Kuvassa Mandi nukkuu komeron alimmalla hyllyllä, johon se on tehnyt pesän.
Tässä vaiheessa, kun tiineydestä ei näy mitään ulkonaisia merkkejä, tulee tarkkailleeksi kaikkia muita mahdollisia merkkejä, jotka viittaisivat pentujen tuloon.
Onko nisät turvonneet ja punervat? Maistuuko ruoka? Onko väsymystä? Onko huonoa ruokahalua, ehkä jopa pahoinvointia?
Tänä aamuna heräsin ääneen, kun joku koirista yökkäsi. Olin niin unenpöpperössä, että en älynnyt mennä katsomaan kuka se oli, mutta panin merkille ettei Mandia näkynyt muiden nukkuvien saurassa. Ilmeisesti se siis oli Mandi. Yläkerran portaille oli ilmestynyt pieni märkä läntti, joku siihen oli oksentanut.
Nartuilla on usein pahoinvointia tiineyden kolmannen-neljännen viikon kohdalla. Jotkut eivät syö muutamaan päivään, ja pahoinvoinnin kesto on yksilöllistä.
Mandille ei maistunut aamupala, isäntä oli tajonnut jokaiselle koiralle pikku murun paahtoleipää, mutta tavallisuudesta poiketen Mandi ei ollut ottanut. Vähän myöhemmin annoin niille aamuruoan ja Mandi söi kyllä raa´n lihan, mutta jätti nappulat syömättä. Itse asiassa muistin ettei se syönyt kaikkea ruokaa eilisaamunakaan.
Jahas, tietysti nämä nyt on positiiviseksi tulkittavia merkkejä - mutta en innostu, yritän ainakin olla innostumatta. Se oli niin kova pettymys kevättalvella kun Mandi olikin jäänyt tyhjäksi. Nyt pidän tuon mahdollisuuden mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti