Kuvassa Mandi nuuskii Tarun pentuja.
Nyt on Mandin häämenoista kulunut jo yli kolme viikkoa. Tänään on keskiviikko, ja jo viikon päästä menemme tiineysultraan - hui, kun jänskää... Mandin muoto ei ole mitenkään muuttunut, mahan paikalla on hoikka kuoppa, eli ei aavistustakaan onko siellä mitään, vai ei. Karvat on alkaneet uudelleen kasvaa ja turkista tulee hieno ja kiiltävä.
Hyvin sille kyllä tuntuu ruoka maistuvan, samoin uni. Iltaisin se kyllä käy nukkumaan ensimmäisenä ja hakeutuu omituisiin paikkoihin levolle. Vaatekaapin alimmalle hyllylle se oli mennyt yhtenä iltana, eilen se nukkui ikkunan edessä olevalla katselutasolla (koirillemme on yläkerran ikkunan edessä portaat ja leveä taso, jossa ne saa katsella ulos).
Olen yrittänyt tiirailla olisiko Mandin tisut yhtään tavallista enempää turvoneet, tai punertavat - ehkä ovatkin, en tiedä.
Ei auta muu kuin odottaa sitä tiineysultraa vielä viikko. Muistan kuinka viimeksi olin kovin pettynyt, kun se olikin negatiivinen. Nyt en veikkaa puoleen enkä toiseen. IIIK. IIIIIK. Jänskättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti