Kesän hurjimmat lämpöennätykset ovat ohi, mutta ihanaa kesää silti riittää. Koiratkin voivat paremmin turkkeineen, kun ei ole niin kuumaa.
Kaksi ja puoli viikkoa on kulunut Mandin astutuksesta. Mitään ei tietenkään vielä näy eikä kuulu, nyt on vaihe, jolloin vain arvaillaan ja etsitään merkkejä mahdollisesta tiineydestä. Viime viikolla joku oli yöllä oksentanut pienen pläntin vaahtoa lattialle, tietysti arvailin olisiko Mandilla jo pahoinvointia. Se kyllä vaikuttaa iltaisin aika raukealta ja käy nukkumaan aikaisemmin kuin muut koirat, mikä on vastoin sen tapoja.
Eilen meillä kävi kylässä Tarun neljä chihupentua, ne tulivat harjoittelemaan vieraitten koirien tapaamista ja sosiaalista kanssakäymistä. Pennut oli vasta 6-viikkoisia, eli aika vauvoja. Ihania taaperoita vilisti pihalla pitkin ja poikin ja narttujen masun alta piti käydä tarkistamassa löytyisikö maitohanoja. Bella, äidillinen ja kokenut narttu antoi pentujen tutkia rauhassa. Mandi sen sijaan ei ollut aikaisemmin nähnyt näin pieniä pentuja lähietäisyydeltä ja se oli selvästi hämmentynyt pienten karvapallojen tunkeilusta. Yksi yritti hypätä 10senttiä korkealta patjalta Mandin niskaan, toinen hamusi mahan alta maitoa. Mandi pakeni häntä koipien välissä, mutta tuli pian uudestaan tutkimaan tilannetta.
Sanoin Mandille, että katsopas nyt mallia, kun on niin kaunis ja yhtenäinen pentue.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti