Mandi on voinut todella hyvin ja syö aina vain enemmän. Olen vähitellen lisännyt sen ruoka-annoksia niin, että nyt se saa jo neljä-viisi kertaa päivässä ruokaa kunnon annoksen.
Usein se on ison kupillisen syötyään pyytänyt lisää, ja olen antanut sen syödä. Kun olen istunut illalla tv:n ääressä on se mennyt ovelle vähän keittiön suuntaan ja tuijottanut kiinteästi, että "anna lisää ruokaa heti".
Muistan kun eräs pitkään toiminut kasvattaja sanoi kasvatukseni alkuvaiheessa minulle, että varo ettet syötä odottavaa emoa liikaa ettei pennut kasva liian suuriksi. - Tätä olen vuosien mittaan kyllä ihmetellyt, kun minusta emolle pitää antaa kunnolla ruokaa etteivät pennut ota tarvitsemaansa ravintoa emonsa elimistöstä. Emolla voi hyvinkin olla vähän vararavintoa nahkan alla, kun se alkaa imettää pentuja se tarvitsee paljon energiaa.
Mandi söi tiineyden alkuvaiheen ajan Royal Caninin HT 42d-nimistä emoruokaa. Ostin sitä 17 kilon säkin ja jaoimme sen muutaman muun kasvattajan kanssa. Eihän yksi chihuahua kovin paljoa tuollaiseen säkkiin saa lovea , vaikka olisi kuinka hyvä syömään.
Nyt viime viikolla, kun 42 tiineysvuorokautta tuli täyteen, siirryin vähitellen antamaan sille RC Starteria. Se on ravitsevampaa ja erityisen helposti imeytyvää, niin että emon puristuksissa oleva suolisto pystyy paremmin käyttämään ravinnon hyödyksi.
Tässä äsken ehti olla jo säikähdyksen paikka, kun eilen huomasin Mandin peräpäässä tumman limaklimpin. Olimme ulkona ja toin sen heti sisälle suihkuun. Klimppi ei ollut verinen, vaan tumma ja limainen ja aivankuin jotakin kudosta olisi ollut siinä palasina. Tutkin palaset tarkkaan ja näin muutamia pienenpieniä karvojakin klimpin pinnalla. Se ei siis ollut mitenkään sikiön näköinen, vaan ihan pehmeä, epämääräinen ja limainen, noin peukalon päähän kokoinen.
Säikähdin tietysti että tuleeko Mandille keskenmeno. Muutama viikko takaperin sattui yhdelle tutulle kasvattajalle ikävä tapaus, kun emo sai keskenmenon ja kaiken lisäksi kuoli kohtutulehdukseen. Hirveän surullinen tapaus.
Tänään heti kävimme tutulla eläinlääkärillä tutkimuksissa. Hän katsoi ultralla Mandin mahan ja ainakin neljä pientä iloisesti sykkivää sydäntä sieltä löytyi. Lisäksi hän sanoi, että Mandi on niin hyvinvoivan näköinen ja kun ruokakin maistuu hyvin, on kaikki varmaan ihan kunnossa. Tietysti tarkkailemme tiiviisti tuleeko mitään muuta esille.
Mandista otettiin samalla tiineysröntgen (ei tarvitse viedä sitä heti uudestaan lääkäriin stressaamaan) ja mahassa näkyi ainakin neljä pientä pallopäätä. Joissakin kohdissa oli niin epäselvää, että ei oikein selvästi näe olisiko jossakin vielä viideskin....
Toivotaan hartaasti, että kaikki menisi loppuun asti hyvin!!! Nyt on peukut ja varpaatkin pystyssä.
Lapsena paras kaverini oli Vahti-koira, ryömin usein sen kaveriksi koirankoppiin ja kuvittelin itsekin olevani koira. Aikuisena minulla on aina ollut koirakaveri, terveiset vaan sinne koirien taivaaseen. Tätänykyä meillä on 7 koiraa, harrastan tämän, maailman pienimmän koirarodun kasvatusta, näyttelyissä käyminen kuuluu kasvatustoimintaan. Blogissa kerron sattumuksista ja mietteistä. Kotisivut: www.chi-keijupuisto.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti