Kuvassa Mandin olemuksesta jo huomaa, että masun kohdalla on jotakin ylimääräistä.
Nyt on kulunut 6 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta. Mandin ruokahalu on todella hyvä. Aloin jo antaa sille ruoan kolmena annoksena tavallisen kahden sijaan. Kun pennut kasvavat mahassa ja vievät vatsalaukulta tilaa, ei sinne mahdu niin paljoa ruokaa kerralla ja ruoan tarve on kuitenkin kova. - Nälkä, anna ruokaa - näyttää Mandi sanovan melkein koko ajan. Ruoan kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, ei ole hyväksi jos emo pääsee liikaa lihomaan.
Ruoan laatu on tässä vaiheessa tärkeätä. Mandi on saanut koko ajan, jo ennen tiineyttä, nappuloiden kanssa tuoretta jauhelihaa. Sama ruokavalio jatkuu, nyt vain olen alkanut antaa sille pentunappuloita tavallisten nappujen sijaan. Pentunappuloissa on mm. enemmän proteiineja ja kalkkia, joita pennut tarvitsevat kehittyäkseen hyvin. Ruoan päälle annan kaikille koirille asidofilus-piimää, myös Mandi saa sitä aimo annoksen.
Tilasin jo eläinlääkäriltä ajan tiineysröntgeniin, menemme sinne vajaa viikko ennen odotettua synnytysaikaa. Käytän aina nartut tiineysröntgenissä, joka varmistaa sen, että synnytyksessä tiedämme montako pentua pitäisi tulla ulos. Joskus pentujen syntymän välillä voi olla useitakin tunteja, jolloin voi tulla vahinkoja jos luullaan että kaikki on jo ohi.
Lähestyvä synnytys tietysti mietityttää. Chihuahua on rotuna sellainen, että valitettavasti synnytys on aina nartulle riski. Koirat ovat suhteellisen pienikokoisia ja pennuilla on iso, pyöreä pää, joka voi olla liikaa ahtaalle synnytyskanavalle. Monia muita riskejä tietysti on myös. Ei ole lainkaan epätavallista, että chihuahuan synnytyksessä joudutaan turvautumaan keisarinleikkaukseen.
Juttelin pitkään Mandin kasvattajan, Mariannen kanssa, ja kyselin Mandin emon synnytyksestä. Hän ei muistanut ihan tarkkaan synnyttikö se pennut tiineyden 61. vuorokautena, mutta muisteli että niin oli. Tietysti muistiinpanot sisältävä vihko on kadonnut - niinhän siinä aina käy... Mandin emo Ida oli synnyttänyt helposti ja turhia valmisteluja tekemättä, ja pennut oli syntyneet hyvin. Jotkut synnyttävät nartut vinkuvat, jopa huutavat kun avautumisvaihe on käynnissä, useimmat ainakin raapivat pesää ja mylläävät sänkyään, monet myös läähättävät kovasti. Ida ei ollut raapinut kuin ihan vähän vain, ja oli vain äkkiä alkanut työntää pentuja ulos.
Tuohon pitää valmistautua. Olen saanut työstä virkavapaata muutaman päivän viikolopun jatkoksi, vapaata siis yhteensä 5 päivää, ja sitä ennen olemme miehen kanssa vuorotellen työssä ja kotona niin, että aina on joku kotona vahtimassa. Koska Mandilla on ensimmäinen synnytys, emme voi tietää synnyttääkö se 58. päivänä vai 63. päivänä, vaiko vasta sen jälkeen.
Toivottavasti kaikki sujuisi hyvin.
Nyt alan ommella pehmeitä, pestäviä patjoja pentulaatikkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti