Chihuelämän palapeli

Chihuelämän palapeli
Jokaisella on persoonallinen olemus

torstai 26. huhtikuuta 2012

124. Jäähyväisten aika

Vielä eilen Pipsalle tarjottiin ruoka sänkyyn, kun ei jaksanut tulla syömään. Vanhin koiramme Pipsa on ollut sairaana. Sen vointi huononi viime viikolla, se alkoi nuokkua ja olla vähän kuin muissa maailmoissa. Kävimme tutkimuksissa, joissa verikokeista selvisi että sillä oli kilpirauhasen arvot huippukorkealla. Tämä ei kuitenkaan vastannut sen ulkoista olemusta, joka oli apaattinen ja hyvin väsynyt, ennemminkin olisi luullut että sillä olisi kilpirauhasen vajaatoiminta. Lisäksi sen veren hyytymistekijät oli ihan sekaisin - hyytymisarvot oli hyvin korkealla (verinäytettä otettaessakin veri hyytyi neulaan) mutta toisaalta hyytymistekijät koagoloituvat epätasaisesti, eli jossakin oli liiallista hyytymistä, jossakin samaan aikaan vaara liikavuotoon. Tästä kaikesta eläinlääkäri arvioi, että sillä on todennäköisesti kilpairauhaskasvain, joka piiskaa liikaa eritystä. Pipsa oli siis hyvin sairas. Sille aloitettiin antibioottikuuri, ja eläinlääkäri sanoi, että seurataan kuurin ajan josko vointi kohenee. Kuuri alkoi viikko sitten. Pipsa piristyi kyllä jonkun verran, alkoi seurata aktiivisemmin tapahtumia ja ei ollut niin poissaoleva. Sille tarjottiin herkkuruokia, jotka olikin suuri menestys - Cesar riista-maksa-ateria oli parasta, sitä meni melkein purkillinen kerralla. Sitä se sitten saikin, ja joitakin muita mistä se erityisesti piti. Ruoan sekaan laitettiin maksamakkaraan kääritty antibiootti. Muutamana aamuna oli pieniä vaikeuksia ruokahalun herättämisessä, mutta kun laitoin suuhun pienellä ruiskulla piimää, se alkoi pian syödä. Ulkonakin se jaksoi piipahtaa, viimeksi eilen oli muiden koirien mukana innolla haukkumassa pihalla fasaaneja. Mutta tänä aamuna kunto oli ratkaisevasti huonompi. Varhain aamulla se oli saanut isännältä muutaman palan juustoa, mutta varsinaisena ruoka-aikana ei ruoka maistunutkaan. Ei vaikka kokeilin piimä-ruiskutemppua, nutri-plussan antamista ... Pipsa vain asettui ruokalautasen viereen pitkälleen ja oli hyvin väsyneen oloinen, ei jaksanut päätäkään pitää pystyssä. Sain ruiskutettua sille veteen sekoitettua ruokaa suuhun pari pikku ruiskullista, mutta sitten se vain käänsi pään poispäin, enkä ruvennut väkisin laittamaan. Vettä annoin muutaman kerran samalla menetelmällä. Katselin sitä aamupäivän ja se oli tosi tosi väsynyt. Ei jaksanut kunnolla päätä nostaa, ja silmissä oli ikäänkuin sisäänpäin kääntynyt katse . Eläinlääkäri viime viikolla sanoi että kipuja sillä ei kyllä ole, mutta väsymys on kova. Hän myös sanoi, että jos vointi kääntyy yhtään huonommaksi, päästä se pois. Soitin tänään iltapäivällä eläinlääkäreille, ja muutaman turhan puhelun jälkeen sain tutun eläinlääkärin tilattua illalla kotikäynnille. Tänä iltana Pipsan aika siis koittaa. Vaikka siihen ajatukseen on tottunut, on kyllä aika surullinen olo. Jos se on hereillä, silittelen sen masua ja rauhallisesti pidän hyvänä. Jos siltä näyttää tarjoan vielä herkkuruokaakin. Voi voi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti