Chihuelämän palapeli

Chihuelämän palapeli
Jokaisella on persoonallinen olemus

maanantai 10. syyskuuta 2012

138. Viisikko syntyi

Voi tätä onnea - ja kiirettä. Mandin pennut syntyivät 7.9. iltapäivällä. Aivan uskomattoman hieno suoritus Mandi-emolta, sillä pennut olivat suurikokoisia. Kaikki pennut olivat reippaita ja virkeitä - paitsi ihan ensimmäinen, joka syntyi autoon.

Vastasyntyneet ja emo

Edellisenä yönä Mandi juoksenteli ja läähätti koko yön, ja raapi kovasti petiä. Aaamulla se nukkui ja keräsi voimia, ja sitten iltapäivällä alkoi varsinainen synnytys. Ensimmäinen pentu oli tiukassa, ponnisteluja kesti pitkään eikä pentu tullut yhtään ulospäin. Se tuntui olevan synnytyskanavassa syvällä jalat edellä.
Ystäväni Jaana oli mukana ja odottelimme aika pitkään alkaisiko pentu syntyä. Käytin emoa ulkona kävelyllä, koska sen sanotaan edistävän synnytystä. Mandi ei halunnut kävellä kuin vähän, oli palattava sisälle. Alkoi näyttää ettei emo enää ponnista yhtään ja silloinhan on tulossa oleva pentu vaarassa. Tiukassa paikassa synnytyskanavassa ei saa kunnolla happea kun napanuora on tiukalla. Päätin soittaa eläinlääkärillemme. Hän kehoitti tulemaan klinikalle, niin voidaan ultralla katsoa mikä on tilanne.

Kokosin kiireesti tarvikkeet ja emon koppaan, Jaana autonrattiin ja minä takapenkille koiran kanssa. Tuskin olimme päässeet autoon, kun pentu pulpahti ulos. Sää oli aika viileä, tuli kiire takaisin sisälle viemään pentu lämpimään nopeasti.
Pentu oli ihan elottoman oloinen ja lötkö, eikä hengittänyt. Jaana hieroi ja hieroi ja puhallettiin hiustenkuivaajalla sitä lämpimäksi. Pöydälle olin laittanut jo valmiiksi lämpiämään lämpöpatjan, jonka päällä pentua elvytettiin.

Aloimme jo luulla ettei pennusta ole eläjäksi, kun se puolen tunnin jälkeen alkoi liikkua ja saada tervettä väriä; ja eikös se lopulta parkaissut ja saanut ilmaa keuhkoihinsa. Vielä senkin jälkeen sitä hierottiin ja lämmitettiin ja lypsettiin pikkuisen emonmaitoa suuhun. Tein lämmintä hunajavettä ja laitoin sitä tippa kerrallaan pennun suuhun kielen alle.

Kyllä se siitä virkosi parahiksi juuri ennen, kun toinen alkoi syntyä puolentoista tunnin jälkeen. Mutta se tulikin esille omituisessa asennossa, selkä edellä ... se oli oudon näköistä, kun joku vaalea möykky alkoi työntyä ulospäin, eikä siitä näkynyt päätä eikä käpäliä.Mielesssä ehti käväistä kauhukuvia epämuodostuneesta pennusta... Normaali pentu syntyi sitten kyllä, mutta tiukassa oli asennon takia. Vaaleakarvainen poika siitä syntyi, onneksi se oli tosi ponteva ja melkein juoksi itse ulos kalvoistaan.

Kolmas pentu syntyi helposti. Se sujahti esille pää edellä - ja taas tuli poika. Tämä pentu oli heti ponteva ja virkeä.

Välillä Jaana joutui olemaan poissa asioillaan ja sillä välin syntyi neljäs pentu aivan vaivattomasti ja oli tosi pirteä. Poika.
Aloin jo tuumailla, että taitaa tulla "seitsemän veljestä", ja hartaasti lähettelin yläkertaan toiveita, että edes viimeinen olisi tyttö.

Onneksi Jaana tuli takaisin ennen tuon viimeisen pennun syntymää, koska se olikin vaikeaa. Pentu tuli jalat edellä ja olikin tosi iso. Se juuttui kiinni synnytyskanavaan ja piti kyllä tehdä töitä, että saimme sen ulos. Minä pidin Mandia kiinni seisovassa asennossa ja Jaana veti varovasti, mutta voimalla pentua ulos. Mandia teki selvästi kipeää, mutta onneksi saimme kaikkien kolmen yhteispelillä sen ulos - se oli tosi virkeä ja iso, painoa oli 170g. Ja se oli tyttö!!!! - Muut pennut painoivat syntyessään 122g, 130g, 140g ja 132g.

Pennut vuorokauden iässä

Nyt on jo pentujen kolmas elämän aamu. Kaikki on mennyt hyvin, niille on tullut lisää painoa, eikä paino ole edes yhtään laskenut. Mandilla on ollut vähän hankalaa pari päivää, kun sille tuli ripuli sen päästyä syömään ensimmäisen istukan siinä hötäkässä autosta takaisin sisälle. Muita istukoita ei annettu sille. Silti se on niin vahvaa "ruokaa", että vatsahan siinä meni sekaisin.

Yöllä käytiin ulkona monia kertoja, ja muutaman kerran ei keretty ulos asti. Synnyksen jälkeinen toinen yö oli pahin. Onneksi se on syönyt hyvin, ja olen laittanut ruoan sekaan keitettyä riisiä, lactofilus-vatsabakteereita ja pari kertaa Canikuria.
Tänä aamunna Mandin maha näytti jo olevan vähän parempi, eikä se herättänyt viime yönä kuin kerran vasta aamukuudelta.

OLen niin kiitollinen ystävälleni Jaanalle, kun hän jaksoi käyttää kokonaisen iltapäivän ja illan Mandin auttamisen. Jos olisin ollut yksin, olisi voinut käydä toisin, oli sen verran hankala synnytys. Joskus tarvitaan neljää kättä, ei kaksi riitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti