Kuvissa on kasvattimme Keijupuiston
Jazzy Ballerinan pariviikkoiset pennut,
jotka syntyivät ystäväni kennelissä (kodissa).
On ollut flunssaa - olin
2 viikkoa kovassa yskä-tappoflunssassa.
Tuli hiihtolomakin halvaksi kun ei
päässyt petin pohjalta mihinkään törsäämään.
Pari viikkoa on kulunut myös Ulla-koiran pois muutosta. Olen ilokseni saanut Porvoosta mukavia terveisiä, Ulla on kotiutunut hyvin ja eilen tulleessa viestissä Ullan uusi emäntä kertoi, että se on heille kaikille kovin rakas. Eipä ihme, toista niin iloista ja puuhakasta pikkukoiraa saakin etsiä.
Meillä kotona on seurattu kahden pentumme Mocan ja Helmin kasvua ja etenkin niiden hampaiden kehitystä. Tässä vaiheessa kun pennut on noin 6kk pitää olla tarkkana kun niiden maitohampaat vaihtuu pysyviin hampaisiin. Jos maitohampaat ei lähde itsestään pois uusien alta, voi pysyvät hampaat kasvaa vinoon ja aiheuttaa hankaluuksia purentaan.
Pentujen suuta on seurattu tiiviisti, huulia raoteltu melkein joka päivä. Helmi on kymmenisen päivää vanhempi, ja sen hampaat on vähän edellä, kuten odottaa sopiikin.
Tänään käytiin Helmin kanssa lääkärillä ja kummallekin puolelle, alas ja ylös, oli puhjennut maito-kulmureiden tyveen uudet hampaanalut. Eläinlääkäri tuumasi että parasta kun poistetaan maitohampaat samantien. Chihuilla joudutaan näin usein tekemään, kun niiden hampaat kasvavat tiiviisti pienissä leukaluissa eivätkä helposti irtoa.
Helmin suusta poistettiin nukutuksessa maito-kulmahampaat ja muutamia etuhampaita. Kaikki sujui hyvin, nyt on uni maistunut koko illan sille kun nukutusaineet tekevät olon vielä tokkuraiseksi.
Samalla reissulla oli mukana myös pian 11-vuotias Lilli, jonka sydäntilanteesta tehtiin kontrollitutkimus. Kaikki oli hyvin ja entisiä sydän- ja verenpainelääkkeitä jatketaan. Lilli on ollut kovin reipas ja hyvinvoiva ja minä arvelen syyksi sen, että sille ja toiselle seniori-koirallemme Pipsalle on syötetty viime syksystä lähtien seniori-erikoisruokaa. Ostin sitä eläinlääkäriltä ja se on todella ollut hyvä molempien seniori-narttujemme kannalta. Molemmat on virkeitä ja reippaita, liikkuvat hyvin, jopa leikkivät pentujen ja Jaffa-uroksen kanssa. Ruoka on Virbackin Senior-kuivanappuja, sitä saa eläinlääkäreiltä.
Eläinlääkärireissulle piti ottaa mukaan myös Roosa, koska sen toinen silmä oli melkein kiinni tänään. Pistin jo kotona sille avaamattomana jääkaapista löytynytttä silmäsalvaa. Lääkärillä silmään tiputettiin väriainetta ja tarkemmassa tutkimuksessa silmän pinnalla näkyi pieni naarmu. Silmän pintahan on hirveän kipeä; ilmeisesti pentujen kanssa leikkiessä oli sattunut pikku vahinko. Antibioottitippoja määrättiin 10pv ja kipulääkettä alkupäivinä.
Eli päivä oli meidän koirilla varsinainen lääkäripäivä.
Kasvatillemme pentuja
Itse muistan aina sen kahden ja puolen vuoden takaisen järkyttävän kokemuksen, kun Doris-narttumme kuoli synnytyksen jälkeiseen komplikaatioon. Sen ainoa pentu pääsi onneksi heti muutaman tunnin kuluttua varaemolle, joka hoiti sen viimeisen päälle hienosti omien pentujensa lisäksi. Pentu jäikin pysyväksi jäseneksi siihen kotiin, se sai nimekseen Jazzy. Siitä kasvoi kaunis pieni narttu.
Pari viikkoa sitten Jazzy puolestaan jatkoi sukua. Tammikuussahan olin mukana sen astutuksessa ja olen pitänyt peukkuja varsinkin loppua kohti.
Kaikki meni tosi hienosti, pennut syntyivät luonnollisesti ja olivat noin 100-grammasia, eli normaalin kokoisia. Kumpikin on poikapentu. Jazzyn emäntä tosin herätteli mustaa pentua pitkän tovin, mutta onneksi se lopulta virkosi ja heräsi eläväksi. Ruskea pentu syntyi ensiksi ilman mitään pulmia.
Pennuilla on jo silmät auenneet ja ne ovat kasvaneet kovasti. Olen saanut ihailla niiden kuvia lähes päivittäin, mutta en ole vielä voinut mennä katsomaan, kun on parempi välttää vierailuja ettei tartu mitään pöppösiä, eikä emo turhaan hermostu.
Ollakseni täysin rehellinen - olen kauhean ihastunut siihen ruskeaan pentuun. Se näyttää niin hienolta!!! Sen isoäiti Doris oli todella kaunis chihu, kuten myös Jazzy-emo, ja jotakin Doriksen viehättävästä charmista näyttäisi periytyneen tähän tyttärenpoikaan.
Vaikka se on poika, odotan innokkaasti miten se kehittyy. Emon suku on hyvä, samoin suku isäkoiran puolelta vilisee huippukoiria. Siinä olisi varsinainen geenipankki.
Yritän sanoa itselleni ettei urosta kannata ottaa tähän narttujen sekaan, johan se nähtiin Jaffan kanssa, miten se yritti päivittäin astua kaikkia narttukoiria. Nythän Jaffa on leikattu, kun sille ei tullut toista kivestä ja se on rauhoittunut.
Mutta katsotaan miten tilanne kehittyy, jospa vaikka löytyisi joku yhteistyökykyinen ihminen/perhe täältä lähistöltä, jonka kanssa voisi sopia uroskoiran osaomistuksesta tai muusta sopivasta järjestelystä.
Mutta tietysti ensin katsotaan miten poika kasvaa ja millainen siitä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti