117. Talvitossujen kokeilu

Ylin: Pienen hetken aluksi oli Jaffalla tassut vähän solmussa...

Seur: Pipsa, 12v, kokeilee tossuja tyynesti.

Seur: Helmi kokeilee eka kertaa tossuja, Jaffa katsoo.

Alin: Pipsa ja tyttärensä Bella harjoittelevat.

Nyt ovat myös talven pakkaset saapuneet. Pienten koirien ulkona käynti on tullut hankalaksi, kun lyhyelläkin käynnillä alkaa jalkoja kovasti palella.
Itse en ole lähtenyt koirien kanssa lenkille, jos pakkasta on yli 5 astetta, vaan päästänyt niitä pihalle asioimaan. Jos joku ei halua ulos kylmään, on sallittua käydä WC:ssa sanomalehdellä.

Nyt pitää olla ulkohommissa tarkkana, sillä muutamille koirillemme on edellisinä talvina käynyt niin, että niiden jalat on äkkiä jähmettyneet pakkasessa, ja olen joutunut monta kertaa hakemaan koiran sisälle, kun sen jalat ei vaan liiku. Nyt seuraan niitä koko ajan niiden ulkona ollessa, vieressä on talvitossut ja takki valmiina.
Jaffalle jo kävi niin, kun se on nuori eikä sillä ole kokemusta pakkasista - se oli viime viikolla juuri kykkimässä asioillaan ,kun se alkoi vinkua ja valittaa, paleli ja jalat jähmettyi... Kävin äkkiä hakemassa sen sisälle ja lämmitin sen jalat käsissä. Nyt se osaa käydä siellä tosi nopeasti.

Ystäväni Paula tekee käsin ommellen koirille talvitossuja. Tilasin häneltä niitä 5 koiralle ja hän toi niitä sovitukseen toissailtana. Hänellä on itsellään kolme chihua, joiden kanssa hän on tehnyt tuotekehitystä monta vuotta.
Tossut ovat aivan mainioita. Niiden sisäpuolella on karva ja pinnalla nahkan tyyppinen pehmeä materiaali. Ne on helppo pujottaa jalkaan ja ne kiristetään pysymään kiinni nauhalla, jossa on alussa pari senttiä kuminauhaa ja sitten jatkona tarranauha. Ne pysyvät jalassa tosi hyvin.
Tiedän monella kaverilla käytetyn Paulan tossuja ja tyytyväisiä ovat koirat ja omistajat.

Paula tekee tossuja mittatilauksena ja hinta ei todellakaan päätä huimaa. Jos joku lukija on kiinnostunut, Paula Suokas löytyy facebookista ja sitä kautta häneen voi ottaa yhteyttä.
Kunhan pakkaset vähän laskevat nykyisen 15 asteen leudommalle puolelle, lähdemme koirien kanssa tossut jalassa ja puserot päällä ulkoilemaan.

116. Uusi Helmi-kaunotar

Ylh: Helmi-kaunotar, 5kk.

Alh:: Kaikki koiramme ottivat Helmin iloisina vastaan.

Uuden pentumme sopeutuminen on sujunut
ihmellisen helposti.Sillä on aivan ihana reipas luonne, mistä kiitän hyvää
kasvattajaa Nikoli´s kennelin Hilkkaa. Kiitän myös siitä, että hän myi pennun
meidän haltuun, kuulin, että halukkaita ostajia olisi ollut muitakin.

Lentokoneessa paluumatkalla pentu ei pelännyt tippaakaan, vähän vaan ihmetteli, että missäs nyt ollaan ja katseli tyynesti ympärilleen. Se oli kuljetuskopassa, jonka nostin nousun jälkeen viereiselle tuolille, ettei pennulle käy lattiatasossa veto. Onneksi oli mukavia lentoemäntiä, jotka ei komentaneet pentua lattiatasoon, vaan kävivät ihastelemassa Helmiä - oli kuulemma aivan ihanan lelukoiran näköinen. Rapsuttelin ja silittelin pentua matkan ajan. Laskuvaiheessa laitoin sen alas ettei tule mitään sanomista.

