Pennut tulivat tänään 7 viikon ikään.
Keksin viimeinkin tyttöpennulle kutsumanimen
- ja suorastaan ihmettelen miten en aikaisemmin
ole tullut sitä ajatelleeksi. MOCCA.
Pennun väri on kuin mokkakahvia, tumma paahto.
Muistan kun olin katsomassa pentujen emoa Mandia kolme vuotta sitten, kun se oli pieni pentu, ihastelin yhtä sen sisarusta erityisesti juuri tuollaisen tumma-suklaa värin takia. Se pentu oli poika, ja en sitä meille hankkinut. Mutta ... että saimme nyt tuollaisen kauniin värisen pennun - ja olen niin iloinen kun se on tyttö ja kun sillä on lisäksi ne ihanat vaaleammat tan-merkit, joista sille tulee kivaa ilmettä. Ihan yksivärinen tumma koira voisi olla vähän synkän näköinen...
Pennut kasvaa ja kehittyy hyvin. Ulkona ne jo juosta vilistävät kovaa kyytiä toisten perässä. Pitää vahtia tarkasti ettei kumpikaan molskahda vesialtaaeen, joka ei ole iso, mutta sijaitsee kuitenkin siinä pihan reunalla ulkoilualueella. Kerran joku pennuistamme hypätä molskahti suoraan kylmään veteen syksyllä ja sain lämmitellä sitä pitkään sylissä ja sisällä.
Kodin etsintää
Poikapennun kyselijöistä ei ole tullut sen valmiimpaa. Onhan niitä ollut useampia, mutta ei ole sattunut kuitenkaan sopivaa - vielä. Viime viikolla eräs kasvattaja kyseli pentua, mutta olisi halunnut sijoitusuroksen. Yhden sijoitusuroksen epäonnistuneesta systeemistä opiksi ottaneena en enää lähde sellaiseen mukaan. Sijoituskoiran hankkiminenhan on (jos sellaisen onnistuu saamaan) edullinen tapa saada koira.
Tällä viikolla oli pennusta kiinnostunut yksi nuoripari, jolla olikin sitten myös 6-vuotias lapsi, ja asuivat kerrostalossa, ja pentu olisi vielä joutunut olemaan yksin päivisin. Siinä olisi ollut monenlaisia hankaluuden aiheita, ei edetty neuvotteluissa sen pidemmälle. Monia vasta-aiheita minun pennun-koti-kriteereille.
Jo aikaisemmin oli muutamia kysyjiä, yksi perhe täältä Helsingistä, yksi rouva Helsingin keskustasta ja joku opiskeleva nuoripari - näille olin vastannut, että halusin odottaa pennun kasvamista, että näkee paremmin millainen siitä on kehittymässä. Heistä ei ole sen koommin kuulunut mitään - ilmeisesti ihmiset eivät usko, että joku kasvattaja saattaa olla niin hassu, että oikeasti haluaa katsoa millaiseksi pentu on kehittymässä - että voisi sitten yrittää yhdistää oikean kodin ja oikeanlaisen pennun.
Saas nähdä miten kauan vielä menee ennenkuin varteenotettavia kodin tarjokkaita löytyy. Laitoin seuraavaan ammattilehteen palstalle ilmoituksen ja aion myös laittaa koirat.com:iin ilmoituksen lähiaikoina.
Pennun myyntivaihe on todella se tylsin vaihe koko proseduurissa. Ollaankin jonkun kasvattaja-kaverin kanssa naurettu - puolileikillään/puolitosissaan - että pitäisi laatia joku pätevä testaus systeemi pennun kyselijöille...
Ja varmaan testikysely onkin monen kasvattajan päässä.
Pitääkin jonkun kerran kirjoittaa muutamista erikoisista pennun etsijä-tapauksista =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti