143. Äkkiä ne ovat luovutusiässä

Tuhti ja kiireinen lokakuu on takana ja yhtäkkiä vaan huomaa, että pennut ovatkin jo pian kahden kuukauden ikäisiä ja alkavat "lentää pesästä". Ne on mikrosirutettu 6viikon iässä ja rekisteröity Kennelliittoon, rekisteripaperitkin ovat jo saapuneet.

Pentujen rekisterinimet ja kuvat 7 viikon iässä

Enää ei liikkuminen ole pyllähtelyä, vaan pennut juosta tömistää hirveällä vauhdilla peräkkäin, hyppivät ja riehuvat, painivat ja haukkuvat. Pentuhuoneessa on hyvää tilaa temmeltää.

Olen sijoittanut tilan toiseen päähän sanomalehtiosion, jonne on hyvä pissiä ja tehdä isommatkin hädät. Liikuttavan hienosti ne osaavatkin suunnata sinne kun tulee hätä. Enää ei tarvitse korjata lätäköitä muualta, kuin vain harvoin.
Välillä oli semmoinen vaihe, jolloin tuntui että siivoan koko ajan; jopa niin että vanha kunnon lattianpyyhkimeni meni rikki. Heräsin aamulla aikaisemmnin ehtiäkseni tehdä ruokinnat ja siivoukset ennen töihin menoa. Muutkin koirat pitää yhä hoitaa samoin kuin ennenkin.

Pennuista on tullut sosiaalisia ja seurallisia. Pikku hännät vipsuttaa kun menen niiden huoneeseen - tai joku menee. Vieraitakin on käynyt katsomassa niitä, ne kipuavat heti syliin kun ihminen istuu lattialle.
Aikamoisia riehujiakin ne ovat, päivittäin otan ne isompiin tiloihin muiden koirien seuraan että saavat juosta kunnolla ja purkaa energiaa. Muihin koiriin tutustuminen on sujunut hyvin, ainoastaan 2-v. Jaffa-uros on vähän äkeä herra ja ärisee pennuille jos ne juoksevat liian rajusti päin. Kuitenkin se haluaa tulla samaan tilaan missä pennut leikkii, vaikka pidin sitä alussa aitauksen takana.

Madde, 6kk on onnessaan kun on pikku kavereita. Kun se tottui pentuihin, se haluaisi olla niiden kanssa melkein koko ajan. Pentujen rakkaudenosoitukset vaan ovat sille välillä liikaa, ja se haluaa syliin karkuun - pian taas takaisin mukaan leikkiin.

11-vuotias Lilli on aina rakastanut pentuja, vaikka sillä itsellään ei ole koskaan ollut niitä (huonot polvet). Etenkin poikapennut ovat aina olleet Lillin suosikkeja. Tällä kertaa pikkuisia on niin paljon, että se leikkii kaikkien kanssa, ja on opettanut niille vähän koirien kieltä ja tapoja.

Pennut syövät hyvin jo muutakin kuin emonmaitoa. Sitä ne yhä imevät muutamia kertoja päivässä. Epäilin että ne vain käyttävät emoa huvituttina, mutta sain maidosta kouriintuntuvan todisteen eilen, kun yksi pennuista pulautti valkeata mössöä kädelleni kun pesin lattiaa, se oli juuri imenyt. Olen pitänyt emoa jo aitauksen ulkopuolella ja päästän sen sinne 3-4 kertaa päivässä. Se haluaa imettää pentuja, miksi sitä pitäisi estää? Pidän emoa aitauksen ulkopuolella siksi, että se muuten ahmisi kaikki pentujen ruuat.

Pennut on tähän asti syöneet RoyalCaninin Starteria. Ension liotin nappulat ennen syöttämistä, sitten vähitellen aloin laittaa mukaan vähäsen kuivempia nappuja ja siitä lisää kuivia. Lisäksi pennut ovat saaneet kerran päivässä ehdottoman tuoretta jauhelihaa, raaka liha on koirien luonnonmukainen ravinto. Pieniä purunameja on jo kokeiltu ja hyväksi havaittu, hampaiden kasvaessa on ollut kiva pureskella jotakin vähän kovempaa, kun lelut ei aina kiinnosta. Aluksi annoin niille vähän pehmeämpiä patukkapaloja, jota ovat ehdottoman luonnonmukaisista ainesosista tehtyjä. Vähitellen kokeiltiin rouheluun paloja ja nyt vähän aikaa on kokeiltu jo kuivattujaa possun häntäpaloja.

Kolmelle pois lähtevälle pennulle on jo löytynyt kivat kodit. Villein poika, Bruno, lähtee koiraperheeseen, jossa on luvattu toteuttaa näyttleytoimintaa, siellä on myös toisia koirakavereita. Bruno on jo nyt varsinainen macho, vankkarakenteinen ja hyvin aktiivinen.
Noppa-poika lähtee nuoren kauniin naisen kainalon koristukseksi. Hänellä on kokemusta kenneltyttönä olemisesta, oli muutama vuosi sitten Italiassa chihukennelissä töissä, mutta ei silloin ottanut koiraa koska halusi vielä matkustella ja olla vapaa. Nyt hän tekee töitä usein kotoa käsin ja aikoo kuljettaa pentua mukanaan aina kun mahdollista.
Pontus on menossa kotikoiraksi vastuuntuntoisen perheeseen. Se pääsee 11-vuotiaan tytön kaveriksi ja perheen lemmikiksi.

Kahta pentua jään seuraamaan kotona. Tietysti tyttöpentu Donna jää meille. Ja Bosse, pitkäkarvainen urospentu jää myöskotiin ainakin joksikin aikaa, aion seurata sen kehitystä ja tavalla tai toiselle pidän sen omassa omistuksessa, jos kehitys on suotuisaa. Olen jo vuosia haaveillut, että saisin hyvän pitkäkarvaisen uroksen. Bossellekin olisi jo osittain neuvoteltuna tuleva hoitopaikka... Saas nähdä miten kehitys menee...