125. Teräsmummeli nousee taas

Pipsa virkistyi ihmeellisesti, kun lopetus oli jo tilattu. Pipsan kanssa oli viime viikolla paha paikka, kun sen vointi oli ollut koko päivän tosi huono. Se oli nukkunut vain koko päivän vähän suu auki, ihan kuin puolitajuttomana, eikä syönyt, ei juonut. Se pysytteli koko ajan pehmeän sänkynsä perällä, kerran kävi lattialla nukkumassa, ei jaksanut tehdä mitään.

Ruiskutin sille monta kertaa puhdasta vettä ruuhun pikkuinjektioruiskulla, sen se nieli mutta ei noussut. Päättelin että nyt on tullut hetki päästää se pois. Tilasin eläinlääkärin kotikäynnille tekemään viimeisen palveluksen, hän lupasi tulla illalla. Kuinkas ollakaan, kun ryhdyin iltapäivällä kuuden maissa laittamaan koirille iltaruokaa, Pipsa heräsi tokkurastaan, kömpi ulos pesästään, ja kun tarjosin sille ruokaa (varmana siitä että EI se syö) se alkoi ahmia niikuin viimeistä päivää (sananmukaisesti). Kaksi kukkuralautasellista meni koiran herkkuhyytelöä ja vielä piimää päälle. Menin ulos toisten koirien kanssa ja jätin varmuuden vuoksi ovea pihalle vähän auki, että Pipsa voi tulla jos haluaa/jaksaa. Olin muiden koirien kanssa talon toisella puolen, kun sieltä se Pipsa taapersi muiden mukaan. Kun puuhun ilmaantui jotakin epäilyttävää, jota porukalla haukuttiin, oli Pipsa ensimmäisenä jonossa ja haukkui innolla. Silmäkin oli niin kirkas. Soitin eläinlääkärille ja kerroin tilanteen, että perutaanko illan tapaaminen kun potilas näyttääkin voivan taas hyvin. Epäilemättä pian palataan asiaan ,mutta saamme vielä nauttia aurinkoisista kevätpäivissä kaikki yhdessä.

124. Jäähyväisten aika

Vielä eilen Pipsalle tarjottiin ruoka sänkyyn, kun ei jaksanut tulla syömään. Vanhin koiramme Pipsa on ollut sairaana. Sen vointi huononi viime viikolla, se alkoi nuokkua ja olla vähän kuin muissa maailmoissa. Kävimme tutkimuksissa, joissa verikokeista selvisi että sillä oli kilpirauhasen arvot huippukorkealla. Tämä ei kuitenkaan vastannut sen ulkoista olemusta, joka oli apaattinen ja hyvin väsynyt, ennemminkin olisi luullut että sillä olisi kilpirauhasen vajaatoiminta. Lisäksi sen veren hyytymistekijät oli ihan sekaisin - hyytymisarvot oli hyvin korkealla (verinäytettä otettaessakin veri hyytyi neulaan) mutta toisaalta hyytymistekijät koagoloituvat epätasaisesti, eli jossakin oli liiallista hyytymistä, jossakin samaan aikaan vaara liikavuotoon. Tästä kaikesta eläinlääkäri arvioi, että sillä on todennäköisesti kilpairauhaskasvain, joka piiskaa liikaa eritystä. Pipsa oli siis hyvin sairas. Sille aloitettiin antibioottikuuri, ja eläinlääkäri sanoi, että seurataan kuurin ajan josko vointi kohenee. Kuuri alkoi viikko sitten. Pipsa piristyi kyllä jonkun verran, alkoi seurata aktiivisemmin tapahtumia ja ei ollut niin poissaoleva. Sille tarjottiin herkkuruokia, jotka olikin suuri menestys - Cesar riista-maksa-ateria oli parasta, sitä meni melkein purkillinen kerralla. Sitä se sitten saikin, ja joitakin muita mistä se erityisesti piti. Ruoan sekaan laitettiin maksamakkaraan kääritty antibiootti. Muutamana aamuna oli pieniä vaikeuksia ruokahalun herättämisessä, mutta kun laitoin suuhun pienellä ruiskulla piimää, se alkoi pian syödä. Ulkonakin se jaksoi piipahtaa, viimeksi eilen oli muiden koirien mukana innolla haukkumassa pihalla fasaaneja. Mutta tänä aamuna kunto oli ratkaisevasti huonompi. Varhain aamulla se oli saanut isännältä muutaman palan juustoa, mutta varsinaisena ruoka-aikana ei ruoka maistunutkaan. Ei vaikka kokeilin piimä-ruiskutemppua, nutri-plussan antamista ... Pipsa vain asettui ruokalautasen viereen pitkälleen ja oli hyvin väsyneen oloinen, ei jaksanut päätäkään pitää pystyssä. Sain ruiskutettua sille veteen sekoitettua ruokaa suuhun pari pikku ruiskullista, mutta sitten se vain käänsi pään poispäin, enkä ruvennut väkisin laittamaan. Vettä annoin muutaman kerran samalla menetelmällä. Katselin sitä aamupäivän ja se oli tosi tosi väsynyt. Ei jaksanut kunnolla päätä nostaa, ja silmissä oli ikäänkuin sisäänpäin kääntynyt katse . Eläinlääkäri viime viikolla sanoi että kipuja sillä ei kyllä ole, mutta väsymys on kova. Hän myös sanoi, että jos vointi kääntyy yhtään huonommaksi, päästä se pois. Soitin tänään iltapäivällä eläinlääkäreille, ja muutaman turhan puhelun jälkeen sain tutun eläinlääkärin tilattua illalla kotikäynnille. Tänä iltana Pipsan aika siis koittaa. Vaikka siihen ajatukseen on tottunut, on kyllä aika surullinen olo. Jos se on hereillä, silittelen sen masua ja rauhallisesti pidän hyvänä. Jos siltä näyttää tarjoan vielä herkkuruokaakin. Voi voi.

123. Helmi ABC-koulussa

Helmi pitää kissamaisesti luuta käpälissään ja kellii selällään.

Alakuvassa Mocca kurkkii ja ihmettelee kun lunta tuli lisää.

Oh hoh hoijaa. On jo lähes huhtikuun puoliväli ja ulkona vaan kylmää ja lunta. Pari viikkoa sitten alkoi näyttää, että aikaisen kevään ennustukset toteutuisivat, mutta sitten tuli takatalvi. Lunta satoi pariin otteeseen oikein kunnolla, ja on ollut kovin kylmää.

Nyt on pääsiäinen,aurinko sentään alkaa paistaa vähän enemmän. Säätiedotukset lupailee jo lämpenevää. Kyllä oikein odotan sitä, koska minun itseni on hankala olla kylmällä ulkona, varsinkin jos tuulee. Kasvojen oikeaa puoliskoa alkaa särkeä kylmästä, jopa niin että lääkäri kehoitti varovaisuuteen koska siitä voi kehittyä toispuolinen kasvohermohalvaus.

Helmin kanssa on aloitettu koirakoulu, sama mikä talvella Mocan kanssa, pentujen ABC. Viimeksi sinne mennessä juttelin kavereille, että Helmi ei kyllä opi mitään, epäilen että se on ihan blondi. Kotona se mennä touhottaa eikä ole kuulevinaan joskus kun sitä esim. kutsun.

Olen myös huomannut, että itsellä syntynyt koiranpentu on ihan eri tavalla hyvässä kontaktissa kanssani, kuin muualta hankittu. Tietysti on kyse tottumisestakin, mutta ehkä myös siitä, että kun meille syntyy pentuja käytän paljon aikaa niiden kanssa olemiseen ja opettamiseen jo heti pienenä, että ne oppisivat pitämään ihmistä "samanveroisena" kuin toisia koiria. En tarkoita "kuka on pomo"-myytin rikkomista, vaan pennun samaistumista, leimautumista.

Onneksi koirakurssilla huomasin, että huoli Helmin blondiudesta oli ihan väärä, se oppi nopeasti ja toimi oikein hienosti. Ehkä aikaisemmalla kerralla ei vain ollut tarpeeksi kiinnostavia nameja mukana. Nyt kun oli hyvät makupalat joilla kiitettiin, meni opitkin paremmin perille.

Roosa etsii kotia-ilmoitus on ollut pitkään kotisivuillamme. Roosaa kävi katsomassa tosi mukava perhe, äiti ja kaksi tyttöä. Roosa tykästyi kovasti nuorempaan, noin 10-vuotiaaseen tyttöön, se leikki tytön kanssa ja oli tosi innostunut, kun tyttö heitti lelua. Roosa haki vaikka kuinka monta kertaa, aina vaan ja oli selvästi tosi mielissään.
Toinen perheen tytöistä ei itse ottanut koiriin kontaktia, istui ylempänä sohvalla kun me muut istuimme lattialla pienten koirien lähellä. Äitikin näytti tykkäävän Roosasta, puolin ja toisin. Sovittiin että he miettivät kaikessa rauhassa asiaa.

Jälkeenpäin äiti ilmoitti, että ei heille voida ottaa Roosaa kun isompi tyttö ei halua. Tyttö oli kokenut Roosan araksi kun se ei jotenkin innostunut hänestä. Tyttöressu istui itse nyrpeänä sohvalla ja tuli vaikutelma, että siinä olisi ehkä murkkuangstinen vaihe päällä.
No, parempi ettei oteta koiraa jos kaikki ei tykkää.

En ole nyt tehnyt mitään uutta manööveriä Roosan kodin etsinnässä. Kai tässä voisi jotakin keksiä... Se on tosi suloinen ja seurallinen, ja olisi varmaan onnellinen jos voisi olla meillä vaan - mutta kun ei kaikkia voi pitää itsellä. Näitä on meillä jo vähän turhan monta, yhdeksän.