51. Avunpyytäjiä

Usein koira tarvitsee ihmisen apua synnytyksissä. Tässä Mandin pentu Roosa on juuri syntynyt (17.9.-10) ja kalvoja avataan pennun kuonon edestä.

Tällä viikolla sain sähköpostia chihun omistajilta, joita en yhtään tunne - heidän vuoden ikäinen(!!!) chihunarttunsa oli tullut vahingossa kantavaksi ja nyt kysyivät saisiko minulta synnytysapua.

Tämä tapaus oli taas niitä varsinaisia tietämättömyyden prototyyppejä, joita koiramaailmassa riittää. Tiedon puute on yleinen vaiva, eikä siinä auta muu kuin omaehtoinen halu ottaa selvää asioista - tai sitten kantapään kautta oppiminen raskaimman jälkeen. Tämä tarkoittaa käytännössä koiran kärsimyksiä, ehkä pentuja menehtyy, emokin voi kuolla... Joskus on kyse myös vastuuttomuudesta, ettei koiranomistaja yksikertaisesti välitä...Valitettavasti monet haluavat vain tehdä pennuilla rahaa eivätkä välitä miten hyvin tai huonosti koirat voivat.

Kysyjien emochihu on siis vähän yli vuoden ikäinen, eli vielä lähes pentu. Nartun juoksun aikana heillä oli ollut hoidossa 6kk ikäinen urospentu ja - yllätys yllätys - siinäpä olikin tullut astumistilanne. Uroksen kasvattaja oli sitten muka sanonut ettei siitä voi mitään tulla, kun koirat on niin nuoria. Viesti kuulosti vähän siltä kuin kyseessä olisi myös hyvin nuori koiranomistaja. - Onkohan hän itse aikanaan saanut ehkäisyvalistusta näin, että yhdynnästä ei voi tulla lapsia jos tyttö ja poika on hyvin nuoria...

Olen nyt vähän inhottava, mutta harmittaa tuon koiraemon puolesta. Ihmiset joilla ei ole aavistustakaan mitä tilanteesta seuraa, antavat koiralleen käydä noin, ja toivoa sopii että kaikki vaan menisi hyvin. Koirahan se on joka siinä kärsii, jos tulee vaikeuksia.
Vaikka tämä väki on suuresti avun tarpeessa, en aio siihen ryhtyä, koska se on sitten pohjaton suo. Neuvoin muita paikkoja, joista saa apua.
Neuvoin myös että chihuja ei rekisteröidä jos ei ole polvitarkastuksia tehty ennen astutusta, ja taisin pitää pienen saarnankin koirien vastuullisesta hoidosta.

Neuvoin siis heille, että eläinlääkäriltä saa apua. He valittivat että kun eläinlääkärit on Suomessa niin kalliita. Jaaha, että joku kasvattaja sitten tulisi tuntemattomien ihmisten luokse ja käyttäisi omaa aikaansa ja vaivannäköään ihan tuosta vaan. -- Silloin kyllä olisin pulassa, kaikki olisivat ennen pitkää kimpussa pyytämässä sitä ja tätä.

En tarkoita etten haluaisi auttaa - päinvastoin, koira-asioissa olen hyvin auttavainen ja hellämielinen, olen valmis jopa taistelemaan eläinten puolesta jos niitä jotenkin kohdellaan huonosti.
Mutta rajansa kaikella, mihin on mahdollista ryhtyä.

Jokunen aika sitten minua pyydettiin auttamaan koiran synnytyksessä. En ollut mitenkään osallisena asiassa, narttu ei ollut minun kasvatti eikä minun uros ollut isänä. Omistaja oli tuttava, jota olin tavannut koiranäyttelyissä.
Olin itse kasvattajataipaleen alussa saanut apua kokeneemmilta kasvattajilta monissa asioissa. Jos joku näki vaivaa ja käytti aikaansa minun hyväkseni, halusin aina korvata hänen vaivannäkönsä. En halunnut käyttää ketään hyväkseni.
Tätä ajattelin, ja vastasin että voin kyllä tulla apuun, mutta toivoisin pientä korvausta vaivannäöstä - jos on päiväsaika, vähemmän, jos olisi yö, pikkuisen lisää koska yövalvominen on minulle vaikeaa.
Tästäkös kysyjä herpaantui. Että oikein pyydetään palkkiota!!!

Lähti liikkeelle typerä huhumylly, että muka kuvittelen olevani niin hyvä synnytysapu, että veloitan siitä peräti rahaa. Joku oikein kommentoi ettei Suomessa kukaan ole niin hyvä avustaja, että voisi ottaa siitä rahaa.
Ja tahraantuneen maineen lisäksi nyt sitten vissiin ollaan vihamiehiä, kyseinen henkilö pisti ns. välit poikki. - Meitä on moneksi, jotkut ovat herkästi mollaamassa toisia ja ajattelevat vain omaa etuaan. Mulle kaikki, sulle ei mitään.

Voi mitä typeryyttä. Onko jokainen, joka on itselleen hankkinut vuosien mittaan työllä ja vaivalla jotakin osaamista, onko hän velvollinen jakamaan sitä ilmaiseksi kenelle tahansa, joka vaan sattuu kysymään? Onko velvollisuus mennä kaikkialle minne satutaan pyytämään, riippumatta mikä tilanne on omassa elämässä?
Kuvitellaanpa, että joku on supermainio harrastajakokki. Tuttava järjestää juhlat ja pyytää häntä tulemaan kokkaamaan juhliin. Kun hän haluaisi pientä korvausta vaivannäöstä ja ajankäytöstä, juhlanjärjestäjä suuttuu ja haukkuu pystyyn eikä maksa mitään - miltä kuulostaa?

Ja ystäviä tottakai mielellään auttaakin aina kun voi. Yleinen periaate monilla kasvattajilla lieneekin, että jos synnyttävä emo on esim. oma kasvatti, tai pentujen isä on oma uros, niin silloin kyllä mielellään autetaan.

Mutta että kaikkia, ihan vieraitakin ihmisiä... ja että pitäisi vielä itse maksaa paikalle menosta esim. omat ajokulut nykyisillä bensahinnoilla, käyttää omaa vapaa-aikaansa (olen työssä käyvä ihminen) ja nähdä vaivaa tuntemattomien hyväksi.... Synnytyksissä kun voi kulua aikaa tuntikausia, kymmenenkin tuntia...

Auta meitä -
me ei tehdä mitään

Vielä kerron, kuinka muutama vuosi sitten olin luvannut auttaa tällaisia itselleni vieraita ihmisiä, tuttavia, heidän koiransa synnytyksessä. En ymmärtänyt puhua ajankäytöstä ja vaivannäöstä etukäteen.
Kävi niin, että jouduin autolla käymään heillä kolme eri kertaa, ennen synnytystä arvioimassa nartun mahaa, synnytyksen aikana ja synnytyksen jälkeen. He asuvat noin puolentunnin ajomatkan päässä, matkaa noin 40km.
Käytin omaa aikaani (olin silloinkin työssä käyvä ihminen) heidän hyväkseen kaikkiaan parikymmentä tuntia myös yöllä, jouduin vieläpä järjestämään synnytystilanteessa kaikki eläinlääkärille menot, yms. - He olivat viime hetkeen asti työssä, emo oli jo synnyttämässä kun emäntä tuli kotiin, eivät olleet valmistautuneet mitenkään, ei edes päivystävää eläinlääkärilä ollut tiedossa.
Yöllä jouduimme lähtemään eläinlääkäriin kun emolle tuli polttoheikkous - tällöinhän pennut on vaarassa menehtyä eikä emokaan ihan turvassa ole. Eläinlääkärillä jouduin vieläpä ensihoitamaan keisarinleikkausessa syntyneet pennut, omistajat istuivat tyytyväisinä kädet tumppuina ja hymyilivät - kiva kun kaikki sujuu näin hyvin. Tilanne oli vaarallinen sekä emolle että pennuille, jos minä en olisi puhelimessa tiukkaan vaatimalla vaatinut eläinlääkäriin pääsyä yöllä (jouduin soittamaan kolmeen eri paikkaan ennenkuin koira pääsi lääkäriin), olisi ainakin pennut menehtyneet. - Sitten sain vain hymyilevät kiitokset, kiva kiva juttu kun autoit! Pääsin kotiin yöllä 5 aikaan, enkä pystynyt menemään aamulla töihin kun tuli kova päänsärky.

Täytyy myöntää, että tuossa kohtaa paloi päreet.
Siitä lähtien olen kysyjille kertonut, että on kohtuullista, että saan pienen korvauksen vaivannäöstä ja ajankäytöstä . Ystävät ovat asia erikseen, heitä autan aina ilman muuta jos kysytään, samoin jos on kyse omistaa kasvateista.

Enkä pidä itseäni edes itsekkäänä ihmisenä. En vain suostu hyväksikäytetyksi.

TOISEN KASVATTAJAN KOMMENTTI
Muutaman päivän kuluttua sain palautetta edellä olevasta kirjoituksestani.

Kasvattaja toiselta puolen maata kirjoitti, että "sulla hyvä kirjoitus blogissa ja on jo korkea aika, että joku sanoo tuon ääneen".
Hän totesi olevansa ihan samaa mieltä ihmisten röyhkeydestä. Tästä syystä hän ei myöskään lähde mielellään auttamaan vieraita synnytyksissä, koska mitäs sitten jos jotakin menee pieleen - sitten sitä onkin ihan kauhea ihminen jos on "tappanut pennut" , kun tietämättömät ei edes ymmärrä mikä synnytyksessä meni pieleen.
Hän sanoi, että ihmisillä on sellainen kumma käsitys, että auttaminen tarkoittaa samaa kuin "puolesta tekeminen".
Synnytyksessä auttaminen muka tarkoittaa sitä, että menet paikalle omat tarvikkeet mukana, hoidat itse koko pitkän synnytyksen, ehkä jopa elvytät pennut. Ne jotka on pyytäneet auttamaan seisoo vieressä tumput suorana eikä tee mitään.
Hän sanoi vielä, että miten sitä muka oppii synnytyksestä, jos ei tee mitään. Seuraavalla kerralla sitten ollaan taas pyytämässä apua, eli tuletko hoitamaan mun koiran synnytyksen.
Eihän se, että tarvitsee apua, tarkoita ettei mitään tehdä itse. Hän sanoo, että tarvikkeet pitää olla valmiina, päivystävän eläinlääkärin numero valmiina ja tilillä rahaa - ja edes joku kirja koiran synnytyksestä luettuna.
Hän sanoi vielä, että auttamaan tullut todella ansaitsee luksuskahvit ja/tai ruuat siinä pentujen syntymää odotellessa!

En voi muuta kuin kiittää sinua, Kasvattaja-kaveri, mielipiteestäsi.

Tämä keskustelu on muuten minulla tallennettuna, jos joku keksisi väittää, että olen keksinyt palautteen.