14. Massu kasvaa

Kuvassa Mandin olemuksesta jo huomaa, että masun kohdalla on jotakin ylimääräistä.

Nyt on kulunut 6 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta. Mandin ruokahalu on todella hyvä. Aloin jo antaa sille ruoan kolmena annoksena tavallisen kahden sijaan. Kun pennut kasvavat mahassa ja vievät vatsalaukulta tilaa, ei sinne mahdu niin paljoa ruokaa kerralla ja ruoan tarve on kuitenkin kova. - Nälkä, anna ruokaa - näyttää Mandi sanovan melkein koko ajan. Ruoan kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, ei ole hyväksi jos emo pääsee liikaa lihomaan.
Ruoan laatu on tässä vaiheessa tärkeätä. Mandi on saanut koko ajan, jo ennen tiineyttä, nappuloiden kanssa tuoretta jauhelihaa. Sama ruokavalio jatkuu, nyt vain olen alkanut antaa sille pentunappuloita tavallisten nappujen sijaan. Pentunappuloissa on mm. enemmän proteiineja ja kalkkia, joita pennut tarvitsevat kehittyäkseen hyvin. Ruoan päälle annan kaikille koirille asidofilus-piimää, myös Mandi saa sitä aimo annoksen.
Tilasin jo eläinlääkäriltä ajan tiineysröntgeniin, menemme sinne vajaa viikko ennen odotettua synnytysaikaa. Käytän aina nartut tiineysröntgenissä, joka varmistaa sen, että synnytyksessä tiedämme montako pentua pitäisi tulla ulos. Joskus pentujen syntymän välillä voi olla useitakin tunteja, jolloin voi tulla vahinkoja jos luullaan että kaikki on jo ohi.
Lähestyvä synnytys tietysti mietityttää. Chihuahua on rotuna sellainen, että valitettavasti synnytys on aina nartulle riski. Koirat ovat suhteellisen pienikokoisia ja pennuilla on iso, pyöreä pää, joka voi olla liikaa ahtaalle synnytyskanavalle. Monia muita riskejä tietysti on myös. Ei ole lainkaan epätavallista, että chihuahuan synnytyksessä joudutaan turvautumaan keisarinleikkaukseen.
Juttelin pitkään Mandin kasvattajan, Mariannen kanssa, ja kyselin Mandin emon synnytyksestä. Hän ei muistanut ihan tarkkaan synnyttikö se pennut tiineyden 61. vuorokautena, mutta muisteli että niin oli. Tietysti muistiinpanot sisältävä vihko on kadonnut - niinhän siinä aina käy... Mandin emo Ida oli synnyttänyt helposti ja turhia valmisteluja tekemättä, ja pennut oli syntyneet hyvin. Jotkut synnyttävät nartut vinkuvat, jopa huutavat kun avautumisvaihe on käynnissä, useimmat ainakin raapivat pesää ja mylläävät sänkyään, monet myös läähättävät kovasti. Ida ei ollut raapinut kuin ihan vähän vain, ja oli vain äkkiä alkanut työntää pentuja ulos.

Tuohon pitää valmistautua. Olen saanut työstä virkavapaata muutaman päivän viikolopun jatkoksi, vapaata siis yhteensä 5 päivää, ja sitä ennen olemme miehen kanssa vuorotellen työssä ja kotona niin, että aina on joku kotona vahtimassa. Koska Mandilla on ensimmäinen synnytys, emme voi tietää synnyttääkö se 58. päivänä vai 63. päivänä, vaiko vasta sen jälkeen.
Toivottavasti kaikki sujuisi hyvin.

Nyt alan ommella pehmeitä, pestäviä patjoja pentulaatikkoon.

13. Pientä pömpötystä

Viisi viikkoa tiineyttä tuli eilen täyteen. Mandin masu alkaa hieman pönäköityä.

12. Pentuja tulossa!

Mandin masu on vielä ihan normaalissa mitoissa, kuten kuvasta näkyy.

