Helmi pitää kissamaisesti luuta käpälissään ja kellii selällään.
Alakuvassa Mocca kurkkii ja ihmettelee kun lunta tuli lisää.
Oh hoh hoijaa. On jo lähes huhtikuun puoliväli ja ulkona vaan kylmää ja lunta. Pari viikkoa sitten alkoi näyttää, että aikaisen kevään ennustukset toteutuisivat, mutta sitten tuli takatalvi. Lunta satoi pariin otteeseen oikein kunnolla, ja on ollut kovin kylmää.
Nyt on pääsiäinen,aurinko sentään alkaa paistaa vähän enemmän. Säätiedotukset lupailee jo lämpenevää. Kyllä oikein odotan sitä, koska minun itseni on hankala olla kylmällä ulkona, varsinkin jos tuulee. Kasvojen oikeaa puoliskoa alkaa särkeä kylmästä, jopa niin että lääkäri kehoitti varovaisuuteen koska siitä voi kehittyä toispuolinen kasvohermohalvaus.
Helmin kanssa on aloitettu koirakoulu, sama mikä talvella Mocan kanssa, pentujen ABC. Viimeksi sinne mennessä juttelin kavereille, että Helmi ei kyllä opi mitään, epäilen että se on ihan blondi. Kotona se mennä touhottaa eikä ole kuulevinaan joskus kun sitä esim. kutsun.
Olen myös huomannut, että itsellä syntynyt koiranpentu on ihan eri tavalla hyvässä kontaktissa kanssani, kuin muualta hankittu. Tietysti on kyse tottumisestakin, mutta ehkä myös siitä, että kun meille syntyy pentuja käytän paljon aikaa niiden kanssa olemiseen ja opettamiseen jo heti pienenä, että ne oppisivat pitämään ihmistä "samanveroisena" kuin toisia koiria. En tarkoita "kuka on pomo"-myytin rikkomista, vaan pennun samaistumista, leimautumista.
Onneksi koirakurssilla huomasin, että huoli Helmin blondiudesta oli ihan väärä, se oppi nopeasti ja toimi oikein hienosti. Ehkä aikaisemmalla kerralla ei vain ollut tarpeeksi kiinnostavia nameja mukana. Nyt kun oli hyvät makupalat joilla kiitettiin, meni opitkin paremmin perille.
Roosa etsii kotia-ilmoitus on ollut pitkään kotisivuillamme. Roosaa kävi katsomassa tosi mukava perhe, äiti ja kaksi tyttöä. Roosa tykästyi kovasti nuorempaan, noin 10-vuotiaaseen tyttöön, se leikki tytön kanssa ja oli tosi innostunut, kun tyttö heitti lelua. Roosa haki vaikka kuinka monta kertaa, aina vaan ja oli selvästi tosi mielissään.
Toinen perheen tytöistä ei itse ottanut koiriin kontaktia, istui ylempänä sohvalla kun me muut istuimme lattialla pienten koirien lähellä. Äitikin näytti tykkäävän Roosasta, puolin ja toisin. Sovittiin että he miettivät kaikessa rauhassa asiaa.
Jälkeenpäin äiti ilmoitti, että ei heille voida ottaa Roosaa kun isompi tyttö ei halua. Tyttö oli kokenut Roosan araksi kun se ei jotenkin innostunut hänestä. Tyttöressu istui itse nyrpeänä sohvalla ja tuli vaikutelma, että siinä olisi ehkä murkkuangstinen vaihe päällä.
No, parempi ettei oteta koiraa jos kaikki ei tykkää.
En ole nyt tehnyt mitään uutta manööveriä Roosan kodin etsinnässä. Kai tässä voisi jotakin keksiä... Se on tosi suloinen ja seurallinen, ja olisi varmaan onnellinen jos voisi olla meillä vaan - mutta kun ei kaikkia voi pitää itsellä. Näitä on meillä jo vähän turhan monta, yhdeksän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti