Yläkuva: Koirille sananmukaisesti tarjotaan ruoka vuoteeseen.
Kesk: Pennut syövät pikkuaitauksissa ettei mene järjestys sekaisin, aidan vieressä syömistä vauhdittaa Ulla.
Alakuva: Helmi ja muut saavat jälkiruoaksi tilkan AB-piimää.
En olekaan tainnut vielä kertoa, kuinka meillä koirat syövät ruokansa siististi ja kiltisti kukin omilla paikoillaan?
Kun koirien lukumäärä lisääntyi oli selvää, että ruokailun kanssa tuli pulmia. Jokainen halusi tarkistaa onko kaverin kupilla jotakin vielä parempaa, kuin omassa kupissa, ja siitä seurasi yleinen kaaos.
Aloin antaa niille ruoan kupeissa sänkyihin. Ei mennyt kauaa kun ne oppivat omat paikkansa.
Nykyään kun laitan ruoat kuppeihin, koirat odottavat lähistöllä silmä tarkkana, jos jokin nappula sattuisi putoamaan lattialle. Siivousapua löytyy välittömästi. Kun aloitan antamalla vanhimmille kupit ensin, ne juoksevat kukin omaan sänkyyn ja odottavat kiltisti omaa kuppia. Siellä kaikki myös syödään.
Pennuille tämä pitää tietysti opettaa, mutta toisten esimerkki on tehokas koulu. Ja jos lähtee hortoilemaan, on joukossa muutama ahmatti, joka ahmaisee hetkessä kupin tyhjäksi naapuriltakin.
Pääosin ne syövät lemmikkipaupan kuivanappuloita, muutamille ostan nappulat eläinlääkäriltä. Olen aika tarkka mitä niille annan, että jokaiselle tulisi sellaista ruokaa joka on juuri sille koiralle hyväksi.
Kahdelle menee seniorinappuloita. Yhdelle herkän vatsan nappuloita. Muutamalle kevytnappuloita, kahdelle vähän yli 5kk ikäiselle vielä pentunappuloita. Jokaisen kuppiin lisään pikku nokareen raakaa, ehdottoman tuoretta jauhelihaa, että ne saisivat myös teollisesti käsittelemätöntä tuoreruokaa. Joskus korvaan jauhelihan muulla raakaruoalla, esim. pakaste-mixillä, jota saa koirakoulusta.
Joskus kun jollakin on ollut vähän löysä vatsa, lisään sen ruokaan Biobaktia, maitohappobakteereita helpottamaan vatsan toimintaa. Tähän tarkoitukseen ne myös saavat jokaisella ruokailukerralla jälkiruoaksi AB-piimää pikku lorauksen. Sitä ne kaikki rakastavat.
Usein ne pyytävät piimää lisää ja siksi olemme kehittäneet pikku ohjelmanumeron, että kaadan ensin pikkupikku lorauksen, ja kun sitä pyydetään lisää, tulee vielä kierros lisää pikkulorausta.
Bella pyytää usein lisää ja lisää piimää. Kerran kokeilin miten paljon se oikein joisi sitä. Annoin sille lisää ja lisää - ja vielä lisää - se joi sitä niin paljon, että lopulta oksensi. Kumpikohan meistä oli hölmö, minä vai koira?
Pikkukoira lihoo herkästi
Chihujen kanssa pitää olla tarkkana etteivät ne liho. Pienikin liika määrä ruokaa kerryttää vatsamakkaroita etenkin näin talviaikaan, kun ulkona on kylmä, eikä voi lähteä pitkille lenkeille.
Ruoan määrää pitää koko ajan pohtia, kuinka paljon mikäkin koira tarvitsee. Meillä esim. tammikuuun juoksuajan jälkeen Mandi alkoi lihoa ja vähensin sen ruokamäärää. Mutta se lihoi siitä huolimatta, vanhan kansan sanonta "selkä on kuin seitsemän leivän uuni" on hyvin osuva.
Olen päätellyt, että sillä on valeraskaus. Toivotaan että se laihtuu kun "raskaus" loppuu.
Kerran yhdellä tutulla kasvattajalla narttu lihoi juoksun jälkeen aivan kuin olisi ollut tiineenä. Se olikin astutettu ja omistaja oli onnessaan ja seurasi mahan kasvua. Kaveritkin facebookissa saivat kuvista ihailla emon komeaa, pulleaa vatsaa. Mutta - röntgentutkimuksessa sillä ei ollutkaan kohdussa mitään pentuja, kyse oli valeraskaudesta. Surkea pettymys - mutta sitten koira laihtui, vatsa hävisi kuin taikaiskusta ja palattiin takaisin normaalipainoon.
Toivottavasti meidän Mandillekin kävisi noin. Mutta säiden lämmetessä kyllä lähdetään lenkillekin uusin innoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti