Madde-prinsessa vilkuttaa alamaisilleen Juhannuksena. Nyt on ihana Madde-pentu haettu ja kaikki on mennyt uskomattoman hyvin. Pentu on ollut meillä nyt neljättä päivää, ja se on kuin olisi aina ollut täällä.
Tukholmassa oli pennun kasvattaja Birgitta meitä vastassa Arlandan lentokentällä ja ajoimme hänen kotiinsa noin puolen tunnin päähän lentokentältä. Hän asuu mukavassa rivitalossa ja oli hauska tavata häntä uudestaan - kerran aikaisemminhan me tapasimme, noin puolitoista vuotta takaperin Helsingissä Messukeskuksen koiranäyttelyssä; otin häneen kontaktia, kun ihastuin hänen Konrad-urokseensa. Madde-pentu on tämän Konradin pentu.
Viivyimme siellä muutaman tunnin, jonka aikana ehdin tutustua pentuun ja se täytti kyllä odotukseni. Se osoittautui sosiaaliseksi ja reippaaksi pikkukoiraksi ja suuta myöten kaikki oli kunnossa. Oli mukava kun pääsi tutustumaan myös pennun emoon sekä isään, pidin niistä molemmista.
Istuin pitkään pentuaitauksessa, että pentu tustuisi minuun eikä kohta kotimatkalla kaikki olisi sille mahdottoman outoa. Se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä, Madde valloitti sydämeni heti.
Oli tosi hauska nähdä myös Birgitan muut koirat. Hänellä on tällä hetkellä toistakymmentä koiraa, mikä selittää se, että hän myy hyviä narttupentujakin. Hänellä on koirat samalla tavalla perheen parissa lemmikkeinä kuin meilläkin, eli ne asuvat kodissa sisällä ja pääsevät ulos pihalle. Ne olivat iloisia ja sosiaalisia koiria, jotka tulivat heti meidän, uusien ihmisten luokse tervehtimään ja pyytämään rapsutuksia.
Kaikki paperiasiat oli kunnossa, samoin maksuasiat ja kävimme kaikki läpi. MInun piti kirjoittaa jonnekin kaavakkeisiin allekirjoituksia, Birgitan pitää ilmoittaa rekisterikeskukseen, että on myynyt pennun ja siinä piti olla myös minun allekirjoitus. Muuten paperisota ei ollut ollenkaan niin paha kuin olin luullut; - piti olla pennun mikrosirituksesta todistus, samoin rekisteripaperit, lemmikkipassi, todistus että eläinlääkäri on antanut 1-5pv ennen Suomeen tuloa ekinococci-lääkityksen sekä kasvattajan vakuutuskaavake siitä, että pentu on ollut vain hänen luonaan, eikä se ole ollut tekemisissä villieläinten kanssa.
Saimme vielä maistaa Birgitan tekemää herkullista kanapaistia, jonka reseptiä heti aloin pyydellä, se oli herkullista. Sitten pikku Madde jätti jäähyväiset ja Birgitta ajoi meidät kolme Arlandan lentokentälle.
OLi tosi mukava vierailu, josta jäi oikein lämmin olo. Kentällä piti etsiä lentoyhtiön lipputoimisto ja maksaa vielä pennun lentolippu - sen paikan matkustamossa olimme jo etukäteen varanneet, mutta se piti maksaa vasta juuri ennen lentoa.
Ja lentomatkakin meni hyvin, pentu oli nousun ja laskun ajan edessä olevan penkin alla kuljetuskopassa, ja lentomatkan aikana pidin sitä sylissä. Se ei ihanhtanutkaan eikä pelännyt yhtään, vain laskuvaiheessa pikku vikinää kuului, luultavasti sen korviin sattui koska minulla itsellänikin oli korvat kipeänä juuri silloin. Kumarruin alas, ja pidin kättä kopan sisällä etupenkin alla ettei pentua pelottaisi.
Suomen tullista ei näkynyt vilaustakaan kotiin tultaessa, teki ihan mieli mennä tullimiehiä etsimään ja näyttää että kaikki on kunnossa.
Kotipihalle tullessa Madde pääsi nurmikolle pikkupisuille, ensimmäiset askeleet Suomen kamaralla.
Sisällä koiramme tuotiin pentuun tutustumaan yksi kerrallaan, pentu ei pelännyt yhtään ja kaikki koiramme ottivat sen tosi kiltisti vastaan. Kun muut koirat tuotiin tutustumaan vanhuusjärjestyksessä, niin valkoinen 9kk ikäinen Helmi ei malttanut odottaa vaan kiipesi ketterästi kahden 60-senttisen aitauksen yli ja ilmestyi ennen oikeaa vuoroaan nuuskimaan ja häntää heiluttamaan.
Sitten kaikki onkin mennyt ihan hirmuisen hyvin. Pentu on niin reipas ja tomera, se on kuin olisi aina ollut meillä. Kyllä se vieläkin vähän pitää silmällä minne minä menen ja alkaa vinkua jos on aitauksessa, ja menen viereiseen huoneeseen ... mutta eihän se ole mikään ihme, nyt on vasta neljäs päivä uudessa kodissa ja Madde on ihan vauva.
Olemme kerenneet käydä jo monessa paikassa sosiaalistumassa, postitoimistossa, eläinkaupassa, naapurissa kahveella ja 50km päässä Hyvinkäällä sukuloimassa. Madde on vauhdikas pikku olento, huomenna menemme ystävän luokse tapaamaan Nasu- ja Linda-chihuja. Pentu on saanut pienen määrän rokotetta Ruotsissa, joten uskallan viedä sitä muitakin tuntemiani koiria tapoaamaan, koska tiedän että ne ovat terveitä, rokotettuja ja turvallisia chihuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti