Aika hurjaa - eilisiltana silittelin Mandin masua ja se oikein venytteli itsensä pitkäksi sohvalle, että silitykset tuntuisi paremmin. Niimpä käteni tunsi masussa pienen möykyn, sellaisen ihan ylimääräisen ... Sormenpään kokoinen pallukka siellä masun sisällä oli. Varovasti silittelin ja tunnustelin - jotakin siellä kyllä oli.
Tänä iltana pitää varovasti kokeilla onko se siinä yhä. Jos siellä on pieniä, niin ne ovat tosipieniä. Neljä viikkoa on nyt täynnä astutuksesta, mitään ei näy ulospäin. Kohta tämän jälkeen ne alkaa kasvaa nopeammin. - Jos siellä siis jotakin on.
Lapsena paras kaverini oli Vahti-koira, ryömin usein sen kaveriksi koirankoppiin ja kuvittelin itsekin olevani koira. Aikuisena minulla on aina ollut koirakaveri, terveiset vaan sinne koirien taivaaseen. Tätänykyä meillä on 7 koiraa, harrastan tämän, maailman pienimmän koirarodun kasvatusta, näyttelyissä käyminen kuuluu kasvatustoimintaan. Blogissa kerron sattumuksista ja mietteistä. Kotisivut: www.chi-keijupuisto.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti