eräs kasvattaja kyseli pentua, mutta olisi halunnut sijoitusuroksen. Yhden sijoitusuroksen epäonnistuneesta systeemistä opiksi ottaneena en enää lähde sellaiseen mukaan. Sijoituskoiran hankkiminenhan on (jos sellaisen onnistuu saamaan) edullinen tapa saada koira.

Tällä viikolla oli pennusta kiinnostunut yksi nuoripari, jolla olikin sitten myös 6-vuotias lapsi, ja asuivat kerrostalossa, ja pentu olisi vielä joutunut olemaan yksin päivisin. Siinä olisi ollut monenlaisia hankaluuden aiheita, ei edetty neuvotteluissa sen pidemmälle. Monia vasta-aiheita minun pennun-koti-kriteereille.

Jo aikaisemmin oli muutamia kysyjiä, yksi perhe täältä Helsingistä, yksi rouva Helsingin keskustasta ja joku opiskeleva nuoripari - näille olin vastannut, että halusin odottaa pennun kasvamista, että näkee paremmin millainen siitä on kehittymässä. Heistä ei ole sen koommin kuulunut mitään - ilmeisesti ihmiset eivät usko, että joku kasvattaja saattaa olla niin hassu, että oikeasti haluaa katsoa millaiseksi pentu on kehittymässä - että voisi sitten yrittää yhdistää oikean kodin ja oikeanlaisen pennun.

Saas nähdä miten kauan vielä menee ennenkuin varteenotettavia kodin tarjokkaita löytyy. Laitoin seuraavaan ammattilehteen palstalle ilmoituksen ja aion myös laittaa koirat.com:iin ilmoituksen lähiaikoina.

Pennun myyntivaihe on todella se tylsin vaihe koko proseduurissa. Ollaankin jonkun kasvattaja-kaverin kanssa naurettu - puolileikillään/puolitosissaan - että pitäisi laatia joku pätevä testaus systeemi pennun kyselijöille...
Ja varmaan testikysely onkin monen kasvattajan päässä.

Pitääkin jonkun kerran kirjoittaa muutamista erikoisista pennun etsijä-tapauksista =)

103. Poikapennulle etsitään kotia

Pennut leikkivät ja touhuavat kovasti.
Yläoik. tyttö sanoo Lillille "viu viu olen vauva"

Poika arvioi viitsisikö nousta syömään (alakuva).

Pienet pentumme kehittyvät liikkeissään
ja touhuissaan koko ajan huimaa vauhtia.
Nyt ne osaavat jo juosta aika hallitusti,
eivätkä törmäile mihinkään, ne osaavat hyppiä ja kääntyillä melko hyvin eivätkä kaatuile. Myös syöminen sujuu jo mallikkaasti. Tosin eilisaamuna poikapentu yökötteli, eli ei ollut syönyt aamulla ja tuli huono olo. Sen syömiseen pitää kiinnittää huomiota ettei verensokeri pääse laskemaan.
Muutenkin niille pitää erikseen tajota ruokaa ja huolehtia, että ne syövät. Ne imevät vielä emoa, mutta aika harvoin, eikä sitä oikein tiedä miten mietoa emon maito on tässä vaiheessa. Maitoa sillä kyllä on, koska tisut on täyden tuntuiset. Pennut eivät ehkä vielä ymmärrä näläntunnetta, siksi niistä pitää vielä erityisesti huolehtia.

Pakko on sitten alkaa etsiä poikapennulle kotia... Tämä on aina kasvatuksessa se tylsin vaihe.
Laitoin viime viikonloppuna nettiin ilmoituksen "etsii kotia" - en laita englanniksi koska haluan pennun pysyvän Suomen rajojen sisäpuolella. Pian pentujen synnyttyä laitoin kuvan kotisivuille ja silloin tuli muutamia kyselyjä, myös yksi venäläinen kysyjä joka oli kiinnostunut suklaanvärisestä pojasta. Varmaan olisi ehkä ollut hyviäkin koteja, mutta halusin odotella pentujen kehittymistä, että näen millaisia niistä on kasvamassa ja millaiset luonteet niillä on. Silloin on helpompi yrittää arvoida millaiseen kotiin mikäkin pentu aina sopii. Siinä on sekä pennun että ostajan että kasvattajan etu kyseessä.

Nämä pennut ovat erityisen sosiaalisia ja ihmisrakkaita. Ne kyllä leikkivät keskenäänkin hienosti, mutta heti kun ihminen astuu pentuhuoneeseen tulee kauhea ryntäys jalkoja vasten ja hyppimistä - syliin, syliin. Olen totuttanut niitä seurustelemaan ihan pienestä lähtien ja viettänyt niiden kanssa aikaa istuen pentuhuoneen lattialla jalat suorana, että ne pääsivät heti kiipeämään syliin. - Siispä olen huomannut että uinuva iskias-vaivani on alkanut taas muistuttaa olemassolostaan, se ei tykkää yhtään lattialla-jalat-suorana-istumisesta.

Haluan että meidän pennut pääsevät kotioloihin ihmisten ja ehkä toisten koirienkin seuraan.
Päätin jo 10 vuotta sitten, että en myy koiranpentuani koskaan kenneloloihin. Olin vieraillut erään tunnetun kasvattajan kodissa ja kennelissä hakemassa pentua, ja olin aika hämmentynyt millaisissa kopperoissa koirat joutuivat elämään. Siellä oli pieni rakennus asuintalosta erillään, ja koirat elivät aika ahtaasti yhdessä laumassa. Urokset elivät aidan toisella puolen, nartut toisella puolen. Suoraan sanottuna se ahtaus ja koirien olot oli aika kamalaa. Kyllähän niistä huolehdittiin ja saivat ruokaa, mutta - chihuahuat on seurakoiria, minusta se oli tosi ikävää.
Toisessa kennelissä koirat asuivat talon tilavassa alakerrassa keskenään kahden koiran karsinoissa, ihminen kävi siellä muutaman kerran päivässä hoitamassa ja ruokkimassa ja ulos päästämässä...

Siinä on kyse moraalista ja etiikasta - ja mielipiteistä. Joku voisi varmaan sanoa, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka näkevät nälkää ja kurjuutta ... miksi murehtia koirista, kun niiden tarpeista kerran huolehditaan.
Mutta minun filosofian mukaan koirat on ihmisen ystäviä eivätkä mitään karjaa.

No, poikapennulla on ollut tässä muutama tosikivan tuntuinen kysyjä, saa nähdä miten tilanne kehittyy....

102. Jaffa isojen maailmassa

Jaffa chihupoika kosiskelee Manta-rottweileria.

Jaffa-poikamme on ollut nyt pari viikkoa hoitopaikassa. Roosan juoksu on loppumassa, se ei ole enää aktiivinen hyppimään eikä ole näkynyt enää mitään tiputtelua.

Eli huomenna Jaffa pääsee kotiin!!!!!
Hassua miten sen poissaolo oli alussa kuin suuri aukko koiraporukassa, sitten siihen tottui. Nyt on hauskaa seurata miten ihanaa koirista on kun Jaffa tulee kotiin!!! Kaikki meidän koirat tykkää siitä kovasti, erityisen hyvä kaveri se on ollut Ullan kanssa. Ja miten mahtaa Jaffa tykätä kun pääsee kotiin kavereitten ja emon luokse!!!

Pienet pennut on tällä aikaa totutettu olemaan välillä muiden koirien seurassa, sekin on hauska katsoa miten Jaffa niihin suhtautuu. Ainakin ennen hoitoon lähtöä se oli hyvin innoissaan pennuista ja teki tuttavuutta niiden kanssa aidan takaa.

Jaffalla on epäilemättä ollut hoitopaikassa tosikivaa. Hoitaja Milla on kertonut kivoja juttuja, ja varmaan huomenna kuulemme niitä lisää.

101. Pennut tykkää kavereista

Pennut ovat tänään 6 viikkoa vanhoja.
Ne osaavat jo liikkua hyvin ja ovat hyvin seurallisia. Ne yrittävät pyrkiä aidan raoista hyppimään vanhimpien koiriemme kanssa, viimeksi poika jäi puolien väliin kiinni päästä ja tyttö mahasta =).

Nyt pennut pääsevät kolmasti päivässä muiden koirien seuraan keittiöön ja pari kertaa päivässä ollaan ulkona ellei sada.
Muista koirista kaksi vanhinta, Pipsa ja Lilli ovat vähän kärsimättömiä pentujen kanssa ja siksi laitan ne useimmiten portin taakse, kun pennut tulevat keittiön puolelle.
Pennut juosta viipottavat innoissaan muiden koirien luokse ja opettelevat koirien kieltä. Muut koirat ovat kilttejä ja kärsivällisiä niiden kanssa. Joskus, jos pentu käy liian tunkeilevaksi saattaa joku vähän ärähtää. Pennut osaavat heti mennä selälleen, ihan kuin sanoisivat, että "enhän minä mitään, minä olen vauva" ... Ja sitten mennä viipotetaan seuraavaa koiraa vasten hyppimään ja vimputtamaan.

Ulla, 5kk, tykkää kovasti pennuista ja on äärimmäisen kiltti ja kärsivällinen niiden kanssa. Alussa Mandi-emo oli hyvin tarkkana, jos Ulla yritti leikkiä pentujen kanssa, mutta nyt Mandikin on tottunut siihen, että pienet vähän leikkii muidenkin kanssa.
Itse kyllä seuraan tarkasti koko ajan, kun pennut ovat muiden seurassa, ettei vaan sattuisi yllätyksiä. Pennut ovat vielä aika hölmöjä, eikä niistä tiedä mitä ne keksivät. Hyvä esimerkki on, kun ne haluaisivat aina mennä juuri kahden ärtsyn vanhanrouvan, Pipsan ja Lillin luokse aidan välistä. Kun juuri ne olen nostanut aidan toiselle puolen varmuuden vuoksi. En usko että, nekään mitään tekisivät pennuille, mutta joskus etenkin Pipsa voi ärähtää pennulle niin kovasti, että pentu turhaan säikähtää.
Tosin pentujenhan kuuluukin nyt oppia toisilta koirilta koirien kieltä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Jopa äärimmäisen kiltti Jade, joka tykkää kovasti pennuista on muutaman kerran ärähtänyt vähän, kun pentu käy liian tunkeilevaksi.