50. Aina vaan poikapentuja

Kuvassa Mandi hoitaa hartaasti Jaffa-pentua.

Pepsi-pennun lähdöstä alkaa olla kulunut kohta jo kaksi viikkoa. Jaffa ei paljoa ikävöinyt veljeään, ja sieltä sen uudesta kodista on tullut jo monia terveisiä, että hyvin menee. Pepsi on oma vilkas itsensä ja hauska ilopilleri.
Emo Jade kyllä selvästi etsi toista pentua silloin sen lähtöiltana ja vielä vähän seuraavanakin päivänä. Sitten Jaffa alkoi saada emon jakamattoman huomion ja hupaisaa on, että Jade antaa Jaffan vieläkin imeä silloin tällöin, Jaffa on siis jo 11-viikkoa!
Jaffa on nauttinut olostaan emonsa jakamattoman huomion kohteena. Se on saanut paljon huomiota muiltakin, etenkin Mandilta, jonka juoksusta on nyt kulunut 2kk ja sillä taitaa olla lievä valeraskaus, kun se hoitaa Jaffaa antaumuksella.

Olen tilannut Jaffalle jo rokotuksen, kun se tulee 12 viikkoa. Samana päivänä otamme myös Roosan mukaan eläinlääkärille, katsotaan miten hampaat edistyy. Roosan - lokakuussa syntyneen pentumme - kulmahampaat piti poistaa, kun uusia alkoi jo tulla eikä maitohampaat lähteneet, ei edes liikkuneet. Ne poistettiin kevyessä nukutuksessa. Tämähän on chihuille hyvin yleistä, kun on niin pienet leuat ja hampaat tiiviisti ja lujaa kiinni. Sain ne kulmahampaat pikku purkissa ja niissä oli todella pitkät juuret, ei olisi irronneet ilman apua.

Jaffa ja Roosa ovat tätänykyä tosi hyvät kaverit. Niillä on juuri sopivasti ikäeroa, vähän yli 2 kuukautta, Roosa on jo vähän isompi ja opettaa Jaffalle kaikenlaista. Ne leikkivät yhdessä, syövät vierekkäin ja nukkuvat yhdessä.
Muistan että meillä on aikaisemminkin ollut tällaisia iso-pentu - pieni-pentu yhdistelmiä, jotka on toimineet tosi hyvin. Bella ja Fiia olivat todella hyviä kavereita, Bella isompi, joka opetti Fiialle kesäleikkejä. Fiia oli nuori neito, kun Jade tuli meille ja nekin olivat todella hyviä kavereita. Fiia on kahden pentueensa jälkeen muuttanut ystäväni Raijan lemmikiksi, Bella ja Jade ovat yhä meillä ja saavat viettää rauhallisia eläkepäiviä.

Harmittelen ettei Bellan pennuista jäänyt meille yhtään. Se sai kahdet pennut, ensin kaksi poikaa ja tytön, Siirin. Olisin jättänyt Siirin kotiin, mutta se oli ainakin pentuna arka ja siksi en halunnut käyttää sitä jalostuksessa. Toinen pentue oli varsinainen superpentue, neljä pentua (yksi oli vielä lisää, mutta syntyi kuolleena) joista kolme oli poikaa ja yksi tyttö. Se tyttö, Roosa, jäikin meille, mutta alle vuoden iässä ymmärsin ettei siitäkään ole kasvatukseen, koska se jäi kovin pieneksi. Se pääsi sitten veljensä Herkuleksen kaveriksi, ne ovat todella hyvät kaverit ja onnelliset yhdessä. Yksi uros tästä pentueesta voitti juniori-iässä Vuoden juniorivoittaja-09 tittelin, mutta perheessä ei sittemmin ole paljoa ehditty sitä käytellä näyttelyissä. Toivottavasti he voivat sitä käyttää tulevaisuudessa.

Yksi juttu on vielä se, että meille on aina syntynyt enemmän poikapentuja kuin tyttöjä. Laskin kerran että yli kymmenessä pentueessa lähes 2/3 pennuista on ollut poikia ja 1/3 tyttöjä. Ja tytöissä on usein ollut jotakin pientä pulmaa, että en ole halunnut käyttää niitä jalostukseen.

Voisi varmaan sanoa, että meillä on jossakin määrin ollut huonoa tuuria. Kun katson joidenkin muiden kasvattajien pentueita, pistää joskus pieni kateuden piikki, kun joillakin on tullut niin hienoja narttuja omasta takaa. Mutta minkäs mahtaa. Oppia ikä kaikki - aina tämä kasvattaminen on hurjan mielenkiintoista ja koskaan ei tiedä mitä tulee - ei vaikka koiravanhemmat olisivat superhienoja, silti saattaa pennuista tulla tavallisten lemmikkikoirien tasoisia.
Mutta kunhan ne sitten ovat hyvänluonteisia, se on tärkeätä.
- Silti yhä odotan ja toivon, että joskus vielä saisimme omista pennuista kasvaneita tähtiä!
Mitähän Jaffasta kehittyy???

49. Toinen pentu lähtee

Nyt, 10 viikon iässä, on pentujen kannalta tullut suuren muutoksen aika - toinen pennuista muutti toissapäivänä uuteen kotiin. Musta pentu Pepsi pääsi kahden 9- ja 11-v tytön kaveriksi Sipooseen, mukavaan perheeseen, ok-kotiin.
Tietysti Pepsin kannalta oli muutos suurin, kun sen koko elämänpiiri ja kaverit muuttuivat. Perheeltä tuli jo terveisiä, että kaikki on sujunut hyvin. Kun he hakivat pennun, kävimme perusteellisesti läpi pennun hoitoon ja kasvatukseen liittyviä asioita ja tapanani on antaa mukaan 30-sivuinen pentukirja, jossa on ohjeet kirjallisena, sekä kuvia pennusta ihan vastasyntyneestä lähtien.
Pepsi on varsin lupaava pentu ja olikin puhetta, että perheen vanhempi tytär ehkä alkaisi harrastaa Pepsin kanssa junior-handlerin puuhia!

Jaffa-pentu jäi kotiin ainakin toistaiseksi. Kun käytin pennut pentutarkastuksessa havaittiin, ettei Jaffan toinen kives ole laskeutunut. Pepsillä tuntui molemmat. Osittain tästä syystä en halua nyt etsiä Jaffalle kotia, enkä toisestakaan syystä - olen todella ihastunut tähän pentuun ja toivoisin hartaasti että voisin pitää sen itsellä ihan kokonaan. Katsotaan nyt miten se kehittyy ja jos pallit laskeutuu, millaiseksi intoilijaksi se osoittautuu narttujemme kanssa. Jotkut urokset ovat liian kiihkeitä eikä niitä voi pitää tyttöjen kanssa, jotkut ovat maltillisempia.

Jos kaikki menisi hyvin, haluaisin pitää pennun ja käydä sen kanssa näyttelyissä ja mahdollisesti käyttää sitä jalostuksessa. Emo Jaden ja isäkoira Luckyn yhteinen perimäaines olisi aika huippujuttu! Ja Jaffa on ainakin tässä vaiheessa lupaava pentu, on hyvä ryhti, suora selkälinja, hampaat 6+6, tomera luonne ja kaunis koiranalku...

Ja on aika ihmeellistä, miten joihinkin pentuihin ihan rakastuu. Kaikista pennuista kyllä tykkään, mutta joskus tulee sellainen pentu, joka hyppää suoraan sydämeen. Tämä Jaffa on sellainen, minun sydänkäpyseni!

48. KASVATTAJAN KULUISTA

PENNUT KUVASSA 8-VIIKKOISINA.

Pentujen rekisteripaperit Kenneliitosta tulivat viime viikolla. Rekisteröinti on nykyään kätevää ja nopeaa, kun sen voi tehdä suoraan netin kautta. Myös pentujen isäkoiran omistajien pitää käydä Kennelliiton sivuilla hyväksymässä astumisilmoitus, ja mikrosirun laittanut eläinlääkäri käy laittamassa mikrosirujen tunnusnumerot. Sitten kasvattajan nimi- ym. tiedot hyväksytään ja rekisterimaksun suorittamisen jälkeen rekisteritodistukset tulevat postitse.

Rekisterimaksu on vain yksi kasvattajan maksamista kuluista.
Jo jalostusta suunnitellessa pitää narttua käyttää PEVISA-ohjelman mukaan polvitarkastuksessa ja yleensä myös tehdään silmätarkastus ja sydäntarkastus. Vain terveistä yksilöitä voi käyttää jalostuksessa, näin ehkäistään joidenkin perinnöllisten sairauksen leviäminen rodussa.
Uroksen omistajalle maksetaan astutuksesta hyppymaksu - ehkä tätä ennen on jouduttu käymään eläinlääkärillä esim. progesteronitestissä oikean ovulaatio ajankohdan määrittämiseksi, varsinkin jos astutetaan matkan päässä olevalla uroksella ettei tulisi hukkamatkaa. - Pentujen synnyttyä uroksen omistajalle tulee maksaa myös pentumaksu jokaisesta elävänä syntyneestä pennusta.

Monet kasvattajat käyttävät nykyään tiinettä narttua ultraääni tutkimuksessa 4-5viikkoa astutuksesta, jotta saadaan pian selville onko narttu tullut tiineeksi. Tämähän ei ole välttämätöntä, mutta mielestäni on hyvä varmistaa asia, jotta tietää ruokkia narttua asianmukaisesti - ja yleisesti ottaen muutenkin on kiva tietää miten onnistui.
Yleistä on myös se, että narttua käytetään vähän ennen synnytystä röntgen tutkimuksessa. Täten saadaan tarkka lukumäärä tulevista pennuista, mikä on ehkä jäänyt ultraääni tutkimuksessa vähän epäselväksi kun sikiöt ovat vielä aika pieniä. Näin ei tule yllätyksiä, tietää tarkalleen montako pentua pitää tulla ulos ja kuvasta voi myös päätellä pentujen kokoa. - Itsellänikin on yksi narttu, jonka syntyminen oli täysi yllätys sen kasvattajalle. Emoa ei ollut käytetty röntgenissä ja neljän pennun jälkeen kasvattaja arveli, että kaikki olivat jo syntyneet. Onneksi viides pentu syntyi aika nopeasti, eikä jäänyt jumiin synnytyskanavaan, jolloin se olisi ehkä menehtynyt.

Synnytyksestä ei ole erityisiä kuluja jos kaikki sujuu hyvin eli narttu synnyttää normaalisti. Jos jotakin menee vikaan, joudutaan ehkä turvautumaan eläinlääkäriin ja silloin tulee tietysti lisää kustannuksia. Jos joudutaan menemään keisarinleikkaukseen, voi palkkio olla useita satoja euroja, noin 500-800e. Lisäksi tulee mahdollisesti emolle määrätyt lääkkeet, yms.
Itse olen joutunut pyytämään joskus työstä virkavapaata, että olisin kotona hoitamassa synnytystä, ja siitähän tulee tietysti kuluja menetettyjen ansioiden muodossa.
Itse varaudun aina rutiinisti siihen, että mahdollisesti saatamme tarvita eläinlääkärin apua synnytyksessä. Meillä on luotto-eläinlääkäri, joka varmasti hallitsee synnytykseen liittyvät asiat, myös komplikaatiot, ja takuuvarmasti myös leikkauksen. Sovimme hänen kanssaaan, että hän on tavoitettavissa kun meillä H-hetki lähestyy, onneksi hän on tähän asti suostunut olemaan varalla. Tämä on kullanarvoinen tuki.
Tietysti tähän pitää varautua myös rahallisesti. Ja kannattaa varmistaa että eläinlääkäri tietää mitä tekee, olen valitettavan usein kuullut tarinoita esim keisarinleikkauksista, joissa osaamisessa on ollut puutteita ja asiat on menneet pieleen.

Kun pentujen ja emon varhainen yhteiselo sujuu hyvin, ei kasvuvaiheessa ole erityisiä menoja. Pentutarkastuksen tekeminen eläinlääkärillä on seuraava kuluerä, samoin mikrosirun laittaminen ja sitten Kennelliittoon rekisteröiminen.

Tässä en ole vielä maininnut normaaleja ruokinta ja hoitokuluja. Emo tarvitsee hyvälaatuista ja ravitsevaa ruokaa jo ennen astutusta. Jalostusnarttujen pitää olla hyvässä kunnossa - kuten tietysti kaikkien muidenkin koirien. Tiineyden lopulla ja pentujen imetyksen aikana emo tarvitsee erityisen ravitsevaa ruokaa. Myös pentujen ravitsemukselliset erityistarpeet pitää huomioida. Ja tietysti pentueella pitää olla lämmin, vedoton ja turvallinen paikka, jossa ne saavat rauhassa kehittyä.

Tähän en osaa laskea kasvattajan oman työn ja asiantuntemuksen hintaa. Monastihan kasvattaja on hankkinut tietonsa ja osaamisensa yrityksen ja erehdyksen kautta - voi olla menetyksiä, sekä pentujen että narttujen, paljon opiskelua, kokeilua ja muiden kokeneempien kasvattajien neuvojen saamista ja noudattamista. Joskus aloitteleva kasvattaja pyytää synnytykseen avuksi kokeneempaa kasvattajaa. Itse olen alkuvaiheessa näin tehnyt ja saanut apua ja hyviä neuvoja.
Minuakin on sittemmin pyydetty synnytysavuksi ja yleensä olen suostunutkin ellei ole työ- tai muuta estettä.
Itse olen pitänyt aina tärkeänä, että korvaan toiselle saamani avun ja ajankäytön, koska en halua käyttää ketään toista hyväkseni. Olen itsekin toivonut saavani pienen korvauksen siitä, että käytän aikaani ja osaamistani toisten hyväksi. Tätä eivät ihan kaikki ole ymmärtäneet, mutta käyn työssä eikä työpäivä onnistu jos olen valvonut yön. Tästäkään syystä en voi aina lupautua.
- Kerran lupauduin tuttavien koiran synnytykseen, heillä ei ollut siitä kokemusta ja eivät olleet valmistautuneet millään tavoin. Jouduin käyttämään omaa aikaani tuohon tilanteeseen kaikkiaan yli 20 tuntia, ajamaan kolme kertaa edestakaisin 30km heille, valvomaan yöllä ja jopa hoitamaan eläinlääkärin tilaamisen ja siellä leikattujen pentujen ensihoidon. Perhe ei kysynyt edes voisivatko korvata auton bensiinit. Silloin kyllä päreet paloi, täytyy myöntää.

Erään kokeneen kasvattajan toteaman mukaan siis rikastumaan ei kasvattamisessa todellakaan pääse. Joskus kulujen osuus voi olla niin suuri, että rahankäyttö pennuista jää oikeasti miinuksen puolelle.

Mutta rahahan ei tässä kasvatusharrastuksessa ole ollenkaan se tärkein asia, vaan se että aikaansaisi aina vain paremman laatuisia pentuja, jotka edustaisivat rotuaan rotumääritelmien mukaan ja tuottaisivat iloa ja onnea perheilleen. Ja ne tuottavat iloa ja onnea myös kasvattajalle, on aivan ihana seurata syntyneiden pentujen kasvamista ja kehitystä, ja opettaa niille koira-asioita. Ja jo kaiken suunnitteleminenkin on todella mielenkiintoista ja hauskaa...

Itse olen kunnianhimoinen kasvattaja-harrastaja sillä tavalla, että mietin todella hartaasti mikä uros-narttu yhdistelmä saattaisi tuottaa parhaimman mahdollisen laatuisia pentueita. Tietysti jokaisella kasvattajalla on joitakin omia mieltymyksiä minkälaatuisia ominaisuuksia ulkomuodossa ja luonteessa haluaisi korostaa.

Toivoisin aina, että voisin jättää aina omista pentueista itselleni kasvamaan upeita koirayksilöitä - mutta tavoite on unelmaa, kaikkia ei voi itselle jättää eikä sitä täydellistä koiraa kai ole vielä saatu aikaan... - Näin olen kuullut minua kokeneempienkin kasvattajien toteavan - eli tässä sitä riittää tavoitetta!!!!