Nyt lähestyy pentujen 3-viikon syntymäpäivä, se on huomenna. Niiden kehitys on juuri nyt nopeaa. Silmien avauduttua ne ovat alkaneet ryömiä enemmän ja ovat enemmän liikkeessä, ne yrittävät jo tökkiä toisiaan käpälällä harjoitellen jonkinlaista leikkimistä ja pari kertaa on kuulunut pientä vauvamurinaakin kun aletaan harjoitella sosiaalisia taitoja.
Pennut alkoivat harjoitella liikkumista ja istumista
Aloitin totuttaa pentuja kiinteämpään ruokaan vasta eilen. Olin harkinnut sen aloittamista jo aikaisemmin kun ne ovat kasvaneet niin kovaa vauhtia. Tuumailin että emolle voisi olla helpompaa jos pennut saisivat muutakin kuin emonmaitoa - mutta lykkäsin sitä vähän, koska 3-viikkoisina yleensä on lisäruuan aloittamisen aika.
Pentujen ruoansulatus on nyt ehtinyt kehittyä niin, ettei lisäruuasta tulisi paljoa vatsavaivoja.
Annostelin eilen pikkutipan Starter-pentumoussea sormenpäähän ja tarjosin kullekin pennulle kuonon eteen nuoltavaksi. Kaikki ymmärsivät heti mistä on kyse ja nuolivat innoissaan penturuuan.
Tänä aamuna annoin sitä toisen kerran ja aavistuksen verran enemmän. Pitää totuttaa niiden pikku massut vähitellen uuteen ruokaan.
Pienimpänä syntynyt pentu on ottanut muut kiinni painonkehityksessä
Kaikki pennut ovat kasvanneet huikeaa vauhtia. Suurin, tyttö on jo yli 600g. Pari poikaa on reilusti yli 500g ja pari pienintä juuri vaille 500g. Ensimmäisenä syntynyt, joka oli kaikkein pienin, on ottanut muut kiinni niin että on jo suurimpia.
Olen pitänyt pentuja sylissä ja silitellyt niitä yksi kerrallaan, että ne tottuvat ihmisen syliin ja hyvänä pitoon. Tietysti niitä on silitelty ja käsitelty koko ajan, mutta nyt ne jo osaavat katsoa minua kun menen pesän luokse. Sylittelemällä yritän sosiaalistaa niitä ihmiseen mahdollisimman hyvin.
Kuvassa poika nro4, jonka toivon kehittyvän pitkäkarvaiseksi.
Nimien keksiminen on yhä hauskaa, vaikka jo kuvittelin keksineeni niille kivat nimet. OLen kirjannut pentueen jo Kennelliiton Omakoira-järjestelmään ja uroksen omistaja on käynyt hyväksymässä ne, mutta vielä ennen mikrosirujen laittoa voi korjailla nimiä kun keksii parempia. Mitähän niistä vielä kehittyy...
Lapsena paras kaverini oli Vahti-koira, ryömin usein sen kaveriksi koirankoppiin ja kuvittelin itsekin olevani koira. Aikuisena minulla on aina ollut koirakaveri, terveiset vaan sinne koirien taivaaseen. Tätänykyä meillä on 7 koiraa, harrastan tämän, maailman pienimmän koirarodun kasvatusta, näyttelyissä käyminen kuuluu kasvatustoimintaan. Blogissa kerron sattumuksista ja mietteistä. Kotisivut: www.chi-keijupuisto.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti