Eilen kiersin monessa lähiseudun eläinkaupassa ja muutamaan vielä soittelinkin, mutta eipä löytynyt sopivaa.
Mutta apu löytyi yllättävän läheltä: kun puolisoni oli tulossa kotiin töistä sairaalasta, hän soitti ja kertoi että hänellä on yllätys. Kuvittelin saavani kukkakimpun tai muuta kivaa, mutta hänelläpä olikin kaksi hienoa laatikkoa mukanaan. Molemmat olivat laboratoriotarvike laatikoita ja tukevia ja juuri sopivan kokoisia.
Muotoilin siis Mandille kulkuaukon toiseen pentulaatikkoon, laitoin siihen uuden patjan ja Mandi näytti hyväksyvän laitoksen ilman epäröintiä. Hieman tutkimista ja vähän pataamista, homma selvä.
Minä tykkään laittaa joka pentuetta varten uuden laatikon, koska se on kierrätyksen kannalta edullista ja uusi laatikko on myös puhdas ja turvallinen pikkuisille. Siinä voi laatikon kokoa valitessa ottaa huomioon onko tuleva emo kookas, vaiko vähän pienemmän sorttinen.
Tykkään jättää laatikon kansiosatkin jäljelle, niistä kun saa mukavasti suojaisan katon laatikkoon ihan alkuajoiksi. Jos sattuu asumaan vanhassa talossa, kuten me, on vedolta eristäminen tarpeen ainakin jos sää on kylmä. Kun katon päälle laittaa vielä kevyen kankaan, on pentueella turvaisa ja ihana pesäpaikka, jota on myös tarpeen tullen helppo puhdistaa ja kurkata sisään mitä kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti