48. KASVATTAJAN KULUISTA

PENNUT KUVASSA 8-VIIKKOISINA.

Pentujen rekisteripaperit Kenneliitosta tulivat viime viikolla. Rekisteröinti on nykyään kätevää ja nopeaa, kun sen voi tehdä suoraan netin kautta. Myös pentujen isäkoiran omistajien pitää käydä Kennelliiton sivuilla hyväksymässä astumisilmoitus, ja mikrosirun laittanut eläinlääkäri käy laittamassa mikrosirujen tunnusnumerot. Sitten kasvattajan nimi- ym. tiedot hyväksytään ja rekisterimaksun suorittamisen jälkeen rekisteritodistukset tulevat postitse.

Rekisterimaksu on vain yksi kasvattajan maksamista kuluista.
Jo jalostusta suunnitellessa pitää narttua käyttää PEVISA-ohjelman mukaan polvitarkastuksessa ja yleensä myös tehdään silmätarkastus ja sydäntarkastus. Vain terveistä yksilöitä voi käyttää jalostuksessa, näin ehkäistään joidenkin perinnöllisten sairauksen leviäminen rodussa.
Uroksen omistajalle maksetaan astutuksesta hyppymaksu - ehkä tätä ennen on jouduttu käymään eläinlääkärillä esim. progesteronitestissä oikean ovulaatio ajankohdan määrittämiseksi, varsinkin jos astutetaan matkan päässä olevalla uroksella ettei tulisi hukkamatkaa. - Pentujen synnyttyä uroksen omistajalle tulee maksaa myös pentumaksu jokaisesta elävänä syntyneestä pennusta.

Monet kasvattajat käyttävät nykyään tiinettä narttua ultraääni tutkimuksessa 4-5viikkoa astutuksesta, jotta saadaan pian selville onko narttu tullut tiineeksi. Tämähän ei ole välttämätöntä, mutta mielestäni on hyvä varmistaa asia, jotta tietää ruokkia narttua asianmukaisesti - ja yleisesti ottaen muutenkin on kiva tietää miten onnistui.
Yleistä on myös se, että narttua käytetään vähän ennen synnytystä röntgen tutkimuksessa. Täten saadaan tarkka lukumäärä tulevista pennuista, mikä on ehkä jäänyt ultraääni tutkimuksessa vähän epäselväksi kun sikiöt ovat vielä aika pieniä. Näin ei tule yllätyksiä, tietää tarkalleen montako pentua pitää tulla ulos ja kuvasta voi myös päätellä pentujen kokoa. - Itsellänikin on yksi narttu, jonka syntyminen oli täysi yllätys sen kasvattajalle. Emoa ei ollut käytetty röntgenissä ja neljän pennun jälkeen kasvattaja arveli, että kaikki olivat jo syntyneet. Onneksi viides pentu syntyi aika nopeasti, eikä jäänyt jumiin synnytyskanavaan, jolloin se olisi ehkä menehtynyt.

Synnytyksestä ei ole erityisiä kuluja jos kaikki sujuu hyvin eli narttu synnyttää normaalisti. Jos jotakin menee vikaan, joudutaan ehkä turvautumaan eläinlääkäriin ja silloin tulee tietysti lisää kustannuksia. Jos joudutaan menemään keisarinleikkaukseen, voi palkkio olla useita satoja euroja, noin 500-800e. Lisäksi tulee mahdollisesti emolle määrätyt lääkkeet, yms.
Itse olen joutunut pyytämään joskus työstä virkavapaata, että olisin kotona hoitamassa synnytystä, ja siitähän tulee tietysti kuluja menetettyjen ansioiden muodossa.
Itse varaudun aina rutiinisti siihen, että mahdollisesti saatamme tarvita eläinlääkärin apua synnytyksessä. Meillä on luotto-eläinlääkäri, joka varmasti hallitsee synnytykseen liittyvät asiat, myös komplikaatiot, ja takuuvarmasti myös leikkauksen. Sovimme hänen kanssaaan, että hän on tavoitettavissa kun meillä H-hetki lähestyy, onneksi hän on tähän asti suostunut olemaan varalla. Tämä on kullanarvoinen tuki.
Tietysti tähän pitää varautua myös rahallisesti. Ja kannattaa varmistaa että eläinlääkäri tietää mitä tekee, olen valitettavan usein kuullut tarinoita esim keisarinleikkauksista, joissa osaamisessa on ollut puutteita ja asiat on menneet pieleen.

Kun pentujen ja emon varhainen yhteiselo sujuu hyvin, ei kasvuvaiheessa ole erityisiä menoja. Pentutarkastuksen tekeminen eläinlääkärillä on seuraava kuluerä, samoin mikrosirun laittaminen ja sitten Kennelliittoon rekisteröiminen.

Tässä en ole vielä maininnut normaaleja ruokinta ja hoitokuluja. Emo tarvitsee hyvälaatuista ja ravitsevaa ruokaa jo ennen astutusta. Jalostusnarttujen pitää olla hyvässä kunnossa - kuten tietysti kaikkien muidenkin koirien. Tiineyden lopulla ja pentujen imetyksen aikana emo tarvitsee erityisen ravitsevaa ruokaa. Myös pentujen ravitsemukselliset erityistarpeet pitää huomioida. Ja tietysti pentueella pitää olla lämmin, vedoton ja turvallinen paikka, jossa ne saavat rauhassa kehittyä.

Tähän en osaa laskea kasvattajan oman työn ja asiantuntemuksen hintaa. Monastihan kasvattaja on hankkinut tietonsa ja osaamisensa yrityksen ja erehdyksen kautta - voi olla menetyksiä, sekä pentujen että narttujen, paljon opiskelua, kokeilua ja muiden kokeneempien kasvattajien neuvojen saamista ja noudattamista. Joskus aloitteleva kasvattaja pyytää synnytykseen avuksi kokeneempaa kasvattajaa. Itse olen alkuvaiheessa näin tehnyt ja saanut apua ja hyviä neuvoja.
Minuakin on sittemmin pyydetty synnytysavuksi ja yleensä olen suostunutkin ellei ole työ- tai muuta estettä.
Itse olen pitänyt aina tärkeänä, että korvaan toiselle saamani avun ja ajankäytön, koska en halua käyttää ketään toista hyväkseni. Olen itsekin toivonut saavani pienen korvauksen siitä, että käytän aikaani ja osaamistani toisten hyväksi. Tätä eivät ihan kaikki ole ymmärtäneet, mutta käyn työssä eikä työpäivä onnistu jos olen valvonut yön. Tästäkään syystä en voi aina lupautua.
- Kerran lupauduin tuttavien koiran synnytykseen, heillä ei ollut siitä kokemusta ja eivät olleet valmistautuneet millään tavoin. Jouduin käyttämään omaa aikaani tuohon tilanteeseen kaikkiaan yli 20 tuntia, ajamaan kolme kertaa edestakaisin 30km heille, valvomaan yöllä ja jopa hoitamaan eläinlääkärin tilaamisen ja siellä leikattujen pentujen ensihoidon. Perhe ei kysynyt edes voisivatko korvata auton bensiinit. Silloin kyllä päreet paloi, täytyy myöntää.

Erään kokeneen kasvattajan toteaman mukaan siis rikastumaan ei kasvattamisessa todellakaan pääse. Joskus kulujen osuus voi olla niin suuri, että rahankäyttö pennuista jää oikeasti miinuksen puolelle.

Mutta rahahan ei tässä kasvatusharrastuksessa ole ollenkaan se tärkein asia, vaan se että aikaansaisi aina vain paremman laatuisia pentuja, jotka edustaisivat rotuaan rotumääritelmien mukaan ja tuottaisivat iloa ja onnea perheilleen. Ja ne tuottavat iloa ja onnea myös kasvattajalle, on aivan ihana seurata syntyneiden pentujen kasvamista ja kehitystä, ja opettaa niille koira-asioita. Ja jo kaiken suunnitteleminenkin on todella mielenkiintoista ja hauskaa...

Itse olen kunnianhimoinen kasvattaja-harrastaja sillä tavalla, että mietin todella hartaasti mikä uros-narttu yhdistelmä saattaisi tuottaa parhaimman mahdollisen laatuisia pentueita. Tietysti jokaisella kasvattajalla on joitakin omia mieltymyksiä minkälaatuisia ominaisuuksia ulkomuodossa ja luonteessa haluaisi korostaa.

Toivoisin aina, että voisin jättää aina omista pentueista itselleni kasvamaan upeita koirayksilöitä - mutta tavoite on unelmaa, kaikkia ei voi itselle jättää eikä sitä täydellistä koiraa kai ole vielä saatu aikaan... - Näin olen kuullut minua kokeneempienkin kasvattajien toteavan - eli tässä sitä riittää tavoitetta!!!!