Kotiin tultua tutustuminen toisiin koiriin meni myös hienosti. Kukaan ei haukkunut, ei murissut, vaan päästimme ne yksitellen ensin nuuskimaan uutta tulokasta, ja sitten ne jo pääsivät yhteen. Pentu kulki ympäriinsä häntä pystyssä ja nuuski kaikki paikat. Sitten ruoka maistui ja käytiin nukkumaan (tulimme iltalennolla Oulusta)- ja ei pihaustakaan kuulunut koko yönä.
Tunnustan, että nukuin pennun kanssa pentuhuoneen lattialla patjalla ( pentuhuone=meidän ruokailuhuone ) Aivan kuin pentu olisi aina ollut meillä se pujahti kainalooni nukkumaan. Olin aivan otettu, se oli todella heti hyväksynyt minut omaksi ihmisekseen.

Pennun nimeksi sopii Helmi, se on valkoinen ja todella kaunis. Se on oppinut nimensä nopeasti. Samoin se on oppinut olemaan meillä ja ystävystynyt ensin Jaffa-pojan kanssa, sitten myös Mocca-pennun kanssa. Heti alussa Jaffa alkoi liehitellä Helmiä.

Alussa Mocca-pentu, lähes samanikäinen, yritti mennä nuolemaan Helmin silmiä, mutta Helmi murahti sille. Se ei ollut tottunut semmoiseen. - Se ja sisaruksensa oli siirretty sijoitusnarttu-emonsa luota kasvattajan luokse 6-viikkoisina ja olivat asuneet olohuoneen isossa pentuaitauksessa siitä lähtien.

Nyt, viikon kuluttua Helmi ottaa jo nuolaisuja vastaan - parasta onkin, koska meidän koiralaumassa sellainen suukottelu on kaikkien tapa, ne vahvistavat yhteenkuuluvaisuuttaan sillä tavoin. Myös ihmisten suukottelu on sallittua. Kun Helmi on katsonut muiden touhuja, sekin yrittää välillä suukottaa minua. Vähän varovasti vielä jää suukot kauempaa lähetetyiksi, mutta siitä se lähtee.

Helmi oli ollut meillä kolme kokonaista päivää, kun läksimme pentukouluun. Olen käynyt siellä Mocan kanssa, mutta nyt otin vain Helmin mukaan, että sekin tottuu liikkumaan muualla. Siellä sujui tosi hyvin, alussa Helmi ei osannut olla hihnassa, mutta tottui siihen pian. Pentukoulun paria muuta pentukaveria se tervehti pelkäämättä, samoin vieraita ihmisiä kuten kouluttajaa.

Tällä viikolla olen totuttanut sitä jäämään kotiin - kun se alussa kaikesta reippaudestaan huolimatta seurasi minua koko ajan, jos vaikka nukkui ja siirryin toiseen huoneeseen, se tuli heti perässä. Vähitellen se on oppinut rentoutumaan ja jäänyt rauhassa nukkumaan, vaikka siirtyisin, nyt olen muutaman kerran lähtenyt kotoa lyhyiksi ajoiksi kauppareissulle, että se oppisi jäämään kotiin. Katsoin eilen ulko-oven ikkunasta kun olin lähtenyt ulos, niin oven sulkeuduttua Helmi läksi kaikessa rauhassa eteisestä keittiöön muiden kanssa nukkumaan. Mies kertoi, että se ei ollut vinkunut yhtään.

Tämä on hyvä, sillä viikon kuluttua lomani loppuu ja menen taas töihin, tosin kuvisopettajan päiväni ovat todella lyhyet, enimmillään 4 tuntia.
Helmi ja Jaffa ja Mocca ovat todella hyviä kavereita, viime yönäkin Helmi ja Jaffa nukkuivat kylki kyljessä.

115. Uusi tulokas

Tulevan pennun kuva.
Alempana myös pennun vanhemmat.

Nyt on pressanvaalit nähty ja aletaan jänskättää miten käy toisella kierroksella.

Ja meillä on koiramaailmassa vähän rauhallisempaa. Mandi-nartun juoksu on jo ohitse ja leikattu Jaffa-uros on päässyt muiden porukkaan. Mandi pyrki kovasti vielä viime viikolla Jaffan luokse portin taakse, mutta nyt on rauhaisaa. Mandi on alkanut nuolla toisten silmiä ja korvia innolla, eli hoivavietti valtaa tilaa.

Jaffa on parantunut hyvin ja on ihana reipas ja utelias, superseurallinen oma itsensä. Se leikkii muiden kanssa ja touhuaa, mutta ei enää kulje nenä kiinni toisten pyrstösulissa.

Raskain sydämin olen joutunut laittamaan kaksi nuorta narttuamme myyntilistalle. Ulla ja Roosa ovat kasvaneet meillä ja ovat kumkikin mukavia pieniä koiria.
Ulla on 8kk, mutta sille on tullut alapurenta. - Käytin sitä rodun asiantuntijalääkärillä tarkastuksessa ja sen alapurentaan ei ole odotettavissa korjaantumista enää tässä vaiheessa.
Roosa on vuoden ja muutaman kuukauden vanha, sillä taas ilmeni löysät polvet. Chihuahua-rotu on mukana Kennelliiton Pevisa-ohjelmassa, perinnöllisten sairauksien vastustamis ohjelmassa polvien osalta, eli kaikilta jalostuskoirilta pitää tarkastaa polvet. Vain tervepolvisia saa käyttää jalostukseen.
Kummaltakaan ei tuollaista kehitystä olisi odottanut - Ullan vanhemmilla on ok-hampaat, Roosan vanhemmilla ok-polvet. Jostakin ne viat sitten vaan tulee.

On ikävää kun rakkaista koirista joutuu luopumaan. Nämä ovat kuitenkin vielä nuoria ja sopeutuvat. Meillä on jo monta vanhempaa eläkeläisnarttua, joista ei voi luopua, ne saavat elää rauhassa tutussa kodissa. Mukaan ei kuitenkaan mahdu enää uusia eläkeläisiä, kun ei ole tarkoitus kasvattaa koiramäärää kovin suureksi.

Nyt sitten on vain yksi jalostusnarttu, Mandi, jolla on tuleva vuosi lepoaikaa. Sen pentu Mocca on vielä niin pieni että siitä ei tiedä miten sen kehitys menee, tuleeko kaikki kuntoon. Siispä päätimme hankkia uutta verta joukkoon.

Onnistuin löytämään lupaavan narttupennun oululaiselta kokeneelta kasvattajalta. Se on suomalaisten, hyvien koirien jälkeläinen ja taustat on tiedossa pitkän matkaa. Luotan kasvattajan sanaan, että pentu on hyvä ja reipas, ja lähden huomenna hakemaan pikkuista meille kasvamaan. Lentolippukin on jo ostettu - onnistuin saamaan tarjoushinnalla - ja huomisiltana palaan Oulusta pikkuinen kantokopassa. Toivotaan että lennot sujuvat hyvin.

Tästä lähtien sitten seuraamme muiden lisäksi myös uuden tulokkaan sopeutumista, oppimista ja kasvamista. Nimeä olen tietysti jo koittanut keksiä sille kutsumanimeksi, mutta ehkä se selviää parhaiten kun pentuun tutustu, silloin nimi yleensä tulee kuin itsestään.

Ja pidetään peukkuja Ullan ja Roosan kodin etsinnälle. Molemmille sopisi parhaiten kiva rauhallinen koti vaikkapa maaseudulta...Ihanteellista olisi jos pääsisivät samaan kotiin...Jos joku kiinnostuu, näkee niiden kuvat kotisivullamme "pennut" sivulla
www.chi-keijupuisto.com

114. Jaffa hyvin parantunut

Yllä: Jaffa luulee että APUA, taas poistetaan tikkejä
Kesk: Se rauhoittuu heti kun tajuaa että VAIN leikataan kynsiä.
Alla: Mandi haluaisi niin kovasti vierailla aidan takana Jaffan luona.

Jaffan kastraatioleikkauksesta on kohta kulunut kolme viikkoa. Se on parantunut tosi hyvin.
Tikit poistettiin haavalta viikko sitten ja se teki Jaffa paralle vähän kipeää, kun oli tullut joku tiukka rupi haavan ja tikin päälle. Onneksi ei kestänyt kauan kun se irtosi, eläinlääkärillä käytiin homma tekemässä.
Mutta sen verran se muistaa vielä kivun, että kun aloin leikata kynsiä, se varmaan luuli, että taas tekee kipeää. Kun nostin sen syliin pystyyn istumaan se alkoi vikuroida kovasti ja selvästi teki ihan mieli purra käteen, ei kuitenkaan ihan purrut.
Kun se huomasi, että tässä VAIN leikataan kynsiä, se rauhoittui heti ja nöpötti kiltisti ja hiljaa sylissä lopun aikaa.

Muuten Jaffa voisi olla jo vapaasti muiden koirien kanssa, mutta Mandilla on juoksu!!! Eläinlääkärin mukaan menee 3-4 viikkoa kun uroksellä voi vielä olla siittiöitä.
Olemme siis joutuneet pitämään Jaffaa ja Mandia eri huoneissa aidan takana. On vaihdeltu vähän vurotellen kuka on välillä siellä itsekseen, tai jonkun kaverin kanssa, ettei yksi koira joudu olemaan viikkoja erillään.

Mandin juoksussa on näin loppuvaiheessa sellainen aktiivinen vaihe, että se yrittää päästä välillä Jaffan luokse. Se saattaa istua aidan vieressä ja katsoo ihmistä sydäntäsärkevästi, että enkös mitenkään voisi päästä tuonne tuon kivan pojan kanssa...
Muuten aika kiinnostavaa huomata että Mandilla näyttää kerrankin olevan lähes normaalin tapainen juoksuaika. Tähän astihan sillä ei ole ollut paljoakaan oireita, eli vuotoa, on jouduttu oikein suurennuslasilla etsimään ( =käymään progesteronitesteissä) missä vaiheessa juoksu on milloinkin ollut.
Nyt sille on tullut ihan selvät oireet, eli punaista vuotoa vähän ja myöhemmin vaaleaa vuotoa. Tietysti juuri nyt kun ei ole tarkoitus astuttaa...
Mandi saa nyt lepäillä pentueen rasituksista rauhassa.

Jaffa on kyllä kiinnostunut selvästi, mutta ei ihan niin suurella innolla kuin ennen leikkausta syksyllä kun Roosalla oli juoksu. Saa nyt nähdä miten se leikkaus kaiken kaikkiaan vaikuttaa, unohtuuko merkkailutkin...

113. Pentukoulussa

Kuvassa Mocca ja sen veli pentukoulussa viikko sitten.

Tänään täyttää meidän viime syyskuun pennut Mocca ja Onni 4kuukautta!
Aletaan jännätä miten niillä hampaat vaihtuessaan kehittyy....

Olin eilen Mocca-pennun kanssa taas pentukoulussa.Tällä kertaa Onni-veli ei ollut mukana, koska meidän piti mennä toisena aikana, kun en pääse lauantaina. Mocca oli kolmesta koululaisesta nuorin, muut olivat jo "teinikurssilaisia".

OLi ihana huomata miten se on ihastuttavan oppivainen. Ensin ei oikein huvittanut, mutta huomasin että mukana ollevat namipalat oli kuivahtaneet eikä maistuneet. Onneksi koirakoulu Virikkeen vetäjällä Mariannella oli jääkaapissa tuoreita keitettyjä broilerin sydämiä. Hän paloitteli niitä meille ja johan alkoi opit mennä perille. Aivan uskomatonta mikä ero siinä oli, kun olikin tarjolla kunnon herkkuja.

Mocca opetteli käymään maahan - sen opettaminen onkin vähän haasteellista kun on niin pieni koira. Piti käyttää luovaa ajattelua - Marianne kävi itse istumaan lattialle ja kokeili ensin sieltä alhaalta käsin, miten saisi parhaiten opetettua. Jalat suoraksi ja sitten vähän koukkuun, ja houkutellaan pentu tulemaan jalan alta niin että sen täytyy kyykistyä ali mennessään - ja kun se käy kokonaan maahan, sanotaan "maahan" ja annetaan välittömästi nami. Tätä harjoittelimme.
Sitten harjoiteltiin sievästi sivulla kävelyä, sekin oppi meni heti perille, samoin kuin kontaktin otto.
Ihana pieni Mocca, fiksu pentu!!!!

Huomenna ja ylihuomenna olen Kennelliiton kasvattajan jatkokurssilla Hämeenlinnassa. Etukäteen on pitänyt lukea vino pino koirakirjoja, jotka on olleet tosi mielenkiintoisia - paitsi koiran ruokinta-kirjan alkuosa, jossa lueteltiin vain kaikkia erilaisia ainesosia ja niiden vaikutuksia, joita koiran ravinnossa pitää olla, mutta ei kerrottu missä ravintoaineissa niitä löytyy. Aika hassua ettei ole käytännöllisempää kirjaa koiran ruokinnasta...(pystyn kyllä lukemaan teoreettistakin tekstiä, olen suorittanut maisterin tutkinnon, mutta kun tämä teksti oli sellainen ettei se ole hyödyllistä)
Monet asiat kirjoissa olivat toki jo tuttuja, mutta oli mielenkiintoista syventää tietämystä.

Kiva nähdä mitä uutta kurssilla oppii. Toivottavasti on antoisaa, kun siihen menee kaksi kokonaista päivää.

112. Kivaa ja ikävää

Yläkuvassa 1-vuotias Jaffa.
Alakuvassa Mocca (vas) ja Onni pentukoulussa.

Jaffa on parantunut todella hyvin. Nyt on leikkauksesta jo yli viikko aikaa ja sen ei tarvitse enää pitää kaulusta. Se pääsisi jo muiden koirien seuraankin, mutta sen harmiksi on Mandilla alkanut juoksuaika. Sitä vähän epäilin jo ennen Jaffan leikkausta, kun Jaffa oli hyvin kiinnostunut Mandin pyrstöpuolesta. Nyt menee Jaffan eristys omassa huoneessa samaan satsiin leikkauksesta toipumisen kanssa. Se pääsee kyllä katselemaan muuta touhua verkkoaidan läpi ja välillä on joku toinen koirakaveri jo sen seuranakin.
Ja tänään, 8.1. Jaffa täytti kokonaista YHDEN VUODEN!!!

Ikäviä tutkimustuloksia
Viime viikolla ilmeni todella ikävä asia - nimittäin Roosan polvet...
Käytin sitä PEVISA-ohjelman mukaisessa polvitarkastuksessa, jossa karsitaan liian löysäpolviset chihuahuat pois jalostuksesta, ettei tuo piirre periydy.

Ihan tosi kurjaa- Roosalla oli molemmat polvet löysät, kolmosen arvon se sai niistä molemmista. Suurin jalostukseen käytettävien narttujen polvilukema saisi olla kaksi.
Eli Roosaa ei sitten voi käyttää jalostukseen.
Kyllä oli pettymys, pieni kultainen Roosa-koiramme. Sille oli sulhanenkin jo katsottu ja sovittukin, mutta ei auttanut muu kuin perua kaikki. Oli tarkoitus, että Roosa olisi saanut ensimmäiset pentunsa nyt tulevana keväänä.

Mutta tällaista tämä kasvatustouhu on, välillä on ilonhetkiä, mutta aina pitää olla varautunut pettymyksiinkin.
Nyt ei auta muu kuin kuulostella jos Roosalle löytyisi jossakin vaiheessa hyvä lemmikkikoti. Se saa olla meillä kaikessa rauhassa, mutta jos ilmaantuisi joku todella kiva kotiehdokas, se voisi lähteäkin...

Pentukurssille
Aloitin Mocca-pennun kanssa pentujen ABC-kurssin. Täällä suhteellisen lähellä on kiva kurssipaikka, jossa pidetään mukavia kursseja eri aiheista, ja kurssin osanottajamäärät ei ole kovin suuria.
Kuulin tästä, kun Mocan Onni-veljen omistaja kertoi, että he ovat Onnin kanssa menossa sinne. Me olemme nyt sitten samalla pentukurssilla, Mocca ja Onni, sisko ja sen veli.
Onni oli ensin ihmeissään, kun tapasi Mocan, mutta kun se toipui hämmästyksestä oli se tosi innokas Mocan perään. Mocca suhtautui vähän välinpitämättömämmin, kun sillä on nuoria leikkikavereita kotona. Onnillakin on kiva aikuinen uroschihu kaverina ja ne ovat tosihyviä kavereita.

Kurssilla harjoittelimme hihnassa kävelyä ja kontaktin ottamista. Kokeilimme alustalle menon komentoa, ja Mocca tuntui hyvin oppivaiselta. Myös pöydällä seisontaa ja vieraan ihmisen käsittelyä harjoiteltiin. Opetustunnin loppupuolella Mocan massu oli jo täynnä palkkionameja eikä se enää oikein jaksanut olla kiinnostunut. Kotimatkalla maistui uni, samoin kotona.
Tosi kivan tuntuinen koirakurssi, se kestää nyt kymmenen kertaa, tapaamme joka lauantai. Seurataan kurssin kulkua.

111. Uusi vuosi, uudet kujeet

Jaffa heräämössä vielä nukkumassa (ylin kuva).
Seuraavana päivänä vielä tokkurassa, mutta ruoka jo maistuu.
Sitten kolmas päivä ja kauluria otetaan välillä pois ja Jaffalle pidetään seuraa.

Vuosi vaihtui, siis eri numero kalenterissa kuin muutama päivä sitten.
Jaffa leikattiin uudenvuoden aaton aattona, nyt on jo viides toipumispäivä ja kaikki on mennyt hyvin.
Jaffan toinen kives ei laskeutunut suurista odotuksista huolimatta ja kun oli tarkoitus noin vuoden iässä se leikata, päädyttiin operaatioon 30.12. Mandi oli alkanut osoittaa juoksuajan merkkejä ja ajattelimme, että ennen sitä Jaffa on syytä leikata.

Leikkaus onnistui hyvin, mutta jouduimme olemaan klinikalla kolmisen tuntia ylimääräistä aikaa, koska verenvuotoa piti seurata. Jaffalla ilmeni outoa vuototaipumusta, jopa infuusioneulan pikku reiästä valui verta ulospäin, samoin kudoksista leikkaushaavassa. Se sai vuotoa ehkäisevää lääkettä, mutta silti seurattiin ettei haavoista enää tule vuotoa.

Leikkauksen jälkeen sillä on alavatsalla kaksi pientä haavaa. Toinen entisen kivespussin kohdalla ja toinen lähempänä keskivatsaa; siitä kaivettiin esille se piilokives. Se oli ollut aika syvällä ja lääkärin mukaan ei olisi millään päässyt tulemaan esille. Hyvä siis, että leikattiin.

Suren menetettyjä pikkujaffoja
Se oli sinänsä aika surullista, kun olin kovasti toivonut saavani Jaffasta meille jalostusuroksen. Sillä on tosi hyvä sukupuu sekä emon että isän puolelta ja se itse on kerrassaan mainio ja kaunis koirayksilö. Ennen kaikkea sen ihastuttava luonne olisi ansainnut jatkoa.
Mutta minkäs mahtaa, luonto ei tunne armoa, toinen palli pysyi piilossa ja nyt tiedämme miksi. Sen lisäksi että se oli syvällä, siinä oli ollut siemenjohtimissa lievä anomalia, johdot oli olleet jotenkin epäjärjestyksessä, näin ymmärsin.

Jälkihoitoa
Nyt Jaffalla täytyy pitää kauluria ettei se pääse nuolemaan haavoja ja ne paranevat kunnolla. Antibioottia annetaan 10 vrk. Samoin sitä on pidettävä häkissä, ettei se pääse hyppimään eikä kiipeilemään, eikä haavat ratkea.
Onneksi meillä oli varastossa isohko häkki, jonne tein Jaffalle niin mukavat oltavat kuin mahdollista. Siellä on lämmin alusta toisessa laidassa ja emännän tutulta tuoksuva pusero, lämmin ja pehmeä patja. Jaffa näkee sieltä toiset koirat ja kaikki mitä kotona tapahtuu, koska häkki on keskeisellä paikalla ruokailuhuoneessamme (joka toimii aina tarpeen tulleen pentuhuoneena).
Olen kantanut Jaffaa ulos monta-monta kertaa päivässä asioimaan. Toiset koirat olivat alussa ihmeissään, mutta nyt ne jo ovat tottuneet ja uskovat heti kun kannan Jaffaa ulos ja sanon, että muut ei tule. En vielä päästä niitä samaan aikaan ettei haavojen kanssa vaan tule takapakkia.

Ja kaikkein ihmeellisintä on Jaffan oma suhtautuminen tähän tilapäiseen vankina oloonsa. Se ei hiiskahdakaan - pari kertaa se on vain vähän vinkaissut, kun on ollut pisuhätä. Se on iloinen kun olen sen luona ja otan sen pois häkistä, se lepäilee sylissä ja kellii selällään niinkuin ei mitään haavoja olisikaan mahassa.
Se on syönyt aika hyvin, olen antanut sille toipilasruoka-AD:ta ja - tunnustan - antanut sen nuolla ruokaa sormenpäästäni. On tärkeää, että se syö nyt hyvin että haavat paranee ja se toipuu kunnolla. Kun se on toipunut se kyllä alkaa syödä ihan tavalliseen tapaan.

Tänään, viidentenä päivänä leikkauksen jälkeen aion antaa sen jo olla huoneessa vapaana, mutta silti kaulurin kanssa. Äkkiä tämä toipumusviikko menee.