Ulla-pentu jännittää autokyydissä.
Yläkuvassa Ulla tutustuu rättäreihin.
Kävimme lauantaina taas pitemmällä autoreissulla ja otimme Ullan mukaan totuttelemaan automatkailuun. Matkaa kertyi noin 60 km sivu, ja perillä vietimme pari tuntia kivaa aikaa rättärikerhon pihajuhlissa Loviisassa.
Ulla napotti autossa kärppänä koko menomatkan, perillä se välillä torkuskeli kopassa. Pihajuhlien touhu, kymmenkunta aikuista ja kaksi villiä poikaa oli sekin Ullalle ihan uutta. Pidin sitä sylissä ja vuorotellen kopassa, välillä vähän käveltiin ruohikolla.
Olin varma, että paluumatkalla Ulla kyllä nukahtaisi autossa. Mutta ei. Se pinnisteli ja ponnisteli pysyäkseen valveilla, oli taas vähällä nukahtaa; pää nuokahti alas ja silmät lupsui päässä, mutta heti nuokahduksen jälkeen se taas pinnisteli hereille ja läähätti huolestuneena. Pidin kättäni kopan sisällä ja silittelin sitä, vähän se nuukahti pää kämmenelleni, mutta nukkumaan - ei.
-Minä en nuku.
Kotiin tultua se oli onnessaan kun pääsi taas Jaffan ja muiden seuraan. Se viipotti vielä ulkona ja söi, ennenkuin suostui unille.
Ei siinä muuten mitään, mutta kun se tuntuu pelkäävän autossa. Se tärisee ja läähättää, ja pysyy valveilla koska on stressaantunut. Jos se vaikka on vähällä nukahtaa, saa pienikin maantien töyssähdys tai vilkkujen ääni tai ohi ajavan moottoripyörän hurahdus sen säpsähtämään hereille ja ylös istumaan.
En tietenkään muistanut kokeilla feromonisuihketta, mutta huomenna lähdemme taas huoltamaan lomailevan sukulaisten huushollia. Sitten pääsemme kokeilemaan josko feromoni auttaisi.
Nyt olen jo nostanut feromonipullon eteisen pöydälle etten unohda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti