142. Painiharjoituksia ja pyllähtelyä

Kyllä on antoisaa seurata pienten pentujen kehitystä. Juuri äsken ne olivat pieniä imeväisiä, nyt pentuhuoneesta kuuluu jo pikku jalkojen töminää ja muksahtelua ja pientä murinaa. Välillä tietysti imulopsotusta, kun pennut vielä imevät emoa ja sitten taas tuhinaa, kun ne pyllähtävät nukkumaan.
Ylihuomenna ne täyttävät jo 5 viikkoa. Ne osaavat jo kävellä aika hyvin, juuri nyt niiden touhuja on mainiota katsella kun vauvamainen pulleus ja tasapainon epävarmuus vielä tekevät niiden juoksupyrähdyksistä ja painiharjoituksista hellyttävää seurattavaa.

Emo tulee sanomaan; pojat kiltisti...

Ne syövät jo aika hyvin kiinteämpää ravintoa. Olen opettanut ensin sormesta nuolemaan ja sitten lautaselta syömään RC Starteria, muussaan siihen liotettuja nappuloita sekaan. Muut syövät sitä mielellään mutta Bosse-poika näyttää tykkäävän eniten mamman maidosta. Kun laitoin lautaselle muutamia starter kuivanappuloita alkoi Bosseakin kiinnostaa.

Kuvassa muut lautasen ääressä, Bosse puuhailee omiaan.

Tein valkosavesta (=kivitavarasavi) lautasen, jonka massan jätin tarkoituksella aika painavaksi. Huomasin että pentujen on parempi syödä lautaselta, joka ei liiku syödessä. Tämä lautanen kyllä pysyy paikoillaan, tänään testattiin ja hyvin sujui. Jostakin syystä jopa Bossea kiinnosti sama ruoka, osasikohan se arvostaa uniikkilautasta.

Pennut siirtyivät oma-aloitteisesti nukkumaan emon pehmeäreunaiseen karvapetiin ja pian korjaan laatikko-ensisängyn pois. Ne osaavat jo tulla sängystä ulos sanomalehdelle, kun tulee pissa- ja muu hätä. Emo-kulta on yhä korjannut pentujen jätökset liikuttavalla huolella.

Ja varsinaisia sylikoiria ne ovat kaikki! KUn olen niiden kanssa lattialla istumassa ja seurustelemassa, ne kiivetä pungertaa syliin ja osaavat nekin jo "seurustella", vaikka useimmiten uni alkaa maistua lämpimässä ihmisen sylissä.