Tänään kävimme Mandin kanssa tiineysultrassa, ja ilouutisia: kehittyviä pentualkioita oli näkyvissä eläinlääkärin arvion mukaan 4 tai 5. Hurjan hienosti. Kumpa kaikki menisi tästä eteenpäin hyvin.

On tämä hassua, ensin jännätään onnistuuko tiineys ja sitten aletaan heti jännittää seuraavaa; meneekö loppuraskaus hyvin ja meneekö synnytys hyvin.

Chihuilla näihin huoliin onkin ehkä hieman enemmän aihetta kuin monilla muilla roduilla. Nartut ovat suhteellisen pieniä, ja silloin synnytys voi olla riski. Ei ole lainkaan harvinaista, että joudutaan turvautumaan keisarinleikkaukseen. Mutta kun siitosnarttu on itse synnyttävästä narttulinjasta, on tietysti paremmat mahdollisuudet luonnollisen synnytyksen onnistumiseen. Mandi on lisäksi melko hyvän kokoinen, lähtöpaino ennen tiineyttä oli 2,7kg, joten kaikki mahdollisuudet onnistumiseen ovat olemassa!!!

Mandin emo synnytti sen ja neljä muuta pentua hienosti ihan itse, helpostikin kaikki taisi mennä. Kun neljä pentua oli syntynyt, luuli kasvattaja että kaikki on jo tulleet. Mutta sieltäpä tupsahti vielä viides, Mandi, joka oli ihan yllätys. Siksi sen nimeksikin tuli Chocosurprise, suklaayllätys.

Mandin tiineys on nyt siis puolivälissä. Kuukausi takana, kuukausi edessä. Sen ulkomuodosta ei mitenkään voisi arvata, että perheenlisäystä on tulossa. Masu on ihan normaalin näköinen. Vain kun tietää kokeilla, voi tuntea pienen kohouman alamahalla. Mutta tästä eteenpäin maha alkaa kasvaa.

11. Pallukka masussa

Aika hurjaa - eilisiltana silittelin Mandin masua ja se oikein venytteli itsensä pitkäksi sohvalle, että silitykset tuntuisi paremmin. Niimpä käteni tunsi masussa pienen möykyn, sellaisen ihan ylimääräisen ... Sormenpään kokoinen pallukka siellä masun sisällä oli. Varovasti silittelin ja tunnustelin - jotakin siellä kyllä oli.

Tänä iltana pitää varovasti kokeilla onko se siinä yhä. Jos siellä on pieniä, niin ne ovat tosipieniä. Neljä viikkoa on nyt täynnä astutuksesta, mitään ei näy ulospäin. Kohta tämän jälkeen ne alkaa kasvaa nopeammin. - Jos siellä siis jotakin on.

10. Aamupahoinvointia?

Kuvassa Mandi nukkuu komeron alimmalla hyllyllä, johon se on tehnyt pesän.
Tässä vaiheessa, kun tiineydestä ei näy mitään ulkonaisia merkkejä, tulee tarkkailleeksi kaikkia muita mahdollisia merkkejä, jotka viittaisivat pentujen tuloon.
Onko nisät turvonneet ja punervat? Maistuuko ruoka? Onko väsymystä? Onko huonoa ruokahalua, ehkä jopa pahoinvointia?
Tänä aamuna heräsin ääneen, kun joku koirista yökkäsi. Olin niin unenpöpperössä, että en älynnyt mennä katsomaan kuka se oli, mutta panin merkille ettei Mandia näkynyt muiden nukkuvien saurassa. Ilmeisesti se siis oli Mandi. Yläkerran portaille oli ilmestynyt pieni märkä läntti, joku siihen oli oksentanut.
Nartuilla on usein pahoinvointia tiineyden kolmannen-neljännen viikon kohdalla. Jotkut eivät syö muutamaan päivään, ja pahoinvoinnin kesto on yksilöllistä.

Mandille ei maistunut aamupala, isäntä oli tajonnut jokaiselle koiralle pikku murun paahtoleipää, mutta tavallisuudesta poiketen Mandi ei ollut ottanut. Vähän myöhemmin annoin niille aamuruoan ja Mandi söi kyllä raa´n lihan, mutta jätti nappulat syömättä. Itse asiassa muistin ettei se syönyt kaikkea ruokaa eilisaamunakaan.

Jahas, tietysti nämä nyt on positiiviseksi tulkittavia merkkejä - mutta en innostu, yritän ainakin olla innostumatta. Se oli niin kova pettymys kevättalvella kun Mandi olikin jäänyt tyhjäksi. Nyt pidän tuon mahdollisuuden mielessä.

9. Arvailua

Kuvassa Mandi nuuskii Tarun pentuja.

Nyt on Mandin häämenoista kulunut jo yli kolme viikkoa. Tänään on keskiviikko, ja jo viikon päästä menemme tiineysultraan - hui, kun jänskää... Mandin muoto ei ole mitenkään muuttunut, mahan paikalla on hoikka kuoppa, eli ei aavistustakaan onko siellä mitään, vai ei. Karvat on alkaneet uudelleen kasvaa ja turkista tulee hieno ja kiiltävä.

Hyvin sille kyllä tuntuu ruoka maistuvan, samoin uni. Iltaisin se kyllä käy nukkumaan ensimmäisenä ja hakeutuu omituisiin paikkoihin levolle. Vaatekaapin alimmalle hyllylle se oli mennyt yhtenä iltana, eilen se nukkui ikkunan edessä olevalla katselutasolla (koirillemme on yläkerran ikkunan edessä portaat ja leveä taso, jossa ne saa katsella ulos).

Olen yrittänyt tiirailla olisiko Mandin tisut yhtään tavallista enempää turvoneet, tai punertavat - ehkä ovatkin, en tiedä.
Ei auta muu kuin odottaa sitä tiineysultraa vielä viikko. Muistan kuinka viimeksi olin kovin pettynyt, kun se olikin negatiivinen. Nyt en veikkaa puoleen enkä toiseen. IIIK. IIIIIK. Jänskättää.

8. Arvailua ja odottelua

Kesän hurjimmat lämpöennätykset ovat ohi, mutta ihanaa kesää silti riittää. Koiratkin voivat paremmin turkkeineen, kun ei ole niin kuumaa.
Kaksi ja puoli viikkoa on kulunut Mandin astutuksesta. Mitään ei tietenkään vielä näy eikä kuulu, nyt on vaihe, jolloin vain arvaillaan ja etsitään merkkejä mahdollisesta tiineydestä. Viime viikolla joku oli yöllä oksentanut pienen pläntin vaahtoa lattialle, tietysti arvailin olisiko Mandilla jo pahoinvointia. Se kyllä vaikuttaa iltaisin aika raukealta ja käy nukkumaan aikaisemmin kuin muut koirat, mikä on vastoin sen tapoja.
Eilen meillä kävi kylässä Tarun neljä chihupentua, ne tulivat harjoittelemaan vieraitten koirien tapaamista ja sosiaalista kanssakäymistä. Pennut oli vasta 6-viikkoisia, eli aika vauvoja. Ihania taaperoita vilisti pihalla pitkin ja poikin ja narttujen masun alta piti käydä tarkistamassa löytyisikö maitohanoja. Bella, äidillinen ja kokenut narttu antoi pentujen tutkia rauhassa. Mandi sen sijaan ei ollut aikaisemmin nähnyt näin pieniä pentuja lähietäisyydeltä ja se oli selvästi hämmentynyt pienten karvapallojen tunkeilusta. Yksi yritti hypätä 10senttiä korkealta patjalta Mandin niskaan, toinen hamusi mahan alta maitoa. Mandi pakeni häntä koipien välissä, mutta tuli pian uudestaan tutkimaan tilannetta.
Sanoin Mandille, että katsopas nyt mallia, kun on niin kaunis ja yhtenäinen pentue.