135. Jännitys tiivistyy

Mandilla on nyt meneillään 52. tiineysvuorokausi - tai sitten se on 54.

Kun Mandin progesteronitestissä ennen astutusta oli hormoniarvot jo yllättävän korkealla kehoitettiin klinikalla astuttamaan kiireesti heti sinä päivänä, ovulaatio oli ollut jo pari päivää aikaisemmin. Ja neuvottiin laskemaan tiineysaika synnytykseen niin, että aloittaa laskennan paria päivää ennen astutusta...
Tätä oli vähän vaikea ymmärtää, mutta järkevä tuttu eläinlääkäri selitti järkeenkäyvästi, että tiineyden kesto lasketaan näin munasolun iästä. Mandilla ne siis oletettavasti olivat irronneet paria päivää aikaisemmin ennen astutusta ja lilluivat jo valmiina kohdun uumenissa odottamassa pieniä siemeniä tulevaksi.

Eli kai se nyt pitää laskea, että onkin menossa 54. vuorokausi.

Kaikki muu on mennyt hyvin tähän asti, paitsi se pieni tumma limavuoto viime viikolla. Uudestaan sellaista ei ole näkynyt ja hartaasti toivotaan ettei näkyisikään. Ensi viikon tiistaina olisi 58.vrk tämän laskennan mukaan, kun nyt on perjantai - on siis vielä useita päiviä odotuksen aikaa.
Tämä on hyvin stressaavaa, etenkin kun tuo pieni limavuoto antoi aihetta huoleen. Onneksi emo on syönyt hyvin ja vointi on muutenkin virkeä ja valpas ja ruumiinlämpö on normaali.

Viisi vuotta takaperin 2007 meillä oli vähän samanlainen tilanne Bellan kanssa. Silloin se tosin oli paljon pahempi.
Bella tuli viikkoa ennen synnytystä kauhean väsyneeksi eikä ruoka maistunut. Siltä tuli tummaa limaista vuotoa - sitä oli silloin enemmän kuin nyt Mandilla. Eläinlääkärillä otettiin kokeita, tulehdusarvot oli voimakkaasti koholla. Aloitettiin antibioottikuuri, koska oli ilmeistä että kohdussa oli tulehdus. Oletus oli että joku sikiöistä oli kuolleena ja aiheutti tulehduksen.
Lääkityksellä saatiin Bellan tiineys jatkumaan loppuun asti ja kun synnytyksen oireet alkoivat, oltiin jo etukäteen sovittu että tehdään keisarinleikkaus, että saadaan elävät pennut steriilisti ulos eikä tulehdus tartu niihin.
Näin sitten myös tapahtui, saimme neljä ihanaa tasakokoista ja kaunista pentua, 1 tyttö ja 3 poikaa.

Bellan vastasyntyneet, juuri keisarinleikkauksen avulla maailmaan tulleet 4 pentua

Bellalla ei voitu sen jälkeen teettää enää pentuja vaikka se oli nuori, koska kohtu oli pahasti vaurioitunut tulehduksessa. Harmillista; kookas kaunis ja hyväsukuinen narttu, joka hoiti pentunsa mallikelpoisesti...
Bella asuu yhä luonamme, se on nykyään lauman itseoikeutettu johtohahmo, joka on ansainnut rauhalliset eläkepäivänsä. Yksi sen kauniin pentueen uroksista tuli vuoden iässä Suomen Juniorivoittajaksi.

134. Hevosen ruokahalu ja valaan maha

Mandi on voinut todella hyvin ja syö aina vain enemmän. Olen vähitellen lisännyt sen ruoka-annoksia niin, että nyt se saa jo neljä-viisi kertaa päivässä ruokaa kunnon annoksen.
Usein se on ison kupillisen syötyään pyytänyt lisää, ja olen antanut sen syödä. Kun olen istunut illalla tv:n ääressä on se mennyt ovelle vähän keittiön suuntaan ja tuijottanut kiinteästi, että "anna lisää ruokaa heti".

Muistan kun eräs pitkään toiminut kasvattaja sanoi kasvatukseni alkuvaiheessa minulle, että varo ettet syötä odottavaa emoa liikaa ettei pennut kasva liian suuriksi. - Tätä olen vuosien mittaan kyllä ihmetellyt, kun minusta emolle pitää antaa kunnolla ruokaa etteivät pennut ota tarvitsemaansa ravintoa emonsa elimistöstä. Emolla voi hyvinkin olla vähän vararavintoa nahkan alla, kun se alkaa imettää pentuja se tarvitsee paljon energiaa.

Mandi söi tiineyden alkuvaiheen ajan Royal Caninin HT 42d-nimistä emoruokaa. Ostin sitä 17 kilon säkin ja jaoimme sen muutaman muun kasvattajan kanssa. Eihän yksi chihuahua kovin paljoa tuollaiseen säkkiin saa lovea , vaikka olisi kuinka hyvä syömään.
Nyt viime viikolla, kun 42 tiineysvuorokautta tuli täyteen, siirryin vähitellen antamaan sille RC Starteria. Se on ravitsevampaa ja erityisen helposti imeytyvää, niin että emon puristuksissa oleva suolisto pystyy paremmin käyttämään ravinnon hyödyksi.

Tässä äsken ehti olla jo säikähdyksen paikka, kun eilen huomasin Mandin peräpäässä tumman limaklimpin. Olimme ulkona ja toin sen heti sisälle suihkuun. Klimppi ei ollut verinen, vaan tumma ja limainen ja aivankuin jotakin kudosta olisi ollut siinä palasina. Tutkin palaset tarkkaan ja näin muutamia pienenpieniä karvojakin klimpin pinnalla. Se ei siis ollut mitenkään sikiön näköinen, vaan ihan pehmeä, epämääräinen ja limainen, noin peukalon päähän kokoinen.

Säikähdin tietysti että tuleeko Mandille keskenmeno. Muutama viikko takaperin sattui yhdelle tutulle kasvattajalle ikävä tapaus, kun emo sai keskenmenon ja kaiken lisäksi kuoli kohtutulehdukseen. Hirveän surullinen tapaus.

Tänään heti kävimme tutulla eläinlääkärillä tutkimuksissa. Hän katsoi ultralla Mandin mahan ja ainakin neljä pientä iloisesti sykkivää sydäntä sieltä löytyi. Lisäksi hän sanoi, että Mandi on niin hyvinvoivan näköinen ja kun ruokakin maistuu hyvin, on kaikki varmaan ihan kunnossa. Tietysti tarkkailemme tiiviisti tuleeko mitään muuta esille.

Mandista otettiin samalla tiineysröntgen (ei tarvitse viedä sitä heti uudestaan lääkäriin stressaamaan) ja mahassa näkyi ainakin neljä pientä pallopäätä. Joissakin kohdissa oli niin epäselvää, että ei oikein selvästi näe olisiko jossakin vielä viideskin....

Toivotaan hartaasti, että kaikki menisi loppuun asti hyvin!!! Nyt on peukut ja varpaatkin pystyssä.

133. Bella sairastaa

Kahdeksan vuoden ikäinen Bella alkoi yskiä. Sillä oli muutamana päivänä pientä köhimistä, mutta sitten se alkoi kröhiä kuin hevonen - todella tuli mieleen sanonta hevosyskä.
Lääkärissä otettiin verikokeita ja tehtiin kliininen tutkimus; tulehdusarvot oli reilusti koholla, lisäksi sen sydänkuuntelussa huomattiin, että keväällä vielä aivan pieni sivuääni oli voimistunut.
Kurkku oli tulehtuneen näköinen ja siihen se sai tuhdin antibioottikuurin. Kennelyskää se ei ollut - Bella on rokotettu alkukesällä - vaan kyseessä oli angiina. Se on koirilla aika harvinainen ja toivotaan ettei se vain nyt ole tarttunut muihin koiriin. Ainakaan muilla ei ole ollut tuollaisia oireita.
Sydämen vajaatoimintaan nyt sitten määrättiin vakituinen lääkitys. Se ei ole uutta, myös Bellan täti-koira Lilli, 11-v.(kuvassa takana) käyttää samaa sydänlääkettä. Nyt vaan sitten annetaan molemmille pikku tablettisiru aamuisin. Pettämätön konsti saada koira syömään lääkkeitä on piilottaa murut maksamakkaraan. Aina menee, koira saa olla todella kipeä jos maksamakkara ei kelpaa.

Bellan isä Ahvenanmaalla

Bella on minulle hyvin rakas, se oli meidän toisen pentueemme toinen pentu, Pipsan toisesta pesueesta 8 vuoden takaa. Pentujen isä oli Misty Meadows Speed Unlimited, jota kävimme Pipsan kanssa tapaamassa Ahvenanmaalla.
Lentokoneella matkattiin ja oltiin ensin kylässä Speedyn omistajan mukavassa talossa ja toinen yö vietettiin Maarianhaminassa hotellissa.
Se oli tosi mukava matka, oli kesäaika ja oli ihana katsella Ahvenanmaata. Isäntäväki ajelutti autolla saarella katselemassa nähtävyyksiä ja minä harjoittelin ruotsin puhumista. Tosin siinä kävi niin, että puhuimme enimmäkseen englantia, kun minä kyllä sujuvasti ymmärsin kuultua ruotsia, mutta en rohjennut sitä puhua - eikä isäntäväki osannut montakaan sanaa suomenkieltä, niin suomalaisia kuin ovatkin. Hyvin tultiin toimeen.

Kuvassa Ahvenanmaan tuliaiset, Bella (vas) ja Roope parivuotiaina

Tuolloin ihmettelin vähän itsekin, mikä minut sai lähtemään niin kauas urosta tapaamaan. Olisihan niitä ollut manner-Suomessakin. Mutta tuo ehdottomuuteni on osoittautunut jälkikäteenkin ominaisuudekseni, en vain aikaisemmin ollut siitä niin tietoinen.
Juuri tuon tietyn uroksen halusin sille nartulle, ja hyvinhän siinä kävikin. Jälkeenpäinkin olen toiminut samalla tavoin; hankin tietoa uroksista ja niiden suvuista, sitten haluan itse nähdä uroksen ennen lopullista astutuspäätöstä. Silloin vielä kyselin mitä mieltä muut olivat ideastani, mutta olen pikkuhiljaa alkanut luottaa tietojen lisäksi intuitiooni.

Jokin kunnianhimoon rinnastettava piirre se varmaan on. Halu aikaansaada mahdollisimman hyviä koiria, mahdollisimman hyviä rotunsa edustajia, vaikka joutuisi näkemään vaivaa.

Ei voi muuta sanoa kasvattamisesta kuin nöyrästi todeta, että ensimmäiset kymmenen vuotta ovat olleet antoisia oppivuosia, nyt alkaa ehkä vähän ymmärtää mistä tässä on kysymys.
Se on se "täydellisen koiran etsintä" - mahdoton unelma, mutta hauska on pyrkiä sitä kohti.

132. Massua pukkaa

Oh, ei voi kuin ihmetellä taas ajan kulumista ... Juuri astutettiin Mandi ja yhtäkkiä onkin kuukausi kulunut ja käyty ultrassa ynnä muuta...

Viime torstaina ( nyt on tiistai ) kävin Mandin kanssa ultrassa ja kyllähän siellä kuvassa näkyi pieniä sikiöpyörylöitä. Eläinlääkäri arvioi, että voisi olla 4-5 sikiötä, mutta vaikea niitä oli laskea. Pääasia että pieniä on tulossa.

Olin kyllä jo huomannut sen masun pönäköityvän jo ennen kuvassa käyntiä. Aikaisemmissa tiineyksissä sen masu on alkanut kasvaa vasta ihan parilla viimeisellä viikolla, joten arvasin että voi olla enempikin pentuja kehittymässä.

Nyt hartaasti toivomme, että kaikki menisi hyvin loppuun asti...

Ruokahalua Mandilla on ensiluokkaisesti, söisi varmaan vaikka koko ajan. Olen antanut sille taas RC: HT 42d:tä, jota se sai viime vuonnakin. Ostin taas ison 17kg säkin ja jaettiin se muutamien muiden kasvattajien kanssa.

Kun Mandi söisi vaikka hevosen, yritin vähän jujuttaa sitä ettei sillä olisi nälkä, mutta ettei se myöskään lihoisi suotta. Keitin porkkanaa pehmeäksi ja muhensin sitä nappuloiden sekaan. Monta päivää se ahmi tätä uutta herkkua innolla, mutta nyt se joko kyllästyi tai lakkasi tykkäämästä. Nappulat häviää ja porkkanat jää kuppiin. Mutta ihminen on ovela: keksin sekoittaa hieman lihasäilykettä porkkanoihin, niin johan alkoi taas maistua. Tietenkin annetaan sille tarpeeksi ruokaa, pennuthan kehittyvät juuri nyt kovaa vauhtia.

Kuvassa Mandin masun ultraäänikuva, pyöreä tumma rinkula on sikiöpussi.

Maddella karvanvaihto

Maddekin täytti jo 16 viikkoa ja sai toisen rokotuksen. Sen kanssa on käyty monissa paikoissa ja tavattu muita, vieraitakin koiria. Vähän oli koiravierailulla takapakkia, kun pari nuorta yli-innokasta urosta tykkäsi Maddesta liikaa ja se säikähti niiden lähentelyjä. Yritämme jatkaa harjoituksia ja saada korvaavia hyvä kokemuksia.

Madden karvatilanne on hassu; sen pentukarvat vaihtuu ja alta kasvaa kauniin väristä, punaruskeaa turkkia. Karvanvaihto ei tapahdu tasaisesti, vaan pentukarva töröttää osassa sen pikku vartaloa kuin se olisi kynitty ja kesken jätetty. Hassu pikku irokeesi. Se painaa tätänykyä jo lähelle 1400g ja jalat ja muu kroppa on alkanut kasvaa - ja ruoka maistuu. Madde ja Mandi saavat iltamyöhälläkin vielä pienet annokset ylimääräistä ruokaa.