Uusi sulho lähempää.
Harmin paikka - nyt meidän suunnitelma Ruotsin matkasta on kohdannut arvaamattomia hankaluuksia.
Mandin maanantainen progesteronitesti oli pettymys; arvot oli nousseet hitaasti ja solukuva jopa mennyt taaksepäin. Eläinlääkäri totesi, että tulkaa vielä keskiviikkona uudestaan, niin ehkä nähdään kehittyykö sille kunnon juoksua lainkaan.
Mietin tilannetta ankarasti ja tulin siihen tulokseen, että tällaisessa epäselvässä tilanteessa on turha lähteä niin pitkälle astutusmatkalle. Jos juoksusta ei edes saada kunnolla selvää, on parempi yrittää astutusta haarukoimalla useita kertoja ja tehdä se jossakin lähempänä - ja sitten vaan katsoa onnistuuko vaiko eikö. Tosin Mandilla oli epäselvä juoksu myös viime vuotisten pentujensa alkuvaiheena, ja silti tulos oli onnistunut. Siinä testitulos ei kuitenkaan ollut tällainen, edestakaisin sahaava.
Onneksi viime vuonna on Suomeen tuotu Ranskasta sievä suklaanvärinen chihu-uros, joka on juuri sopivasti nyt vuoden ikäinen, polvitarkastettu ja saipa vielä ensi näyttelystäkin heti varasertin. Olin kyllä ajatellut sitä Mandille jo aikaisemminkin, mutta olin tuuminut josko odottaisin, että näkee millaisia pentuja se jättäisi. Tämä nuori uros on oikein hyvä myös.
Soitin sen omistajalle, joka suostui antamaan urosta tähän yhdistelmään. Onneksi he asuvat sen verran lähellä, ettei useampi koitos ole liian vaikeaa toteuttaa.
Eli nyt sitten odotellaan taas kerran progesteronitestiin menoa...Alkaa olla jo hupaisaa...
Kuten aikaisemmin olen todennut, uskon siihen että jos jokin asia alkaa tökkiä ja tielle tulee esteitä, ei ehkä olekaan tarkoitus että niin käy, eikä ainakaan kannata väkisin runnoa sitä asiaa läpi.
Noudatan hiljaisen kehityksen periaatetta ja mukaudun tilanteeseen. Hiljaa hyvä tulee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti