129. Prinsessa Madde

Madde-prinsessa vilkuttaa alamaisilleen Juhannuksena.
Nyt on ihana Madde-pentu haettu ja kaikki on mennyt uskomattoman hyvin. Pentu on ollut meillä nyt neljättä päivää, ja se on kuin olisi aina ollut täällä.

Tukholmassa oli pennun kasvattaja Birgitta meitä vastassa Arlandan lentokentällä ja ajoimme hänen kotiinsa noin puolen tunnin päähän lentokentältä. Hän asuu mukavassa rivitalossa ja oli hauska tavata häntä uudestaan - kerran aikaisemminhan me tapasimme, noin puolitoista vuotta takaperin Helsingissä Messukeskuksen koiranäyttelyssä; otin häneen kontaktia, kun ihastuin hänen Konrad-urokseensa. Madde-pentu on tämän Konradin pentu.
Viivyimme siellä muutaman tunnin, jonka aikana ehdin tutustua pentuun ja se täytti kyllä odotukseni. Se osoittautui sosiaaliseksi ja reippaaksi pikkukoiraksi ja suuta myöten kaikki oli kunnossa. Oli mukava kun pääsi tutustumaan myös pennun emoon sekä isään, pidin niistä molemmista.
Istuin pitkään pentuaitauksessa, että pentu tustuisi minuun eikä kohta kotimatkalla kaikki olisi sille mahdottoman outoa. Se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä, Madde valloitti sydämeni heti.
Oli tosi hauska nähdä myös Birgitan muut koirat. Hänellä on tällä hetkellä toistakymmentä koiraa, mikä selittää se, että hän myy hyviä narttupentujakin. Hänellä on koirat samalla tavalla perheen parissa lemmikkeinä kuin meilläkin, eli ne asuvat kodissa sisällä ja pääsevät ulos pihalle. Ne olivat iloisia ja sosiaalisia koiria, jotka tulivat heti meidän, uusien ihmisten luokse tervehtimään ja pyytämään rapsutuksia.
Kaikki paperiasiat oli kunnossa, samoin maksuasiat ja kävimme kaikki läpi. MInun piti kirjoittaa jonnekin kaavakkeisiin allekirjoituksia, Birgitan pitää ilmoittaa rekisterikeskukseen, että on myynyt pennun ja siinä piti olla myös minun allekirjoitus. Muuten paperisota ei ollut ollenkaan niin paha kuin olin luullut; - piti olla pennun mikrosirituksesta todistus, samoin rekisteripaperit, lemmikkipassi, todistus että eläinlääkäri on antanut 1-5pv ennen Suomeen tuloa ekinococci-lääkityksen sekä kasvattajan vakuutuskaavake siitä, että pentu on ollut vain hänen luonaan, eikä se ole ollut tekemisissä villieläinten kanssa.

Saimme vielä maistaa Birgitan tekemää herkullista kanapaistia, jonka reseptiä heti aloin pyydellä, se oli herkullista. Sitten pikku Madde jätti jäähyväiset ja Birgitta ajoi meidät kolme Arlandan lentokentälle.
OLi tosi mukava vierailu, josta jäi oikein lämmin olo. Kentällä piti etsiä lentoyhtiön lipputoimisto ja maksaa vielä pennun lentolippu - sen paikan matkustamossa olimme jo etukäteen varanneet, mutta se piti maksaa vasta juuri ennen lentoa.



Ja lentomatkakin meni hyvin, pentu oli nousun ja laskun ajan edessä olevan penkin alla kuljetuskopassa, ja lentomatkan aikana pidin sitä sylissä. Se ei ihanhtanutkaan eikä pelännyt yhtään, vain laskuvaiheessa pikku vikinää kuului, luultavasti sen korviin sattui koska minulla itsellänikin oli korvat kipeänä juuri silloin. Kumarruin alas, ja pidin kättä kopan sisällä etupenkin alla ettei pentua pelottaisi.
Suomen tullista ei näkynyt vilaustakaan kotiin tultaessa, teki ihan mieli mennä tullimiehiä etsimään ja näyttää että kaikki on kunnossa.
Kotipihalle tullessa Madde pääsi nurmikolle pikkupisuille, ensimmäiset askeleet Suomen kamaralla.


Sisällä koiramme tuotiin pentuun tutustumaan yksi kerrallaan, pentu ei pelännyt yhtään ja kaikki koiramme ottivat sen tosi kiltisti vastaan. Kun muut koirat tuotiin tutustumaan vanhuusjärjestyksessä, niin valkoinen 9kk ikäinen Helmi ei malttanut odottaa vaan kiipesi ketterästi kahden 60-senttisen aitauksen yli ja ilmestyi ennen oikeaa vuoroaan nuuskimaan ja häntää heiluttamaan.
Sitten kaikki onkin mennyt ihan hirmuisen hyvin. Pentu on niin reipas ja tomera, se on kuin olisi aina ollut meillä. Kyllä se vieläkin vähän pitää silmällä minne minä menen ja alkaa vinkua jos on aitauksessa, ja menen viereiseen huoneeseen ... mutta eihän se ole mikään ihme, nyt on vasta neljäs päivä uudessa kodissa ja Madde on ihan vauva.



Olemme kerenneet käydä jo monessa paikassa sosiaalistumassa, postitoimistossa, eläinkaupassa, naapurissa kahveella ja 50km päässä Hyvinkäällä sukuloimassa. Madde on vauhdikas pikku olento, huomenna menemme ystävän luokse tapaamaan Nasu- ja Linda-chihuja. Pentu on saanut pienen määrän rokotetta Ruotsissa, joten uskallan viedä sitä muitakin tuntemiani koiria tapoaamaan, koska tiedän että ne ovat terveitä, rokotettuja ja turvallisia chihuja.

128. Mennen, tullen

Roosa-tyttö kohtaa mieleisensä perheen (kasvoja muokattu) Kesän alussa on niin paljon KAIKKEA touhua (varsinkin ulkona puutarhassa), ettei kerkeä tänne kirjoitella.... Oikein tylsää kun on jäänyt päivitykset pitkältä ajalta.
On tapahtunut kaikenlaista - tärkeimmät; että Roosa-tyttö lähti kokeilemaan uudessa kodissa viihtymistä, ja että valmistaudumme pennun hakemiseen Ruotsista ylihuomenna.

Roosahan on jo puolentoista vuoden ikäinen ja olemme pikkuhiljaa etsineet sille kotia pitemmän aikaa. Monia on ollut kyselijöitä, joista muutamat ovat käyneet katsomassakin. Olen aina ilmoittanut, että etsimme sille rauhallista perhettä jossa kaverina olisi toinen pikkukoira. On sitten ollut kissaperhettä, lapsiperhettä, iso koirakaveri-perhettä, ynnä muuta epäsopivaa. Muutama ehdokas on pyydetty kotiin Roosaa tapaamaan, mutta Roosa ei ole esiintynyt parhaimmillaan - aivan on tuntunut että se on kiertänyt katsojat kaukaa eikä ole antautunut edes silitys-etäisyydelle. Roosan mieleen ei ole ollut kukaan.
Olen pitänyt tärkeänä, että kemiat pelaa koiran ja ihmisten välillä ja siispä on odotettu edelleen. Aloin jo ajatella että Roosa saa jäädä kotiin, että ei se haluakaan muuanne. Mutta sitten tapahtui hassuja.

Ikävää siinä oli että tutulta perheeltä kuoli koira, sekin oli ollut Roosa nimeltään. Se ja sen veli oli meiltä hankittu nelisen vuotta sitten ja ne olivat olleet tosihyvät kaverit. Äkkiä se Roosa oli alkanut käyttäytyä oudosti, oli pitänyt päätä ylhäällä ja siristellyt omituisesti silmiään. Lääkäri totesi että se oli sokeutunut ja aivoissa oli hämminkiä, joko aivokasvain tai aivotulehdus... Ei mennyt kuin 5 päivää oireiden ilmestymisestä kun Roosa-parka pääsi koiraenkelien parveen.
Rouva soitti meille murheissaan jo samana päivänä kertoakseen ikävän uutisen. Hän oli myös nähnyt kotisivuillamme uudesta Roosasta kuvan ja ilmoituksen ja oli kiinnostunut. He kävivät meillä kahteen kertaan katsomassa ja tapahtui jotakin ihan kummallista - Roosa meni heitä vastaan ja alkoi heti tehdä tuttavuutta, nuoli jopa isännän kasvot HETI. Jotakin mystistä siinä oli, ihan kuin se olisi odottanut että OIKEA perhe saapuu.
Toinen koira, Hercules oli myös mukana ja koirat nuuskivat toisiaan kiinnostuneina. Sitten Roosa läksi heille, sovimme että he voisivat pitää sitä ikäänkuin koeajalla kaksi viikkoa, ja se voisi palata takaisin jos asiat eivät sujuisi, onhan Roosa jo melkein kaksivuotias ja Herculeskin on aikaisemmin ollut vähän varautunut jos kotiin on tullut vieras koira.

Viestittelimme päivittäin, alussa Roosa oli tottakai ikävöinyt ja ollut aika hämmentynyt ja alakuloinenkin vähän aikaa, mutta sitten alkoi mennä paremmin. Toisen koirankin kanssa meni päivä päivältä paremmin.
Nyt Roosa on ollut heillä jo puolitoista viikkoa ja odotellaan miten tämä loppuaika menee. Meillä on ollut kyllä ikävä, alussa laitoin monena päivänä Roosallekin ruokakupin... Ulkona tuntui oudolta kun Roosa ei enää ollutkaan se, jolle olisi saanut heitellä keppejä - sillä oli tapana kulkea koko ajan perässäni pihalla ja vähän väliä piti heittää jotakin keppiä tai tammenterhoa, jotka se innokkaana haki ja toi takaisin. --
Katsotaan nyt miten tässä lopulta käy, molemmat vaihtoehdot on hyviä - ja tietysti olisi parempi jos Roosa jäisi Herculeksen kaveriksi niin siellä olisi enemmän sylityksiä ja silityksiä. Meillä on niin monta koiraa, että pitää enemmän jakaa aikaa kaikille tasapuolisesti.

Madde-pentu

Sitten tuo tulossa oleva pentu... Bongasin pari vuotta sitten Messukeskuksen koiranäyttelyssä upean uroksen, ja kehän jälkeen etsin esittäjä/omistajan käsiini ja esittelin itseni. Hän on ruotsalainen Birgitta, ja pidimme yhteyttä jatkossakin. Tutustumisvaiheessa sanoin, että hän voi kysyä minusta lisätietoja ahvenanmaalaiselta kasvattajalta, jonka luona olin käynyt ja he olivat käyneet meillä, ja hekin tunsivat toisensa. On aina hyvä jos voi kysyä joltakin, kun on tekemisissä ihan tuntemattoman ihmisen kanssa.
Kysyin sitten sitä urosta, Konradia joka on Ruotsin ja Norjan valio, astutukseen ja sain luvan. Astutuksesta ei kumminkaan tullut mitään kun nartulleni tuli todella omituinen juoksu eikä tiennyt varmasti milloin ovulaation aika oli, en lähtenyt sen kanssa kalliille matkalle stressaamaan, vaan astutin sen lähistöllä olevan uroksen kanssa.

Seurailin välillä Konradin kotisivuja ja tänä keväänä huomasin, että se on saamassa pentuja heidän oman narttunsa kanssa. Ilmaisin kiinnostukseni. Sinne syntyikin onnekkaasti kolme tyttöä. Vaihdettiin viestejä ja seurattiin jonkun aikaa pentujen kasvua. Sain kuvia pennuista ja tutkin vanhempien sukutauluja ... emokin on kaunis ja hyväsukuinen, sen esivanhemmat ovat amerikkalaista linjaa ja sielläkin oli melkein pelkästään valioita.
Niin siinä kävi, että varasin suurimman tyttöpennun. Olin tosi iloinen kun ruotsalainen kasvattaja myi meille hienon pennun! Se on kehittynyt ja kasvanut hyvin ja sillä on perusasiat kunnossa - sitähän ei tiedä miten käy jatkossa, mutta toivon HARTAASTI, että onneni olisi kääntynyt parempaan kaikkien alapurentojen ja muiden vastoinkäymisten jälkeen. Toivon, että saan pennusta uutta korkealaatuista ainesta jalostustyölleni - ja näyttelyihin!!! Ja tietysti myös uuden ihanan pikku perheenjäsenen meille.


Nyt on hoidettu monenmoiset asiat, joita loppujen lopuksi ei ollutkaan niin paljon. Suomen valvontavirasto Evira määrää, että kun Suomeen tuodaa Ruotsista alle 3kk ikäinen koiranpentu, ei tarvita rokotuksia, mutta sillä pitää tietenkin olla tunnistussiru, 1-5pv ennen maahantuloa annettu ecinocokki-lääkitys eläinlääkärin todistuksella, lemmikkipassi ja lisäksi kasvattajan todistus, että pentu on ollut vain hänen luonaan eikä ole ollut tekemisissä villieläinten kanssa.
Tietysti tilasin heti lentomatkat ja paluumatkalle myös pennulle paikan matkustamossa. Päätimme että mieheni lähtee myös mukaan, lennämme Tukholmaan aamupäivällä ja illalla tulemme jo pennun kanssa takaisin. Osaan itse vain auttavasti ruotsinkieltä, mutta sujuvasti englantia, kasvattaja taasen ei oikein hyvin osaa englantia - siksi mieheni lähtee mukaan "tulkiksi". Samalla saamme hauskan vapaapäivän piipahtamalla Ruotsissa pikapyrähdyksellä.