Kuvassa Mandi hoitaa hartaasti Jaffa-pentua.
Pepsi-pennun lähdöstä alkaa olla kulunut kohta jo kaksi viikkoa. Jaffa ei paljoa ikävöinyt veljeään, ja sieltä sen uudesta kodista on tullut jo monia terveisiä, että hyvin menee. Pepsi on oma vilkas itsensä ja hauska ilopilleri.
Emo Jade kyllä selvästi etsi toista pentua silloin sen lähtöiltana ja vielä vähän seuraavanakin päivänä. Sitten Jaffa alkoi saada emon jakamattoman huomion ja hupaisaa on, että Jade antaa Jaffan vieläkin imeä silloin tällöin, Jaffa on siis jo 11-viikkoa!
Jaffa on nauttinut olostaan emonsa jakamattoman huomion kohteena. Se on saanut paljon huomiota muiltakin, etenkin Mandilta, jonka juoksusta on nyt kulunut 2kk ja sillä taitaa olla lievä valeraskaus, kun se hoitaa Jaffaa antaumuksella.
Olen tilannut Jaffalle jo rokotuksen, kun se tulee 12 viikkoa. Samana päivänä otamme myös Roosan mukaan eläinlääkärille, katsotaan miten hampaat edistyy. Roosan - lokakuussa syntyneen pentumme - kulmahampaat piti poistaa, kun uusia alkoi jo tulla eikä maitohampaat lähteneet, ei edes liikkuneet. Ne poistettiin kevyessä nukutuksessa. Tämähän on chihuille hyvin yleistä, kun on niin pienet leuat ja hampaat tiiviisti ja lujaa kiinni. Sain ne kulmahampaat pikku purkissa ja niissä oli todella pitkät juuret, ei olisi irronneet ilman apua.
Jaffa ja Roosa ovat tätänykyä tosi hyvät kaverit. Niillä on juuri sopivasti ikäeroa, vähän yli 2 kuukautta, Roosa on jo vähän isompi ja opettaa Jaffalle kaikenlaista. Ne leikkivät yhdessä, syövät vierekkäin ja nukkuvat yhdessä.
Muistan että meillä on aikaisemminkin ollut tällaisia iso-pentu - pieni-pentu yhdistelmiä, jotka on toimineet tosi hyvin. Bella ja Fiia olivat todella hyviä kavereita, Bella isompi, joka opetti Fiialle kesäleikkejä. Fiia oli nuori neito, kun Jade tuli meille ja nekin olivat todella hyviä kavereita. Fiia on kahden pentueensa jälkeen muuttanut ystäväni Raijan lemmikiksi, Bella ja Jade ovat yhä meillä ja saavat viettää rauhallisia eläkepäiviä.
Harmittelen ettei Bellan pennuista jäänyt meille yhtään. Se sai kahdet pennut, ensin kaksi poikaa ja tytön, Siirin. Olisin jättänyt Siirin kotiin, mutta se oli ainakin pentuna arka ja siksi en halunnut käyttää sitä jalostuksessa. Toinen pentue oli varsinainen superpentue, neljä pentua (yksi oli vielä lisää, mutta syntyi kuolleena) joista kolme oli poikaa ja yksi tyttö. Se tyttö, Roosa, jäikin meille, mutta alle vuoden iässä ymmärsin ettei siitäkään ole kasvatukseen, koska se jäi kovin pieneksi. Se pääsi sitten veljensä Herkuleksen kaveriksi, ne ovat todella hyvät kaverit ja onnelliset yhdessä. Yksi uros tästä pentueesta voitti juniori-iässä Vuoden juniorivoittaja-09 tittelin, mutta perheessä ei sittemmin ole paljoa ehditty sitä käytellä näyttelyissä. Toivottavasti he voivat sitä käyttää tulevaisuudessa.
Yksi juttu on vielä se, että meille on aina syntynyt enemmän poikapentuja kuin tyttöjä. Laskin kerran että yli kymmenessä pentueessa lähes 2/3 pennuista on ollut poikia ja 1/3 tyttöjä. Ja tytöissä on usein ollut jotakin pientä pulmaa, että en ole halunnut käyttää niitä jalostukseen.
Voisi varmaan sanoa, että meillä on jossakin määrin ollut huonoa tuuria. Kun katson joidenkin muiden kasvattajien pentueita, pistää joskus pieni kateuden piikki, kun joillakin on tullut niin hienoja narttuja omasta takaa. Mutta minkäs mahtaa. Oppia ikä kaikki - aina tämä kasvattaminen on hurjan mielenkiintoista ja koskaan ei tiedä mitä tulee - ei vaikka koiravanhemmat olisivat superhienoja, silti saattaa pennuista tulla tavallisten lemmikkikoirien tasoisia.
Mutta kunhan ne sitten ovat hyvänluonteisia, se on tärkeätä.
- Silti yhä odotan ja toivon, että joskus vielä saisimme omista pennuista kasvaneita tähtiä!
Mitähän Jaffasta kehittyy???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti