Pennut on kasvaneet vauhdilla. Nyt ne ovat jo 2-viikkoiset ja kaikkien paino on yli 400g. Tyttö lähentelee jopa puolta kiloa - mitähän jättiläisiä näistä tuleekaan. Isäkoira on kyllä aika pienikokoinen, että ehkä kolme pienintä poikaa on tullut isään, tyttö ja vaalea poikapentu on emoon tuossa suhteessa.
Emo on todella syönyt PALJON. Toisen viikon puolivälissä aloin jo pelätä että sillä olisi kalkin kanssa ongelmia, kun se lähti välillä hortoilemaan pesästä ja yritti kaivautua pieniin paikkoihin, kuten sohvan alle, mutta lisäsin enemmän kalkkia sen ruokaan ja aloin syöttää yhä tiheämmin, oireet hävisivät pikkuhiljaa. Ehkä sillä oli kipuja.
Kalkkikramppihan voi tulla koiraemolle siitä, kun maito nousee maitorauhasiin ja elimistöstä lähtee kalkkia runsain määrin siihen maitoon. Pennut imevät maidon ja sitä kehittyy lisää, lähtee lisää kalkkia. Vaikka emo olisi kuinka hyvässä ravitsemustilassa, voi kalkin puutos tulla, se ei johdu huonosta ruoasta, kuten yleensä luullaan. Se on aineenvaihdunnan häiriö.
Vain koirilla ja lehmillä ilmenee joskus tätä häiriötä synnytyksen jälkeisen maidontuotannon yhteydessä, lehmillä tilan nimi on poikimishalvaus, koirilla kalkkikramppi. Jos tulee enemmänkin oireita se yleensä saadaan helpottumaan pistämällä kalkkiliuosta koiran niskanahkaan injektiona. Aina ei myöskään ruoan lisäkalkki imeydy koiran elimistöön, sekin voi olla osana emon kalkkikrampin syitä.
Mietin jo, pitäisikö pennuille alkaa antamaan lisäravintoa tavallista aikaisemmin. Yleensähän sitä aletaan antaa noin 3-viikon kohdalla, mutta joskus joudutaan totuttamaan ne aikaisemmin lisäruokaan esim. jos emolla ei riitä maito tai on muuta häiriötä.
Meillä Mandilla ainakin riittää maito. Pennut on suorastaan lihavia, ja tosi voimakkaasti ne imevät emonmaitoa. Tuumailin vain,että emo alkaisi päästä vähän helpommalla jos aloittaisin lisäruoan, mutta odottelen vielä kuitenkin. Niin kauan kuin pennut on tyytyväisiä ja emo voi hyvin, ei kai liene syytä huoleen.
Pentujen silmät on auenneet. Ne alkavat jo vähän mönkiä pesässä ja tökkivät toisiaan kuonollaan, eli kai se on jotakin alkeellista leikin harjoittelua. Jalat ei vielä kanna, mutta joskus ne nousevat punnertamaan etukäpälille. Viikon kuluessa ne alkavat ryömiä ja touhuta entistä enemmän. Nyt niiden kehitystä on erityisen ihana seurata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti