55. Kiireellä lääkäriin

Kuvassa vastasyntyneet pennut.

Olin keskiviikkona tutun luona auttamassa chihusynnytyksessä, ja siinä tuli tosi tiukka paikka. Ajoin aamulla Hyvinkäälle (asun Helsingissä), Jasulla oli siellä Fannyn synnytys jo käynnissä. Fanny on aika pienikokoinen narttu ja röntgenissä oli näkynyt masussa kaksi sikiötä. Tiineysvuorokausiakin oli jo 60. eli pennuilla oli ollut hyvää aika kasvaa kokoa.
Kun pääsin perille, oli sikiöpussi jo näkyvissä. Sisällä näkyi nestettä. Narttu ponnisteli aika lyhyin välein. Ei kulunut kuin puolisen tuntia kun sikiöpussin sisällä alkoi näkyä kaksi jalkaa.
Apua - ajattelin, tulee jalat edellä, ja mitkä jalat, ne oli tosi ison näköiset. Jotenkin tuli heti semmoinen tunne, että tuo ei kyllä mahdu tuolta tulemaan ulos, sen verran isot tassut sieltä näkyi. Narttu kääntyi selälleen ja ponnisteli, ponnisteli. Jalat eivät tulleet yhtään enempää ulospäin. Nartun maha oli kummasti kuprulla, toinen pentu oli varmaan kääntynyt jo poikittain, tms.

Jasu kertoi, että narttu oli ponnistellut jo yli 2 tuntia, ja aloin ehdotella että kyllä pitäisi varmaan lähteä lääkäriin. Hän soitti ensin Hyvinkään eläinlääkärille, mutta siellä suhtauduttiin jotenkin yliolkaisesti ja ajatkin oli täynnä. Ehdotin että lähdetään Helsinkiin Eläinklinikka Herttaan, koska siellä osataan varmasti hoitaa keisarinleikkaus - siellä on leikkauksessa yleensä läsnä kaksi eläinlääkäriä. Toinen hoitaa emoa, toinen vastaanottaa ja hoitaa pennut. Olen vuosien mittaan itse joutunut monta kertaa turvautumaan heidän apuunsa ja tiesin, että siellä koira on huippuosaajien käsissä.
Soitin Herttaan ja sovittin, että lähdemme tulemaan. Matkaa Hyvinkäältä Itä-Helsinkiin oli noin 60km. Jasu meni emon kanssa autoon takapenkille, viime hetkessä haettiin vielä apuvälineitä, mm sakset, jos pentu sattuisi syntymään jo matkalla.

Läksin ajamaan ja pistin kyllä menoksi melkein nasta laudassa. Onneksi oli vähän liikennettä. Olin hyvin huolissani siitä tulossa olevasta pennusta - olin viimeksi talvella ollut mukana synnytyksessä, jossa pentu joutui olemaan liian kauan synnytyskanavassa ja menehtyi. Siinä voi tulla äkkiä hapenpuute jos kudokset painavat napanuoraa eikä veri pääse kunnolla kiertämään.
Vähän kävi mielessä, että jos poliisit pysäyttäisivät, antavatko he kiireen anteeksi kun näyttäisin takapenkillä olevaa synnyttävää narttua ... On aika piinallista koittaa ajaa kieli keskellä suuta, ei liian nopeasti, mutta joutua pitää... Lähempänä Helsinkiä oli mukauduttava kehätien hitaampaan liikenteeseen.
Tietenkään pentu ei syntynyt matkan aikana, jalat ei liikahtaneet mihinkään, eteen eikä taakse. Pentu oli jumissa. Onneksi sen jalat vähän välillä heiluivat, että se sentään oli vielä hengissä. En muistanut katsoa kellosta aikaa mikä matkaan meni, mutta pitkään se ei kestänyt.
Hertassa narttu pääsi heti tutkittavaksi. Eläinlääkäri koitti aluksi saisiko autettua pentua ulospäin vetämällä, mutta se ei liikahtanutkaan. Leikkauspäätös piti tehdä heti.
Äkkiä ovella seisoi klinikan kokenut eläinlääkäri Anne Lipiäinen, joka oli juuri tullut työmaalle. Hän hymyili ja kysyi "leikkaanko minä?" - Minä henkäisin, " -Voi, leikkaa"... Anne on erittäin kokenut kirurgi, eikä koira olisi voinut päästä parempiin käsiin. Ensimmäinen eläinlääkäri pääsi jatkamaan muita töitään.
Sitten paikalle tuli vielä Hanna, eläinlääkäri. Narttu rauhoitettiin ja vietiin kiireesti leikkaussaliin. Me jäimme odottelemaan ja jännäämään mitä kuuluisi.
Ensimmäinen eläinlääkäri oli sanonut suoraan, että on paljon mahdollista että syntymässä oleva pentu on jo kuollut...

Kohta alkoi kuulua pientä pennun syntymäitkua ... ja meille tuotiin toinen pentu, joka oli ruskea poika. Se oli aika virkeä ja sain sen hierottavaksi. Ei ehditty mitään sanoa, kun alkoi kuulua myös toinen syntymäkiljahdus, toinenkin pentu oli elossa!!!! Sekin tuotiin meille pian, valkoinen tyttöpentu, se joka oli ollut jumissa!!! Sekin oli aika pirteä, vähän haukkoi henkeä, mutta kun sitä hierotiin ja vähän läpsyteltiin, sekin sai aloittaa elämänsä virkeänä ja kiljuvana!!!
Ja iso se oli - vaaka näytti 150grammaa, ja pää oli tosi leveä. Eläinlääkäri kertoi, että hänen oli ollut vaikea saada sitä irti kanavasta, että se oli ollut jotenkin kiertyneenä vaikeaan asentoon. Toinenkin ruskea pentu oli iso, se painoi 137g. Ei se valkea olisi mitenkään mahtunut syntymään, ehkä ei ruskeakaan. Ja valkean takatassut olivat ISOT, kuten oli näyttänyt jo siellä sikiöpussin sisällä.

Pennut ovat kauniita, etenkin ihastelimme tyttöpennun leveätä päätä ja valkeaa väriä. Kuononpäässä ja silmissä oli pieni häivähdys tummaa, että voisi olettaa sille tulevan hyvä pigmentti valkeasta väristä huolimatta. Kaunis on toinenkin pentu.

Kyllä Jasu oli onnellinen! Samaa voin sanoa itsestäni, oli ollut oikea ratkaisu lähteä kiireesti klinikalle.

Pennut ovat nyt parin päivän ikäiset ja kaikki on siellä hyvin. Emolta alkoi tulla maitoa aika pian ja se hoitaa pieniä hyvin.

Sanoin Jasulle, että minä olen sitten tuon pienen tytön kummitäti!!!