Nyt, 10 viikon iässä, on pentujen kannalta tullut suuren muutoksen aika - toinen pennuista muutti toissapäivänä uuteen kotiin. Musta pentu Pepsi pääsi kahden 9- ja 11-v tytön kaveriksi Sipooseen, mukavaan perheeseen, ok-kotiin.
Tietysti Pepsin kannalta oli muutos suurin, kun sen koko elämänpiiri ja kaverit muuttuivat. Perheeltä tuli jo terveisiä, että kaikki on sujunut hyvin. Kun he hakivat pennun, kävimme perusteellisesti läpi pennun hoitoon ja kasvatukseen liittyviä asioita ja tapanani on antaa mukaan 30-sivuinen pentukirja, jossa on ohjeet kirjallisena, sekä kuvia pennusta ihan vastasyntyneestä lähtien.
Pepsi on varsin lupaava pentu ja olikin puhetta, että perheen vanhempi tytär ehkä alkaisi harrastaa Pepsin kanssa junior-handlerin puuhia!
Jaffa-pentu jäi kotiin ainakin toistaiseksi. Kun käytin pennut pentutarkastuksessa havaittiin, ettei Jaffan toinen kives ole laskeutunut. Pepsillä tuntui molemmat. Osittain tästä syystä en halua nyt etsiä Jaffalle kotia, enkä toisestakaan syystä - olen todella ihastunut tähän pentuun ja toivoisin hartaasti että voisin pitää sen itsellä ihan kokonaan. Katsotaan nyt miten se kehittyy ja jos pallit laskeutuu, millaiseksi intoilijaksi se osoittautuu narttujemme kanssa. Jotkut urokset ovat liian kiihkeitä eikä niitä voi pitää tyttöjen kanssa, jotkut ovat maltillisempia.
Jos kaikki menisi hyvin, haluaisin pitää pennun ja käydä sen kanssa näyttelyissä ja mahdollisesti käyttää sitä jalostuksessa. Emo Jaden ja isäkoira Luckyn yhteinen perimäaines olisi aika huippujuttu! Ja Jaffa on ainakin tässä vaiheessa lupaava pentu, on hyvä ryhti, suora selkälinja, hampaat 6+6, tomera luonne ja kaunis koiranalku...
Ja on aika ihmeellistä, miten joihinkin pentuihin ihan rakastuu. Kaikista pennuista kyllä tykkään, mutta joskus tulee sellainen pentu, joka hyppää suoraan sydämeen. Tämä Jaffa on sellainen, minun sydänkäpyseni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti